Hevosten liikalihavuus on alkanut puhututtaa ja hyvä niin. On ihan totta, että harrastajien käsitys normaalipainoisesta hevosesta on muuttunut epäterveempään suuntaan. Halutaan "massaa" ja tykätään että on "ylälinjaa" eikä eroteta lihasta ja läskiä toisistaan. Myynti-ilmoituksiin on tullut ihmeellinen käsite muhku, joka usein on ihan vain rehellisesti liian lihava hevonen. Heinän pitää olla vimpan päälle priimaa ja valkuaisrikasta, vaikka hevosen käyttö olisi kevyttä kenttäjumppaa ja helppoja maastoja 3-5 kertaa viikossa. Ylipäätään ajatus siitä, kuinka raskaasti oma hevonen liikkuu, on hukassa.
Miksi sitten on vaarallista olla pullero?
Lihavuus altistaa hevosen paitsi nivelten, jänteiden ja nivelsiteiden ylirasittumiselle ja vaurioitumiselle, myös sisäelinten rasittumiseen. Vain noin puolet ylimääräisestä rasvasta on näkyvillä - tarkoittaa siis että puolet on näkymättömissä, sisäelinten ympärillä. Liikalihavuus altistaa hevosen metaboliselle oireyhtymälle (EMS eli equine metabolic syndrome), joka taas altistaa mm. insuliiniresistenssille sekä kaviokuumeelle (akuutille ja krooniselle). Kaviokuume on kammottavan kivulias, monisyinen sairaus josta paraneminen on todella pitkä ja vaativa prosessi eikä suinkaan aina edes mahdollinen.
Hevosen lihavuuskunnon arvioimiseksi on olemassa erilaisia asteikkoja. Tässä allaolevalla videolla esitetään yksi kolmeosainen, viisiportainen asteikko, ja vaikka minäkin olen näitä erilaisia mittareita aika paljon tuijotellut, oli tämä minulle hyvin avaava ja havainnollistava. Sinällään videolla esiteltävät ponit eivät ole sellaisessa lihaskunnossa jossa minä haluaisin hevosen nähdä, mutta jos nyt keskitytään vain siihen läskin määrän arviointiin, on tämä klippi minusta oikein hyvä. Tämän katsottuani menin heti käpälöimään meidän tontin hevoset läpi, koska näppituntuma vaan on niin paljon enemmän kuin pelkkä silmämääräinen arviointi.
(Älä hämäänny että videolla puhutaan Cushingista)
Sitten on tämä 9-portainen asteikko (Henneke Body Condition Score), joka sekin on havainnollistava, joskin ehkä pelkkänä kuvamateriaalina hankalampi hahmottaa:
Syy siihen miksi nämä lihavuusasiat ovat nyt pinnalla minun ajatuksissani, on tietenkin Sulo. Se on liian lihava ja sen kehossa on epänormaaleja rasvakertymiä jotka viittaavat EMS:n. Insuliiniarvon määrittämisellä voisin saada varmistuksen tälle, mutta en tiedä tekisikö tieto numeerisesta arvosta suurta muutosta. Suloa on kohdeltava ja hoidettava metabolisena, ylilihavana ponina ja reagoitava sen vointiin ennen kuin se kehittää kaviokuumeen.
En lähde tässä ja nyt kirjoittamaan tieteellistä artikkelia hevosen lihavuudesta ja/tai EMS:sta saati sitten kaviokuumeesta. Sen sijaan olen koonnut loppuun linkkilistan joiden avulla olen itse tässä viidakossa viime ajat suunnistanut. Teoriassa kuka tahansa osaa ja voi laihduttaa hevosta, mutta kaikki jotka ovat sitä käytännössä kokeilleet, tietävät ettei asia olekaan ihan niin yksioikoinen. Tässä minun mietteitäni ja aikomuksiani projektiponi Sulon tapauksessa. Jotta tämä kirjoitus ei paisuisi ihan vallan jättimäiseksi, käsittelen tässä nyt meidän kesäajan ruokintaproblematiikkaa ja palaan läskinlähdetyshommiin (liikuntaan ja sisäkauden ruokintaratkaisuihin) pitkin loppuvuotta muutamaan otteeseen.
 |
| Selluliittimuhkuroita |
 |
| Malliesimerkki omeanmuotoisesta takapuolesta! Hännäntyvessä ihraa |
 |
| Tätä kuvaa ei tarvinne selittää. Yhdenkään normaalipainoisen hevosen selkä ei näytä tältä. Sulolla rasva kertyy kylkiin ja vatsaan sekä takapuoleen. Sen kaula ei ole yhtä ihrainen, kuin mitä keskikehon ja takapuolen ulkomuodosta voisi päätellä. Tämä sinällään on huojentavaa, sillä eritoten niskaan kertyvän ihran on arvioitu olevan hälytysmerkki kohonneesta kaviokuumeriskistä |
 |
| Turvonnut esinahan alue, jota voidaan erehtyä luulemaan esinahan tulehduksesi. Tässä tapauksessa aiheuttaja on kuitenkin lihavuus ja rasvan kertyminen |
"Älä laita sitä vihreälle jos se pitää saada laihtumaan!"
Totta. Hyvä lähtökohta. MUTTA: Sulo tuli meille paikasta jossa se oli tarhannut 4 h päivässä, yksin ja pelkässä hiekkatarhassa, läpi vuoden. Se nyt ei vaan vastaa minun käsitystäni siitä kuinka hevosta tulisi pitää. Tiedän että on poikkeuksia: poikkeusyksilöitä ja poikkeustilanteita, ei mennä niihin nyt. Minun muumimaailmassani hevonen saa olla laumassa ja saa laiduntaa. Lisäksi Sulon psyykkinen terveydentila oli sellaisissa kantimissa, että halusin sen ehdottomasti laumaan ja sitä kautta luonnollisesti liikkeelle. Sen jätökset haisivat ihmeelliseltä, makealta ja tunkkaiselta, aivan erilaiselta kuin muiden meillä asuvien hevosten jätökset, mistä pystyi päättelemään ettei suolistossa ollut kaikki niin kuin pitäisi. Tässä valossa tarkasteltuna seison edelleen valintani takana laittaa Sulo laitumelle. Mutta tuota sen vyötärönympärystä seuraillessani olen monesti ajatellut, että olisipa ollut joku muu vuodenaika kun Sulo saapui. Olisin (ehkä!) saanut sen aineenvaihdunnan heräteltyä vähän virkeämmäksi ennen laidunta, jolloin se ehkä ei olisi paisunut niin järkyttävästi.
Sulohan syö laitumella koko ajan. Kun muut huilaavat, Sulo syö. Se ei pidä taukoja. Tämä ahmiminen voi olla sellaista, että se joskus tasaantuu tai sitten ei. Kun hevosen normaalia syömiskäytöstä rajoitetaan voimakkaasti, voi esiintyä myös voimakasta kompensaatiota. Hevonen syö hullun tavalla silloin kun ruokaa on saatavilla, koska sen elimistö on totutettu siihen että kohta ruokaa ei taas pitkään aikaan olekaan. Hevonen voi syödä muutamassa tunnissa koko vuorokauden energiantarpeensa, ja minun kokemukseni on, että mitä rankemmin laiduntamista rajoittaa, sitä päättäväisemmin hevonen ahmii. Siksi hylkäsin myöskin osapäivälaidunnuksen. Ja henkinen terveys tässäkin puntarissa. Minä en halunnut eristää Suloa porukasta. Se epäilemättä olisi tyytynyt osaansa yksin tarhassa kun muut laiduntavat, mutta kuinka se olisi oikeasti voinut?
Huom. Luulen että osasyyllinen siihen, miksi nykyään jopa puolet hevosista on ylipainoisia (Hevostietokeskuksen arvio), johtuu osaltaan siitä että olemme tulleet tietoisemmiksi näistä hevosen hyvinvointitekijöistä, ja tehneet ylilyönnin tässä hyvin hoitamisessa. Luonnossa hevonen syö koko ajan, MUTTA liikkuu myös kymmeniä kilometrejä päivässä. Sen syömä ravinto ei ole viljeltyä laidunheinää, vaan niukkaa arokasvustoa. Saaduissa ja kulutetuissa kaloreissa on vissi ero nykyhevoseen!
