En antanut rapean pakkasen pelottaa ja hyvä niin! Kenttä saatiin eilen lingottua aika hyväksi, hiukan pelotti ryhtyä mihinkään sen suhteen kun näille leveyspiireille on satanut pääasiassa pakkaslunta jonka alla on sileää jäätä. Pelkäsin että lumen lykkääminen tai linkoaminen tuo vain jään esiin, mutta olin onneksi väärässä ja saatiin pitävä, ei lainkaan kova pinta aikaan.
Penalla oli pakkasvirtaa joka alkoi pirskoontua pintaan heti kun siirryttiin alkukäynneistä työntekoon. Otin sitten ihan vain hetken ravia jonka jälkeen ryhdyin suoraan työstämään laukkaa. Hyvä ratkaisu! Poni on hyvin pohkeen edessä (välillä melko kaukanakin pohkeen edessä, kröhöm...) ja laukkaaminen oli sen mielestä mukavaa. Suoruusharjoittelu jatkuu eli avotaivutuksia veivataan kaikissa askellajeissa.
Laukan jälkeen pieni välikäynti ja sitten Pena jo päästikin hyvin istumaan alas raviin. Jos se on kovin jännittynyt ja kiireinen niin ravi on tikittävää eikä alasistuminen tunnu mukavalta. Vasta kun Pena kohottaa rintakehäänsä ja alkaa kantaa kroppaansa rehellisesti, on harjoitusravin ratsastaminen mielekästä.
Lopuksi otettiin koira mukaan ja lähdettiin loppukäynneille pihatielle. Niin kaunista!
 |
| Kaikkeni annoin |
 |
| Hiksaa pukkaa |
 |
| Voimajuomalla. Hammaspeikkojen pelossa melassivesi on vaihdettu mashilla maustettuun veteen. Kelpaa. |
 |
| Keittiön (varsin likaisen) ikkunan läpi kuvattu puskaan maastoutunut Pentti |
Joskus ei tarvita muuta. Auringonpaiste, tarpeeksi vaatteita, pirteä hevonen. Hyvä mieli taattu koko päiväksi. Tätä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti