Penaponi

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Pieniä ihmeitä


Parhaat asiat ovat joskus, jos eivät aivan ilmaisia, niin ainakin tosi edullisia ja yksinkertaisia.

Minä työnsin tänään hetken mielijohteesta kuvassa näkyvät vaahtomuovipallerot Penan korviin kun lähdin tuuliseen tihkusateeseen hyppäämään korjaussarjaa edellispäivän sekoilulle. En tiedä johtuiko palleroista, asioiden prosessoimisesta, toistosta vai vaan silkasta tuurista, mutta minulla oli alla aivan eri hevonen kuin keskiviikkona. Sellainen joka oli kuulolla avuille ja joka meni tehtäviin eikä jäänyt töllistelemään ylimääräisiä. Okei, tuli pari kieltoakin, mutta kun muutin hetkeksi lähestymisaskellajiksi ravin niin palikat sopi taas kohdilleen ja päästiin jatkamaan. Ja mikä parasta, Pena ei kiehunut yli äyräiden! Se ei mennyt sellaiseen sekopäiseen sättäämismielentilaan jossa siihen ei pysty saamaan yhteyttä. Se oli läsnä, jopa vähän laiska, mikä on viimeaikaisen raketin lailla esteiden sekaan rynnimisen jälkeen tosi tervetullut vaihtoehto.

Tämä on niitä hetkiä kun tunnen itseni vähän tolloksi. Voiko tyynemmän mielentilan salaisuus todella olla siinä, että tukin Penan korvat? Olen ajatellut aina, että Pena pelkää silmillään enemmän kuin korvillaan. Ei se nytkään mikään ameeba ollut, näki kyllä mörköjä ja hiukan puski sivuillekin, mutta ei sellaista kokoaikaista rauhatonta ympäristön skannausta kuin mitä aiempina päivinä. Voisinko korvat sulkemalla saada helpotuksen vaikeisiin päiviin? Miksi se tuntuu vähän huijaamiselta? Voinkohan minä lähteä vaikka maastoon vaahtomuovin turvin? Hemmetti, jos minulla on koko ajan ollut ratkaisu laatikossani ja tajuan sen vasta nyt!

Palaamme tähän, ehdottomasti.

13 kommenttia

  1. Voihan sen ajatella vaikka niin, että korvat kiinni maastossa+esteillä ja sileän treeni tehdään ilman palleroita. Kouluradoilla huput kun ei ole muutenkaan sallittuja. Mitä sitä suotta vääntämään, jos toimii korvien tukkimisella. Voithan käydä huvikseen tekemässä kaksi lenkkiä ratsain radalla samana päivänä. Ensin korvat auki ja sitten seuraava kierros korvat kiinni, siinä se vaikutus varmaan parhaiten selviää, onko placeboa vai ei :)? Ps. Tosi hyviä, ajattelemisen aihetta antavia tekstejä ollut sulla viime aikoina, täällä ollaan säännöllisenä lukijana, vaikkei tulekaan kommentoitua niin usein kuin ennen :) -K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko korjata että kouluradalla huput ovat itse asiassa sallitut, ulkokilpailuissa jo jonkin aikaa (pari kautta?), tästä vuodesta alkaen kaikissa kilpailuissa, ja myös äänieristetyt huput (kuitenkin ilman palloja tms. täytteitä).

      Poista
    2. Kyllä huput on nykyään kouluradalla sallittu ;) Jopa ohuesta materiaalista valmistetut äänieristetyt huput.

      Mutta hienoa, että Pena toimii. Sen yhden C-ruunan kanssa ero oli kisoissa aika valtava viime joulun alla. Kun korvissa oli poronsarvet, poni oli jopa laiska ja meni kuin juna. Kun seuraavalla radalla niitä ei ollut, se oli täysi tollo ja kyttäili ja pelkäsi kaikkea.

      Tuskin niitä loputtomiin tarvitsee käyttää. Oman tammani kanssa olen ainakin huomannut, että nyt se suhtautuu asioihin ja ääniin rennommin myös muuten. Ehkä se on sellaista hidasta siedätystä? Vaimennetaan vähän?

      Poista
    3. Juu, kisoissa saa nykyään käyttää huppuja, sitä en tiedä pitääkö vielä käydä erikseen hyväksyttämässä huppu stewardilla vai esitellä vain pyydettäessä. Toisaalta en tiedä koskeeko tämä kilpailuasia ikinä meitä :D

      Ja sellainen ajatus minulla kävi mielessä että korvapallot olisivat juuri vaikeiden hetkien apukeino. Jos hyppääminen on tällä hetkellä liian kuumentavaa niin hypyissä käyttöön, ja tuo maasto/ratahomma täytyy testata. Tähän liittyy samanlainen henkinen bugi kuin rauhoittavien magnesiumvalmisteiden käyttöön (joita siis en ole testannut) - jotenkin ajattelen niiden olevan halpa konsti joka estää hevosta olemasta oma itsensä. Tiedän että ajatuskulku on aivan typerä, ei hevonenkaan nauti jännittyneisyydestä eikä ole mitään mieltä treenata mitään jos hermostuneisuus estää kommunikoinnin. Mutta juurihan minä pääsin toteamasta että avain kaikkeen löytyy minun korvienvälistäni... ;)

      Kiitos kaikille kommenteista!

      Poista
    4. Kiitos oikaisusta, tuo huppujen kisoissa salliminen on mennyt itseltä ihan ohi. Magnesiumsitraattia kannattaa ehdottomasti kokeilla (Päivölän tilalta saa tilattua), palautuu paljon nopeammin, varsinkin jos on jännittynyt jostain. Magnesium oksidi-muodossa imeytyy niin paljon huonommin, että ei ole usein kannattavaa edes kokeilla. Meillä saa hevoset ja koirat, itsekin syön päivittäin tuota sitraattia, vaikuttaa todella paljon, ei ole suonenvetoja, nukkuu paremmin, ei mene jumiin niin herkästi. Koiravanhus paljon vetreämpi myös, nukkuu paremmin, ei enää vaihda asentoa koko ajan öisin. Hermostollekin tärkeä aine. -K

      Poista
  2. Ravureillahan käytetään korvassa äänieristeenä vanupalloja tai vastaavia. Käytän niitä välillä Tuikunkin kanssa. Sehän on äänille herkkä, mutta siedätettyä olen saanut ajan kanssa. Mutta huomaan, milloin on hyvä laittaa jos alunperinkin on päivä sellaisssa moodissa, että vähän kaikkea kuullostellaan. Ja elämä helpottuu huomattavasti molemmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Luulen että tämä korvapalloajatus hiipi mieleeni kun koulussa kävin tekemässä ajonäytön ja jotenkin siinä ravivermeiden keskellä palautui mieleeni että niin, korvatulppiakin on olemassa :D Ja nyt kun sanot niin muistankin blogisi ajoilta että sinulla oli käytössä äänieristävä huppu.

      Poista
    2. Meillä on tosiaan huppukin, talvikäytössä parempi. Ja blogin aloitin uudelleen tosin eri nimellä, meille sopivampi ja kuvaa tekemistämme osuvammin.

      Poista
  3. Minä oon aina ihnetellyt miksi ratsujen kanssa hyödynnetään korvien tukkimista niin vähän. Ravureilla se tosiaan on ihan arkipäivää. Hienoa jos löysitte noin halvan ja toimivan keinon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulussa on muutama hevonen joilla on ulkokentillä pallot + huppu (ratsuja siis). Vaatii näköjään tällaista hidasta alitajuista soluttamista saada tämä oivallus minunkin päähäni!

      Itse asiassa olin etukäteen aivan varma, ettei Pena siedä palloja korvissaan. Meillä asuneelta Emmiltä koitin kerran uutena vuotena tukkia korvia kun se pelkäsi raketteja, ja se meni aivan pitkin seiniä tulpissaan. Samoin edesmenneen Immun korvissa en koskaan saanut tulppia pysymään, vaikka se siis oli entinen ravuri ja varmasti (??) tulppiin tottunut. Olin huomaamatta rakentanut itselleni mielipiteen etten osaa käyttää tulppia eikä hevonen kuitenkaan tykkää niistä joten se siitä. Pyh pah. Ei Pena nyt varsinaisesti onnelliselta näyttänyt kun sulloin tollot sen korviin, mutta sieti niitä kuitenkin, ja viimeistään kentällä korvat alkoivat jo nousta sieltä niskalintasta :) Käytin sillä myös huomattavasti pienempiä palloja kuin yleensä, nuo ovat siis yksi tehdasvalmisteinen korvapallo puoliksi leikattuna. Hyvin pysyivät poninkorvissa.

      Poista
    2. Minä ostan aina kotikäyttöön maatalouskaupasta sellaisia lypsykoneen tulppia tai mitähän lienevät, niitä on kuitenkin monta siinä pussissa ja tulevat todella paljon halvemmiksi kuin "oikeat" korvapallot. Ei sitten niin harmita, jos ne tippuvat ja häviävät. Raveissa oon yleensä käyttänyt ulos vedettäviä korvapalloja.

      Monet ravi-ihmiset käyttävät ihan vaan pumpulia, mutta en tykkää siitä kun epäilen että si pumpulia vois pois vedettäessä jäädä sinne hevosen korviin ja vähitellen sillä olisi korvat täynnä nöyhtää...

      Kyllä joskus tapaa sellaisia ravureitakin, jotka eivät suvaitse korvatulppia. Useimmille ne kuitenkin ovat ihan ok, kun ovat niihin varsasta asti tottuneet.

      Poista
  4. Olen tässä parin päivän aikana lukenut koko blogisi läpi :D

    Ihan ekana täytyy sanoa että iteltä löytyy saman niminen poni tallista, Pena.
    Saman värinen. Ikänen ja rotukin aika lähellä :D nf-ox risteytys.
    Jottei yhtäläisyydet tähän loppuisi niin luonteeltaan ihan samanlainen ja käyty ihan samoja ongelmia läpi :D

    Monen vuoden satula ongelmat olleet, kengityksessä keulii, syö kengittäjän yms (luojan kiitos pärjätään ilman kenkiä, muuten ei varmaa kukaan suostuisi ottaa tätä hoidettavakseen)

    On ollu todella ihana, jos näin voi sanoa, lukea että jollain muulla samat ongelmat kun meillä.
    Tuo kyttääminen meillä pahinta ja kun poni vielä reagoi niin nopeasti ja olemattomiin asioihin on normi treenaaminen hankalaa.
    Joku krt mikään ei pelota ja seuraavana päivänä pihalle ilmestyneet kottarit aiheuttavat pahemman luokan järkytyksen.

    Blogin lukiaksi jään varmasti, koska nyt jo tuli muutama niksi mitä pitää kokeilla

    -Jenni & PenaPoni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä :D Toinenkin pahamaineinen Penaponi :D Miten hauskaa! Ja traagista!

      Poista