Huom. Luulen että osasyyllinen siihen, miksi nykyään jopa puolet hevosista on ylipainoisia (Hevostietokeskuksen arvio), johtuu osaltaan siitä että olemme tulleet tietoisemmiksi näistä hevosen hyvinvointitekijöistä, ja tehneet ylilyönnin tässä hyvin hoitamisessa. Luonnossa hevonen syö koko ajan, MUTTA liikkuu myös kymmeniä kilometrejä päivässä. Sen syömä ravinto ei ole viljeltyä laidunheinää, vaan niukkaa arokasvustoa. Saaduissa ja kulutetuissa kaloreissa on vissi ero nykyhevoseen!
Joten meillä meni jo valmiiksi lihava poni laitumelle. Sillä on lauma. Se tulee ihmistä vastaan ja lähtee laitumelta mielellään poiskin. Se on muuttunut kahdessa kuukaudessa epäluuloisesta jännittyjästä rennoksi ja tyytyväiseksi. Minulla on tunne, että sen mieli voi hyvin.
Nyt on aika saada myös kroppa voimaan hyvin.
 |
| Niinpä ostin tällaisen |
Jep, se on kuonokoppa. Ostin sen ja sitten olen roikottanut sitä viikon siellä ja toisen täällä ja kamppaillut itseni kanssa. Miten on tuntunut niin julmalta ajatukselta pukea tuollainen vekotin ponille jolle selvästi syöminen on maailman tärkeintä?
Mutta hei, en ole yksin. Lopun linkkilistassa on erinomainen sivusto jossa käsitellään kuonokopattamista kaikilta mahdollisilta kanteilta, eikä suinkaan vähäisin ole omistajien oma tuska, hevosen inhimillistäminen ja kaikki miljoonat tekosyyt joita voi keksiä jotta ei laitakaan hevoselleen syömisenrajoitinta.
Muzzlen eli kuonokopan hyötyjä on maailmalla tutkittu melko runsaasti, ja arviot siitä kuinka paljon muzzle vähentää mahaan päätyvän ruohon määrää vaihtelevat 70-85% välillä. Tuossa meidän kuonokopassa oli tosi pieni reikä keskellä ja kun seurailin Suloa sen kanssa, totesin että se oikeasti varmaan rajoittaa tuon 80%. En pidä tavoiteltavana sitäkään, että koko syömishomma on yhtä turhauttavaa taistelua, joten otin puukon kauniiseen käteen ja koversin reikää hieman suuremmaksi.
Ja sitten kovetin itseni ja puin kopan. Ei koppa päässä laiduntaminen mitään unelmaelämää ole, mutta nyt poni saa olla porukassa, saa ruokaa tasaisesti pitkin vuorokautta mutta ei pääse ahmimaan. Sulo ei pyristele kopasta eroon eikä vaikuta mitenkään lannistuneelta se päässä. Ja mikä mainiointa, se ei kaasuunnu ollenkaan laiduntaessaan koppa päässä! Vapaasti syödessään se keräsi hillittömästi ilmaa mahaansa ja piereskeli paljon. Tietysti toivon, että se voisi laiduntaa vaikka jo ensi kesänä vapaasti, ilman että paisuu hillittömästi. Tuleva talvi näyttää, kuinka onnistun saamaan sitä hoikemmaksi, ja kuinka herkässä takaisin lihominen on. Eniten toivon, että se kestää terveenä ilman kaviokuumetta.
Tässä video kuinka syöminen sujuu koppa päässä:
Kopan käyttö edellyttää sellaista laumadynamiikkaa ettei hevonen joudu kokemaan puolustuskyvyttömyyttä. Lisäksi käyttöön tulee asteittain totuttaa ja seurata, että hevonen saa syötyä ja uskaltaa myös juoda koppa päässä! Koppaa suositellaan käytettäväksi max. 12 h/vrk ja lopun aikaa pitämään hevonen pois laitumesta. Meillä Sulo pitää koppaa pidempiä aikoja, mutta on nyt toistaiseksi muun lauman kanssa päivän paahteisimmat ajat sisällä tallissa ja siis ilman koppaa. Se saa sisällä pienen satsin niitetyn ruohon ja oljen sekoitusta, eikä hyökkää tämän annoksen kimppuun mitenkään yltiöpäisenä, joten oletan ettei koppa rajoita sen syömistä niin että se näkisi nälkää. Toivottavasti se kuitenkin rajoittaa tarpeeksi, jotta laihtumista tapahtuisi!
