Ponissani nimittäin. Jokatalvinen veisuu siitä kun pohjat on paskat eikä missään pysty ratsastamaan. Kävelyhiippailu jäisellä kentällä ei paljon virtaa kuluta, ja kaikki pihasta poispäin suuntaava toiminta aiheuttaa ripaska-tanssin tyyppistä kyykkyhyppelyä. Eikä se jääliukkaus suinkaan rajoitu siihen kenttään, joten hauskaa on kuin 500-kiloisen heliumpallon ulkoilutus.
Eilen oli pakko ottaa vähän ravia ja laukkaa siinä missä pystyi - kentällä se tarkoitti n. kolmea metriä kerrallaan. On kyllä satanut lunta, mutta suojalumi jään päällä tarkoittaa hetkellistä tilsaa ja lipsuvia popoja. Pena oli lyhyt ja virittynyt ja kaikki eteenpäinpyytävä tarkoitti että se lyheni ja virittyi entisestään. Kun pyytämistä jatkaa, kuuluu PLIM ja poni kimpoaa ripaskalle. Vitsit vähissä.
Lopuksi käveltiin radalla, sinne oli tuuli tehnyt suojalumesta dyyniä ja onneksi oli - survoin ponin
kävelemään piffaamaan niiden läpi jotta sain edes jotain luonnon omaa vastusta sen poukkimiseen. Kokeilin lopuksi ratsastaa sitä vähän pellolla ja yllättävän hanskassa se siinä kesti. Hemmetti kun se on niin äkäinen käänteissään ja kierteissään eikä siitä ikinä tiedä mihin suuntaan se ampaisee. Muuten voisikin ratsastaa pellolla vaan höyryjä pois, mutta kun tuo eläin ei ikinä etene suoraviivaisesti yhteen suuntaan vaan kykenee niin nopeisiin köyryloikkakäännöksiin että kyydissäpysyminen on oikeasti aika työlästä.
Turhauttaa.
Tuota on pikkuisen liikkeellä. Jotenkin lohduttavaa kuulla, että muillakin hevosilla viiraa kupolissa näitten vaihtelevien säiden jäljiltä. Onneksi tuo vanhempi paksukainen on malttanut olla ihan kiltisti, kun nyt senkin kanssa ollaan taas päästy edes kävelemään. Ehkä sekin vielä hetken päästä riehaantuu, kun tottuu tuohon kävelyliikkumiseen ja huomaa, ettei vauhtia ole tarkoitus ihan vielä lisätä.
VastaaPoistaToivotaan, että nämä lumet pysyisivät vähän pidempään kuin edelliset ja lisääkin saisi puolestani tulla, ettei tarvitse ainaisten jäätiköiden kanssa ihmetellä.
Olen huomannut saman että jatkuvasti eestaas seilaavat kelit saavat hevosten päät jotenkin vinkumaan. Kai se tuntuu niidenkin kehossa. Loimien kanssa olen luopunut toivosta pitää karsinan edessä aina vain sen käyttöloimen - siinä on toppaa kolmessa paksuudessa ja sisäloimikin, kun viikon sisään saattaa tarvita ihan niitä kaikkia :D
PoistaMä oon ainaki jo niin kypsä koko talveen. Pärjäisin vallan mainiosti, vaikkei lunta satais ikinä, kuhan lämpötilat pysyis plussan puolella. :|
VastaaPoistaNo joo! Jäätikööaikaan mieluummin ottaisin minäkin sen rapakelin. Ehkä. Mutta hyvä lumipohja on myös ihana. Se vaan tuntuu vuosi vuodelta olevan kaukaisempi muisto.
Poista<3 Talvi. Mutta ihan totta, kohta loppuu huumori myös täällä. Viikosta 2 päivää sataa vettä, sitten on helvetin kova pakkanen päivän pari, lunta tulee hemmetisti 2 päivää ja kierros alkaa alusta. Pohjien huolto on ihan toivotonta.
VastaaPoistaEthän unohda sitä että aina myös tuulee niin että naamanahka läpättää :D
PoistaHyvä, kun muistutit XD
PoistaJoku miljonääripohattakerho voisi kustantaa pikku maneesit kaikille! :D Miulla tosin ei oo valittamista pohjista. Jäätä on täälläkin auratuilla alueilla, mutta Selmalla on hokkeja edessä 6 ja takana taitaa olla 8, että eikun ravilla tärskytellään. :D Ponnyllä on vaikeampaa kun paljastassuin menee, mutta valtaosa retkistä tehdään auraamattomilla metsäautoteillä. Siellä sekin pysyy pystyssä. Ei täälläkään lunta liikaa ole, mutta onneks aika sopivasti. Polvivammasen elämä on ehkä kaikkein hankalin, kun pitää liukastella plussakelien jälkeen pihan läpi kantaen milloin vettä, rehuja milloin loimia. Ja Icebugit on muutossa hukkuneet. Snif.
VastaaPoistaMeilläkin on kuusi hokkia per koipi, mutta kun ne ei ylty suojalumen läpi alla piileksivään jäähän niin luistelu on taattu. PS. Osta irtonastat! Tutustuin niihin mummonastahässäköihin ihan pari viikkoa sitten enkä enää vaihtaisi pois.
Poista