Kekkuliponi

Voi Pena, Pena!

Olin tänään taas tervehtimässä ponia ja vähän puuhaamassa sen kanssa, ettei aika kävisi niin pitkäksi. Näkee kyllä, ettei Pena ole tottunut yksintarhaamiseen pienessä hiekkatarhassa - alkaa virtaa kertyä siihen malliin että töihin tarttis päästä! Puin Penalle taas naruriimun ja aloitin alkutaluttelulla kentällä, muualle ei uskalla lähteä kun tiet on jäällä huurrettuja ja Pena saa hokit vasta alkuviikosta.

Nyt sitten jo alkukäynneissä oli aika täpäkkä meno, metsänlaita kentän toisessa päässä pelotti ja kun vielä viereisessä tarhassa hevonen spurttaili omiaan, Pena alkoi keventyä edestä ja poukkoilla kahdella jalalla. Ei se nyt tietenkään millään muotoa ole hyväksyttävää käytöstä, mutta ihan hirveän rankasti en siihen puuttunutkaan kun missään vaiheessa ei tullut oloa että se koittaa a) ottaa hatkat tai b) lähestyä minua siinä asennossa. Olin laittanut meille valmiiksi puomeja toiseen päähän kenttää, mutta juoksutin ensin hetken ilman puomeja koska epäilin Penan tekevän vain tulitikkuja puomeista alkuinnostuksessaan. Yllättävän vähällä loikkimisella kuitenkin selvittiin ja sitten siirryinkin juoksuttamaan puomien yli. Yksi puomi oli toisesta päästään korotettu kavaletiksi, ja sitten oli pienenä viuhkana kaksi puomia ympyrän toisella laidalla. Tällainen jalkoihinkeskittymisharjoitus oli ihan hyvästä kekkuliponin mielentilalle, vaikka kyllähän se muutaman kerran kompuroi jalkoihinsa/puomeihin ja suuttui siitä ja aloitti taas rodeoloikat, vuoroin etupäätä ja vuoroin takapäätä ilmaan. Kun sitkeästi vaan käskin sitä aina jatkamaan eteenpäin, alkoi se vähitellen keskittyä tehtävään ja suoriutuikin ihan kivasti.

Vaihdoin vielä kaikki puomit ympyrän samalla syrjälle niin että sain pienen laukkainnarin: puomi, kavaletti, puomi. Tämä olikin haastavaa kun piti tuijottaa ihan älyttömästi ulos ympyrältä juuri ennen puomeja, eikä laukka tahtonut säilyä ja sitten tuli kompurointia ja kiukuttelua. Toiseen suuntaan sujui paremmin eikä enää laukkakaan vaihtunut joka puomin päällä vaan pysyi myötälaukkana koko tehtävän läpi. Siihen oli hyvä lopettaa. Taluttelin loppukäynnit ja nyt poni pysyi siivosti neljällä jalalla, ja malttoi käyttäytyä ihan yksin tallissakin tosi nätisti, kun käytiin vielä kampaamassa tukka suoraksi.

Pena on kuitenkin hyväntuulisen oloinen, vaikka energiaa näkyy kertyvän. Viikko on tietysti lyhyt aika tottua mihinkään uuteen joten ehkä se tuosta vielä tasaantuu. Saattaa toisaalta olla hyväksikin että sen kanssa aloitetaan tavallaan vähän "alusta" uudessa paikassa, eli maasta käsin työstämällä, ja että selkään mennään vasta sitten kun poni on oikeasti kotiutunut. Ainakin ensi viikko menee vielä ilman ratsastajaa, sitten on toiveita että Mari pääsisi taas ratsaille. Ihan hirveästi tekisi itse mieli ratsastaa!

Huomenna menen heti uudestaan käymään, katsotaan jos pakkaisin ohjasajovälineet mukaan ja koittaisin sillä lailla vähän hakea keskittymistä ja mielenhallintaa kekkuliponiin.