Seuraan Sulon lihavuuskuntoa valokuvaamalla sitä kuukauden välein. Lisäksi käytän mittanauhaa. Painomittanauha näytti juhannuksen tietämillä 334 kg (Sulolla korkeutta 129 cm). Uskoisin että sen tavoitepaino olisi jossain 270-290 kg tietämillä. Mielenkiintoista olisi käyttää se myös vaa'alla jossain vaiheessa. Lisäksi seuraan mittanauhalla sen kropan mallia. Mittaan kuukausittain sen kaulanympäryksen kolmesta kohtaa: ylhäältä niskasta heti korvien takaa, keskeltä kaulaa sekä kaulan ja lapojen liittymäkohdasta. Lisäksi mittaan cm-mitan rinnanympäryksestä heti etujalkojen takaa ja vatsanympäryksen viimeisen kylkiluun kohdalta. Ja taulukoin nämä. Laitan mittojen muutoksia näkyviin kunhan muutama kuukausi on kulunut lisää.
Seuraava katsaus taisteluun läskiä vastaan tehdään liikunta-aiheiden merkeissä.
Tässä video kuinka syöminen sujuu koppa päässä:
Kopan käyttö edellyttää sellaista laumadynamiikkaa ettei hevonen joudu kokemaan puolustuskyvyttömyyttä. Lisäksi käyttöön tulee asteittain totuttaa ja seurata, että hevonen saa syötyä ja uskaltaa myös juoda koppa päässä! Koppaa suositellaan käytettäväksi max. 12 h/vrk ja lopun aikaa pitämään hevonen pois laitumesta. Meillä Sulo pitää koppaa pidempiä aikoja, mutta on nyt toistaiseksi muun lauman kanssa päivän paahteisimmat ajat sisällä tallissa ja siis ilman koppaa. Se saa sisällä pienen satsin niitetyn ruohon ja oljen sekoitusta, eikä hyökkää tämän annoksen kimppuun mitenkään yltiöpäisenä, joten oletan ettei koppa rajoita sen syömistä niin että se näkisi nälkää. Toivottavasti se kuitenkin rajoittaa tarpeeksi, jotta laihtumista tapahtuisi!
Seuraan Sulon lihavuuskuntoa valokuvaamalla sitä kuukauden välein. Lisäksi käytän mittanauhaa. Painomittanauha näytti juhannuksen tietämillä 334 kg (Sulolla korkeutta 129 cm). Uskoisin että sen tavoitepaino olisi jossain 270-290 kg tietämillä. Mielenkiintoista olisi käyttää se myös vaa'alla jossain vaiheessa. Lisäksi seuraan mittanauhalla sen kropan mallia. Mittaan kuukausittain sen kaulanympäryksen kolmesta kohtaa: ylhäältä niskasta heti korvien takaa, keskeltä kaulaa sekä kaulan ja lapojen liittymäkohdasta. Lisäksi mittaan cm-mitan rinnanympäryksestä heti etujalkojen takaa ja vatsanympäryksen viimeisen kylkiluun kohdalta. Ja taulukoin nämä. Laitan mittojen muutoksia näkyviin kunhan muutama kuukausi on kulunut lisää.
Seuraava katsaus taisteluun läskiä vastaan tehdään liikunta-aiheiden merkeissä.
Lähteet:
Lihavuuskunnon määrittäminen
https://veteriankey.com/assessment-of-body-condition-and-bodyweight/
https://equinenutritionnerd.com/2014/02/04/body-condition-scoring/ hyvät esimerkkikuvat!
http://www.hevosmaailma.net/General/lihavuuskunto.shtml
http://hevosesihyvaksi.fi/tietoiskut/mita-jokaisen-hevosharrastajan-tulee-tietaa-hevosen-liikalihavuudesta
EMS
https://thehorse.com/150629/identifying-and-managing-equine-metabolic-syndrome-ems/
https://www.msdvetmanual.com/metabolic-disorders/equine-metabolic-syndrome/overview-of-equine-metabolic-syndrome
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/79138/Pennanen_Marja.pdf?sequence=1 suomenkielinen opinnäytetyö
Kaviokuume
http://www.thelaminitissite.org/ Aivan huippu sivusto!! Paljon asiaa myös PPID:sta ja EMS:sta, linkkejä tieteellisiin artikkeleihin, paljon kuvia, videolinkkejä ym ym.
Kuonokoppa
http://www.healthyhoof.com/articles/Muzzles.php
Kiitos tästä! Mie olen miettinyt noita koppia joskus. Kiva nähdä ja kuulla kokemuksia siitä. Eihän toi näytä yhtään hullummalta videolla. Käsitykseni mukaan ulkomailla noi on yleisempiä, koska siellä ruohoa on lähes vuoden ympäri ja hevoet seisoo aina ns. laitumilla.
VastaaPoistaSe on näiden ns. erityishevosten kanssa joskus aikamoista luovimista. Ja joskus joku hyvin sanoi, että näiden kanssa ne omat periaatteet ja ihanteet on heitettävä romukoppaan monelta osin ja mentävä terveys edellä. Kuten olet tehnytkin. :)
Moikka! Mielenkiintoinen aihe ja aina niin ajankohtainen. Itse asustelen Pohjois-Amerikassa lähellä Kanadan rajaa. Täällä osa hevosista laiduntaa ympäri vuoden. Hyvin usein laidun tosin niitetään alas eli sillä tavoin rajoitetaan syömistä. Kuonokoppaa näkyy silloin tällöin, mutta juurikin erityishevosilla. Meillä on käytössä tiheä silmäinen heinäpussi öisin. Se on osoittatunut hyväksi käytössä ja voin suositella. Silmäkoko on noin 2.5cm. Täällä tuntuu kovasti olevan vallassa tuo vapaa heinä, mutta sitä sitten rajoitetaan näillä erilaisilla slow feedereillä. Muuten tuntuu että täällä on rennonpi ote hevosten ruokinnan suhteen, ainakin kun lukee suomalaisia blogeja. Oma kokemus nyt on kovin rajoittunut, kun hevoset on kotona, mutta mitä nyt muutaman tallin käytännöistä ja oman eläinlääkärin puheista olen päätellyt. Hyvin pitkälti siis vapaalla heinällä ja kivennäislisällä mennään. Tuo Elinan kommentti hevoset seisoo laitumella särähtää vähän korvaan, Kyllä ne aika aktiivisesti laitumellakin liikkuu;D Täällä toki kulttuuri on niin erilainen ja hevonen on lemmikki, joten ihmisillä on paljon myös pasture pet/ seuralaishevosia, joita ei syystä tai toisesta aktiivisesti käytetä... Nyt odottamaan vuolijaa.
PoistaSeattlen Suvi
Uskon että Elina tarkoittikin juuri sitä, että ulkomailla hevosten on mahdollisuus olla siellä laitumessa ympäri vuoden, ei niinkään konkreettisesti paikallaan seisomista. Tuota laitumien alasajoa täytyy munkin ruveta miettimään ensi kesäksi, jotta saisin tarpeeksi niukan laitumen aikaan... Sitten vaan jos osuu tällainen kesä kuin tänä vuonna Suomessa (hellettä ja kuivuutta jotka jatkuu ja jatkuu vaan) niin alasniitetty laidun palaa puhki ja seuraukset näkyy vielä seuraavanakin vuonna huonona kasvuna, jos ei aja hullun lailla lannoitetta.
PoistaMun kokemuksen mukaan Suomessakin on tosi paljon joutohevosia, joita pidetään välillä hämmästyttävän vähillä tiedoilla. Se on aika sääli, sillä usein näillä hevosilla olisi hyvinvoinnissa aika paljon parannettavaa (mm. hammas- ja kavionhuolto).
Moikka! Olipa hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus ja tuo video on tosi havainnollistava. Se on kyllä harmi että ihmiset eivät nykyään kestä nähdä hevosilla yhtäkään kylkiluuta hetkeäkään, vaikka esim talvella on jopa suotavaa saada hevoset mieluummin vähän liian laihoiksi, jotta niillä on "varaa" kesällä laitumella taas vähän pyöristyä. Niinhän ne tekisivät vapaana ollessaan, talvella ravinto on niukempaa kuin kesällä.
VastaaPoistaItselläni on lauma kylmäverisiä työhevosia, joiden kroppa on alkuperämaassaan tottunut hyvinkin niukkaan heinään ja laitumeen, joten suurin haaste Suomeen tullessaan on saada niille heinää joka ei ole "liian hyvää" ja laittaa ne laitumeen joka on "jo parhaat päivänsä nähnyt", ettei käy huonosti.
