Tänään oli taas vuorossa Marin ja Penan treenit. Vielä mennään kesäkengässä (kantahokin reiät tosin on varmuudeksi mutta ei vielä hokkeja), kentän pohja on tietysti hieman kova mutta sulaa päivällä sen verran että pitoa vielä riittää. Ja huomenna kai saadaan taas runsaasti lämpöasteita ja vesisateita joten ei se talvi sittenkään alkanut vielä, vaikka viikon verrankin onkin ollut kylmempää.
Pena liikkui taas todella kivasti, se on nyt viimeiset viikot ollut oikeastaan aina tosi hyvän näköinen ja saanut Marilta vain kehuja. Penalle taitaa sopia se että sen täytyy tehdä oikeasti töitä vain kerran viikossa... Muut ajat se humppailee vähän mitä sattuu minun kanssani maasta käsin, liinassa tai irtona, tai sitten ihan vaan taitan omaa ikävääni ja harjaan ja kyhnään sen kanssa iltaisin, kun talli on jo hiljennyt asiakkaista.
Tänään taas tuli puheeksi Penan muutto Marin luo, ja nyt sitten alettiin jo puhua päivämääristä. Marraskuun 23. päivä olisi Marin lähellä koulukisat joihin hän suunnitteli Penan vievänsä, joten Penan olisi järkevää muuttaa noin viikko ennen kisoja jotta sitä ehtii vähän aikaa ratsastaa hiukan intensiivisemmin.
Ei tämä nyt todellakaan mikään yllätys ole, kyllähän minä sen tiedän että olen itse halunnut tuon ponin antaa pois siksi aikaa, että saan jakauduttua ja palauduttua taas ratsastuskuntoon. Mutta päivämäärä! Konkretiaa! Apua! Siinä tunnetilat noin äkkiseltään.
Minusta on vain kamalan lohduton ajatus, ettei pikku riesa Pentti ole tässä enää joka päivä (pikku riesa muuten eilen oli ollut sitä mieltä, että hänkin on pieni poni ja oli tunkenut itsensä Mikuponin kanssa Mikuponin pieneen turvatarhaan... Ihan sovussa ne siellä tosin olivat joten ei käynyt vahinkoa. Ja ponikin on nyt ruvennut poistumaan turvatarhasta isojen sekaan ja on pärjännyt siellä hienosti.). Vaikka tiedän että Pena menee hyvään huolenpitoon ja että itse voin ja tulenkin käymään usein sitä katsomassa, niin silti. Antaa nyt oma silmäteränsä pois omien silmien alta. Se on niin konkreettinen merkki siitä, että en tällä hetkellä ole keskivartalopyylevän kroppani kanssa harrastuskuntoinen. Lyhyt aikahan tämä on elämästä eikä kyse ole mistään lopullisesta, ja Penan parhaaksi minä kuitenkin valintani teen. Kaikki vain on tulevaisuudessa niin auki ja niin vierasta, että vähemmästäkin ahdistaa. Olen kontrollifriikki ja minun on vaikea antaa päätäntävaltaa toiselle, vaikka ihan rehellisesti ja täysin sydämin luotankin siihen, että Penaa ymmärretään ja pidetään hyvin myös Marin luona.
Kunhan siis vikisen omaa ikävääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti