Avoa ja satulamurhetta

Mitäs juuri kirjoitin siitä että pitää antaa itselleen ja hevoselleen haasteita. Eilen oli Marin tunti, meillä oli seurana vieraileva tähti, pieni valkoinen tamma, ja kuin sopimuksesta Mari oli laatinut meille tunnin sisällöksi väistöjä käynnissä ja ravissa sekä avutaivutusta ravissa. Väistöistä suoriuduttiin melko mukavasti etenkin väistössä vasempaan, mutta oikea oli tällä kertaa huomattavasti heikompi sekä käynnissä että ravissa. Vasemmalle sen sijaan ravissa tuli pari niin notkeaa ja sujuvaa pätkää että hetken mietin, millä hevosella oikein ratsastan!

Avotaivutus onkin Penalle ihan uusi juttu, mutta siihen nähden se suoriutui todella hienosti. Avotaivutus oikealle oli väistöjen tapaan vaikeampi, eikä vasempaankaan tehty mitenkään kovin jyrkkää taivutusta, mutta hetkittäin Pena väläytteli hyviä askelia siihen malliin että se taisi saada jutun juonesta kiinni. Ravissa tehtiin sen vuoksi, että tahti oli helpompi säilyttää, ja vaikka ensin olin epäluuloinen aloittamaan kokemattomalla hevosella avotaivutusta suoraan ravista, totesin harjoituksen jälkeen että se taisi sopia Penalle oikein hyvin. Pena osaa olla sadalla mutkalla samaan aikaan, mutta kun sillä on selkeä etenevä ravi koko ajan päällä, se ei ehdi kiemurtaa niin paljon eikä toisaalta myöskään lyhetä rungostaan ja kaulastaan liikaa.

Häiriötäkin saatiin taas, vähän yli oman tarpeen. Ensin haettiin kentän päädystä laitumelta tammaa ja varsaa talliin, ja Pena, varsan virallinen hoitosetä, oli asiaankuuluvasti hermostunut ja huolestunut tilanteesta. Sitten pihalla vekslattiin autolla, trailerilla, autolla ja trailerilla, ja lopuksi vielä armas mieheni palasi peltotöistä traktorilla ja niittokoneella. Siinä kohtaa puuskahdinkin ääneen, että olisiko kylällä vielä joku joka voisi ajatella tulevansa meidän pihaan ajelemaan juuri nyt...


Sitten niihin satulamurheisiin.
Ostin Penan Sommer-satulan (korjaan, helvetin kalliin Sommer-satulan) Horzen satula-autosta, ja yksi ostopäätökseeni vaikuttaneista tekijöistä oli satulan helppo muokattavuus paikan päällä autossa. Auto kiersi kuitenkin näillä kulmilla kohtalaisen usein joten muokkausta olisi helposti saatavilla, ei tarvitsisi lähetellä eikä kuljetella mitään mihinkään. No niin, kuinkas sitten kävikään: satula-auto lopetti toimintansa. Hei hei kotipihassa muokkaus! Kaivelemalla sain kuitenkin tietooni yhden sepän joka alkaa Sommereita työstää, ja toki hänkin kiertää ainakin Etelä-Suomea, mutta jo pelkkä käyntimaksu oli niin suolainen että hiukan alkoi hirvittää.

Olen huomannut että satula ei jätä enää tasaista hikijälkeä Penan selkään tai satulahuopaan, vaan jäljet paljastavat satulan ikään kuin kelluvan etu- ja takaosansa varassa. Tilanne on siis melko sama kuin kolme kuukautta sitten, jolloin satulaa edellisen kerran muokattiin - levennettiin ja lisättiin villoja oikeisiin kohtiin. Hyvä asiahan se on, että Penan lihaksisto todistettavasti muuttuu ja kehittyy, mutta hiukan silti ottaa kupoliin ruveta taas metsästämään satulalle uutta muotoa.

Sivuprofiilia, huomaa joka suuntaan sojottava Fiskars-kampaus!

Selkä

Tässä meidän ongelmaselän ydin: selkä on lyhyt. Todella, todella lyhyt.

Eilen sitten vielä tihrustettiin Marin kanssa Penan selkää oikein tarkasti, ja ihan kuin sillä olisi ollut vähän turvotusta ihan heti satulansijan takana. Mitenkään Pena ei aristanut sitä kohtaa, mutta jotenkin oudon löysältä se tuntui. Hieroin siihen sitten samalla linimenttiä kun hoidin jalatkin, tuskin siitä haittaakaan oli.

Olin yhteydessä tähän satulaseppään ja hän pyysi Penasta kuvia edestä ja takaa ja istuu ja makaa -asennoissa. Eli siis kuvat selästä ja hevosesta ilman satulaa ja satulan kanssa ja ratsastajan ja satulan kanssa, ja myös hikijäljistä selässä ja huovassa. Näiden avulla toivottavasti selviää, olisiko mahdollista saavuttaa haluttu muokkaustulos siten että lähetän pelkän satulan postissa hänelle, vai pitääkö sitten vain kaivaa kuvetta ja pyytää seppä tänne käymään.

Tärkeää kuitenkin on hoitaa satula-asia kuntoon taas mitä pikimmiten ennen kuin satula alkaa tuntua epämukavalta ja vaikuttaa Penan työskentelyhaluun.