Kaunis talvinen aamu ja lähdin Penan kanssa ratsain pellolle. Olisin halunnut tehdä vähän dressagea, mutta sänkipellon pohja ei lumesta huolimatta ollut tarpeeksi hyvä, vaan epäreilusti pettävä sieltä sun täältä. Ajattelin sitten, että hölkötellään hetki ja kävellään kunnolla, mennään vielä radalle lopuksi kävelemään.
 |
| Talutuslenkkikuvia viime viikolta |
Mutta Pena ei ollut ollenkaan yhtä mieltä näistä kävelyistä ja maisemankatseluista - se halusi mennä räkä roiskuen laukkaa ja sekoilla ympäriinsä. Kun puskassa sitten sopivasti ehkä rapsahti tai ehkä ei, Pena loikkasi sivulle ja jatkoi siitä mullihyppyjä selkä kyyryssä ja huipensi askelsarjansa 180 asteen käännökseen ja ampaisuun laukalle kotiinpäin.
 |
| 19.1. |
Siitä seurasi kevyt konflikti, jonka aikana saatoin mutista muutaman kerran että mene sitten laukkaa sinä s#&%"/&n pässinpää. Yllättäen oman laidunpellon pohja kelpasi laukkavolttisulkeisiin ihan hyvin ja oli riittävän raskaskin jotta Penan tuli kunnolla hiki. Sitten vielä kierros ravia rataa pitkin ja lopuksi saatoimme päästä kierroksen kohtalaista käyntiä - ei ihan niin rentoa ja leppeää kuin haavekuvissani, mutta näkeehän nuo maisemat vähän vatkaavassakin käynnissä, eikös...?
 |
| Kavereita silti 💛 |
Penan ilme tossa ekassa kuvassa :D
VastaaPoistaParee olla varuillaan jos vaikka onkin mörkö!
PoistaMelkoinen apina olet, kun tuollaisessa pysyt vielä selässä.
VastaaPoistaMutta joskus ainakin minusta tuntuu, että ne parhaat ratsastuskerrat ovat niitä, joiden alussa hevonen pöllöilee. Kai siinä tulee itselle sellainen "jo nyt on p-kele" -fiilis ja rupeaa ihan tosissaan ratsastamaan. Minulla nyt on tietysti tapana olla vähän turhankin varovainen otteissani, joten pieni sisuuntuminen tekee yleensä hyvää.
Penan kanssa on joutunut harjaantumaan... Ei se maakosketus kaukana ollut mutta en suostunut antamaan Penalle sitä riemua että se vetää häntä suorana urku auki laukkaa yksinään kotipihaan, siispä jostain tuli juurikin se sisu että en helvetissä tipu nyt. Ja aika päheetä ravia se sitten loppuviimein päästeli!
PoistaKuullostaa niin perinteiselle punanahkojen ajatusmaailmalle. Meillä nuo mulliloikat jää tulematta, mutta muita pikamoovseja voidaan kyllä nähdä. Hetkellinen "management by perkele" kyllä tokeennuttaa hevosen (ja kuskin), mutta hiki siinä pukkaa tulemaan itse kullekin osapuolelle kun tuommoista pinkeää lihaspalloa yrittää saada sellaiselle mutkalle, jota se ei ihan osaisikaan ja jossa pitäisi käyttää vähän aivoja ja paljon kehoa.
VastaaPoistaYleensä mulla on radalla varusteena estesatula ja martingaali, jolla vähän saa kontrollia siihen mihin sfääreihin pää nousee ja kääntyy. Nyt olin koulusatulalla ilman rensseleitä ja johan lähti!
PoistaOlen kanssa miettinyt, kuinka paljon voikaan asettaa ja taivuttaa möröstä poispäin ja silti ne silmät vielä pojottaa kohteeseen :D
Teleskoooppi öögat? Meillä ainakin tuntuu välillä olevan..
PoistaHahaa! Tästä tuli mieleeni eräs peltoretki röyhkeässä vaiheessa (5v) olevan nuoren kanssa! Oltiin pellon kaukaisimmassa päässä talvella ja herra päätti vetää sellaiset pierupukki-laukat ja ryöstää kotia kohti, etten ole ennen sellaista kyytiä saanut. Hetki laukattiin ilman kontrollia todellakin TÄYSIÄ ratsastaja harjassa roikkuen ja perkelettä huutaen, kunnes tajusin kääntää kaikilla voimillani yhdestä ohjasta repimällä hevosen pään ja rintamasuunnan kohti pellon keskustaa, jota ei ollut aurattu. Siellä laukkasi sitten röyhkeä 5v metrisessä umpiahangessa puuskuttaen, kunnes 50m jälkeen pysähtyi ja totesi, että ratsastajan äly voitti voiman ja uhman, ei täällä hangessa jaksa Erkkikään kyntää. :D Ei ole sen jälkeen muuten lähtenyt ryöstämään pellolta kotiin...
VastaaPoistaPonit, joilla on pilkettä silmäkulmassa. <3
Joo, kun vain olisi hankea johon laittaa hikoilemaan! Minäkin koitan esim. talutuslenkeillä sulloa Penan tarpomaan mahdollisimman raskaaseen kohtaan jos alkaa tossu nousta liikaa. Harmi ettei etelässä enää oikein talvet suosi villien hevosten ulkoiluttajaa :D
PoistaTuli tuosta yhden ohjan kiskomisesta mieleeni eräs syksy kun oltiin Penan kanssa sänkkärillä aamusumussa kävelemässä rauhaksiin, kunnes metrin päästä edestä lähti rusakko. Ja lähti muuten Penakin, eri suuntaan kuin rusakko mutta taatusti samanlaisella alkukiihdytyksellä. Tarrasin toiseen ohjaan jotta saisin kaulan linkkuun ja menon pysähtymään, mutta Penalla on niin pirun vikkelät jalat että se pyöri paikallaan spinnissä kuin paraskin länkkähevonen... Meinasi tulla kuskilta oksennus siinä kyydissä!