Yksi hevoseni pääsi eräänä kesänä laitumelle, joka oli aivan liian hyvä sille ja samantien pamahti järkyttävät niska- ja lautasläskit päälle. Olin aivan kauhuissani ja pyysin saada siirtää hevosen "huonommalle" lohkolle jossa tilanne onneksi rauhoittui. Sain kyllä noottia siitä että olen ainoa joka pyytää hevoselleen tietoisesti huonon laitumen!
Myös heinää ostaessani välttelen ns. superheinää, meille sopii parhaiten vaikka luonnonniityltä niitetty heinä, kunhan hygieeninen laatu on hyvää. Heinäkauppiaat ovat kieltämättä välillä murahdelleet, kun pitäisi "rikkaruohoista tehdä heinää"!!!
Tsemppiä Sulon fat-campille!
Sari
Kiitos kommentista Sari! Olen niin samaa mieltä tuosta että jokaisesta kylkiluun vilahduksesta ollaan kauhuissaan ja pitäisi ostaa joku lisärehupussi. Mä en missään nimessä ole mikään pyhimys tässä lihavuusasiassa, kyllä myös mun Penassa on ylimääräistä rasvaa, mutta uskoisin, että erotan vielä sairaalloisen lihavuuden. Hevosen lihavuus on myös aika arka aihe omistajille - minä näen open ja valmentajan työssäni paljon eri kuntoluokan hevosia, ja puuttuminen on aina tosi ison kynnyksen takana!
PoistaHeinää viljellään Suomessa vielä pääsääntöisesti nautakarjan tarpeista, ja sehän ei meille pullerohevosten omistajille ole ollenkaan hyvä juttu :D
Ainiin - piti vielä sanomani, että usein näillä lihavilla metabolisilla on myös leptiiniresistenssi, jolloin ne eivät tunne itseään ikinä kylläiseksi. Se on myös yksi syy, miksi ne usein ahmivat, eivätkä osaa rajoittaa syömistään.
VastaaPoistaToi leptiiniresistenssi onkin mielenkiintoinen juttu, hiukan olen ehtinyt kaivella sitä. Ilmeisesti siitä on mahdollista "parantua" kun kehon rasvakertymät sulavat ja aivot alkavat taas reagoida leptiinin nousuun? Löysin aika lailla kiistelyä siitä, onko vapaa heinä hyvä vai huono asia. Selvää on, että rajoitettu syömiskäyttäytyminen lisää stressiä joka on yksi taustatekijä leptiiniresistenssille, mutta kyllähän se aika hullun uskaliaalta tuntuisi laittaa ylilihava hevonen paalin ääreen jotta sille ei tulisi minuuttienkaan taukoa ruuan saantiin... Varsinkin jos ja kun heinässä on edes jotain ravintoarvoja. Noista kuonokopista oli myös maininta samoissa lähteissä, että nekin aiheuttavat stressiä ja voivat olla huonosta.
PoistaJa todella, omista ihanteista joutuu tinkimään, ja paljon joutuu pohtimaan ja puntaroimaan, mikä vaihtoehto kulloinkin olisi eniten hyödyksi ja vähiten haitaksi!
Joo, samaan minä päädyin. Siis että paranisi ainakin jonkin verran.
PoistaMie olen sitä mieltä, että vapaa heinä ei vaan mitenkään toimi. Ja uskoisin, että leptiiniresistenssi ei ole läheskään niin suuri ongelma, kun lihavuus ylipäätään.
Stressiähän tulee varmaan ihan kaikesta. :D Joskus myös kuulee, että liian rajoitettu ruokinta saisi aikaan stressiä ja insuliinin nousua. Mutta tätähän on tutkittukin, jolloin todettiin, ettei se pidä paikkaansa (siis kortisoli- sekä insuliiniarvot laskivat rajoitetulla ruualla verrattuna verrokkiryhmään).
Ja ainakin Rippe on laihtunut rajoitetulla ruokinnallakin. ;)
En sitten tiedä, että miten se olki tollaisella leptiiniresistenssillä toimisi - ahmisiko se sitäkin. Sehän ei mitään superherkkua ole.
Näyttää tosiaan ihan hyvältä ratkaisulta tuo kuonokoppa! Se varmaan vastaa tiheäsilmäistä heinäverkkoa. Tsemppiä laihdutukseen!
VastaaPoistaMä tässä hiukan jännällä odotan, koska se alkaa hiertää tms niin on taas kunnon probleema ratkaistavaksi :D Mutta joo, luulen että tuolla syöminen on ikään kuin laidun heinäverkossa! Tosin varmaan Sulo oppii myös taitavammaksi kopan käyttäjäksi koko ajan ja ehkä tekemäni reiän suurennos osoittautuu turhaksi, mutta ehkä tämä laidunkausi tästä loppuukin joskus. Meillä on tänä kesänä ollut liian vähän syöjiä laidunhehtaareihin nähden joten aina on edessä runsasta laidunta...
PoistaHyvä kirjoitus! Tuo koppa vaikuttaa hyvältä. Varmasti oli oikea päätös laittaa Sulo läskeistä huolimatta laitumelle, niin minäkin olisin tehnyt. Koppa varmasti vähän auttaa syömisen rajoittamiseen. Tsemppiä laihdutukseen!
VastaaPoistaLuulen kanssa niin että laiduntaminen oli oikea päätös. Toki totuttelin sen vihreään tosi tosi tarkasti ja hartaasti kun on selvästi kaviokuumeen riskiryhmässä tuollaisella olomuodolla. Laiduntamisen merkitys hevosen psyykkiselle hyvinvoinnille on kuitenkin kiistaton, samoin suolisto kiittää, ja sieltä suolistosta lähtee kuitenkin niin moni asia - varmaan paljon enemmän kuin vielä pystytään edes tutkimaan ja todistamaan!
PoistaNyt ekan kuukauden kontrollimittaus näytti muutamaa kadonnutta senttiä kaikista ympärysmitoista sekä painomittanauhassa -6 kg, vaikka suurin osa tästä kuluneesta kuukaudesta on laidunnettu vapaasti. Koppa on ollut aktiivikäytössä ehkä puolitoista viikkoa nyt.
Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos tästä! Tuli paljon hyödyllistä tietoa, mun vuokrahevosella alkoi just laihdutusprojekti niin on ajankohtainen aihe ja odotan innolla seuraavaa postausta aiheesta. :)
VastaaPoistaTsempit laihdutukseen sinnekin! Pikkuhiljaa kohti päämääriä :)
PoistaJee! Mahtava aihe ja todella selkeyttävä video! Tieto lisää tuskaa ja näinollen lähdenkin tästä seuraavaksi kopeloimaan yöpuhteikseni noita omia läskipallojani laitumelle. Lihavia ne ovat, mutta että mites lihavia...
VastaaPoistaMulla on omakohtainen kokemus suomenhevoseni lihavuuskunnosta ja se tapaus ei oikein vieläkään ole jättänyt mieltäni rauhaan. Pidin hevostani kuivana ja kamalana ja samaa palautetta tuli blogi täyteen. Klinikalla ruuna ultrattiin sisuskaluista kyljen kohdalta kun etsittiin syytä "laihuuteen". Ultralla paljastuikin että hevonen on enemmänkin LÄSKI kuin laiha! Olin stressannut ja pohtinut vaikka ja miten miksi hevonen ei liho ja oikea totuus onkin että se on suorastaan lihava pinnan alta!
Olen hiukan etuoikeutettu ollut kun työn puolesta näen ravureita ja harrastuksen kautta tutuksi tulivat pidemmän matkan matkaratsut. Siinä on kaksi hevosten ammattikuntaa, jotka pääsääntöisesti saavat riittävästi liikettä ja myös näyttävät muulta kuin syöttöporsailta. :)
Tsemppiä projektiin! Erittäin kiinnostuneena seuraan!
Jep, ravurin treenikilometreillä ei ole niin nuukaa, onko heinässä sokeria 150 vai 180 vai peräti 220, kun hevonen kuluttaa saamansa energian! Mun Immuvainaa oli monen lv:n tapaan läpipasko ja sen kanssa sai hiukan kikkailla, että se pysyi lihassa. Pena pysyy ok-näköisenä aika helpolla, ei liho ei laihdu ääripäihin, joten tuo Sulo on oikeastaan ensimmäinen lihava jonka painon kanssa joudun oikeasti painimaan.
PoistaOliko sun blogissa tosta Voiton sisälihavuudesta... Täytyy mennä tutkimaan.
On blogissa. Tapahtui aikana jolloin blogi oli voimissaan. :D
PoistaEi kyllä näyttänyt olevan sen ihmeempää höpinää aiheesta kuin tämä: http://blondiponit.blogspot.com/2016/04/kuinkas-sitten-kavikaan.html?m=1