Peltohölkkää

Helle (ja hurjat yöukkoset!) väistyi toistaiseksi ja pääsin ratsastamaan ihan päiväaikaan. Päätin mennä kokeilemaan, miten Pena suhtautuisi tyhjällä laidunlohkolla ratsastamiseen. Lohko oli sopivasti laidunnettujen lohkojen välissä, eli kummassakin päädyssä oli kavereita näkyvissä.

Ja Penahan yllätti. Se oli tallissakin rauhallinen, suorastaan unelias, ja sama jatkui pellolla. Menin pari kiekkaa käyntiä, pari ravia ja jopa yhden pellonsyrjän verran laukkaa. Ei ainuttakaan sivuloikkaa, altakatoamista, puhisemista, säikkymistä, mitään. Pari kompurointia, siinä kaikki.

Mikäs siinä, hyvä mieli ja siihen oli hyvä lopettaa! On se vaan vinkeä tyyppi.

Täysii tai ei ollenkaan

Ei meillä sitten ollutkaan tällä viikolla Marin tuntia erinäisten esteiden vuoksi, mutta olen köpsytellyt itsekseni pari viime iltaa, hellettä ja itikoita uhmaten. Pena nyt ei tunnetusti arvosta kumpaakaan...

Eilinen oli se täysii -päivä. Paarmoja, helle, energiaa, kaverit tallissa, kolinoita kengityksestä, ja miljoona muuta syytä joiden vuoksi Pena sinkoili, kaahaili, poukkoili ja koitti vähän väliä keulia ja kiljua. Tehtiin sitten lyhyt ja reipas treeni ravissa ja laukassa, ja kun Pena hikosi ja hengästyi, jäi ylimääräinen kohellus pois ja pääsimme lopettamaan kohtalaisessa yhteisymmärryksessä.

Tänään hain Immun ja Penan sisälle jo ennen puolta päivää, sillä ne kaahasivat kuin järjenköyhät valtavaa laiduntaan päästä päähän, ja paarmat ja kärpäset seurasivat mustana parvena perässä. Pena oli päästä kavioihin aivan läpimärkä hiestä, ja pääsi tallissa viileään suihkuun. Immukin oli jonkin verran hionnut ja huuhdoin senkin.
Illalla pihaan kävi kohtalaisesti tuuli joten uskaltauduin ratsastamaan. Ensin leikkasin Penan villiksi venähtäneen tukan ja totesin, että tarvitsen a) jonkun joka osaa ja haluaa nyppiä, tai edes b) kunnolliset sakset. Nirhutusta ja nyrhytystä ja lopputulos juuri sen näköinen, että sitä korjaillaan taas viikkotolkulla jotta näyttäisimme edes kohtalaisen uskottavilta ratsuilta.

Kentällä sitten totesin, että eilisen täysii -menemisen jälkeen tänään oli ei ollenkaan -päivä. Pena oli nuutunut ja jähmeä, varmaan aamun omatoiminen laukkatreeni painoi hiukan lihaksissa. Alkuverryttelun jälkeen otin vähän väistöjä ja ravivoltteja, ja poni virkistyi pikkuisen. Olin koonnut kentälle kavaletin ja ajatukseni oli harjoitella laukanvaihtoja sitä ylittämällä. Laukassa Pena oli kuitenkin hidas, joskin melko tahdikas, mutta pohkeelle reagoimisessa oli aika paljon toivomisen varaa ja kavaletin yli se roiski miten sattuu niin että puomi lenteli. Tulin alas ja otin kentänlaidalta nuoresta haapapuusta risun pikaraipaksi. Yksi räpsäytys riitti - pohkeelle tuli taas merkitys. Laukanvaihdoissa ei onnistuttu, mutta laukka alkoi rullata. Loppuravissa Pena oli melko kiva, liikkui jo itse eteen ja haki kivasti eteen-alas. Lopetin hyvään pätkään ja kävelin nopeat loppukäynnit. Hikisen ja kärpäsärtyisän hevosen kanssa ei ole mitään järkeä pyöriä pitkään kentällä, Pena vain potkii ja huiskii ja pyrkii raville kun itikat ahdistavat sitä, ei sen hengitys siinä tohinassa ainakaan tasaannu. Ja kun tiesin että päästän pojat takaisin laitumelle heti kun saan Penan purettua varusteista, en tuntenut huonoa omatuntoa että kävelyt jäivät vähän vähäisiksi.

Tallissa Pena kävi suihkussa uudemman kerran, tosiurheilija kylpee kahdesti päivässä! Ja kun käytävällä käänsin sille selkäni, se varasti harjaämpäristä minun risupiiskani ja söi sen.

Vähän vetelää

Estetreenin jälkeen Penalla oli yksi juoksutuspäivä ja yksi kevyt ratsastuspäivä, jolloin huomasin että se oli väsynyt ja vetelä. Liike tahtoi jäädä pieneksi ja jäykäksi ja etenkin laukka oli tosi töksähtävää ja voimatonta. Luultavasti hyppyharjoittelu oli käynyt Penalla vähän lihaksiin, joten mentiin sitten vain palautellen ja alhaisella vaatimustasolla. Alunperin ajatukseni oli jatkaa siitä mihin jokin aika sitten laukassa päästiin, eli laukanvaihtojen alkeisharjoitteluun kahdeksikolla. Kun Pena kuitenkin tuntui kankealta, annoin sen sitten vain laukata kenttää ympäri päätyjä pyöristellen, ja kun se alkoi pärskiä ja venyttää kaulaansa, lopetin siihen suuntaan ja toistin saman toiseen kierrokseen.

Turha tuota on vääntää väkisin kipeäksi ja haluttomaksi, sen olen oivaltanut enemmän kuin hyvin. Pena on kuitenkin melko vähän liikutettu nuori - toki se on kasvanut lähes koko ikänsä pihattohevosena ja liikkunut omaehtoisesti paljon, mutta varsinaisesti töitä se on tehnyt vasta vuoden taikka puolitoista. Meillä ei ole kiire.

Palauttelujen jälkeen Pena vietti kaksi päivää laitumella lomaillen ja oli tänään oma puuhakas itsensä, kun hain sen talliin ja aloin etsiskellä sitä tuuman kurapanssarin alta. Kävin juoksuttamassa ponin kentällä kumichamponien ja juoksutusvyön kanssa. Toiseen suuntaan oli aluksi kamalan vaikea ymmärtää pysyä tarpeeksi isolla ympyrällä, mutta lopulta onnistuttiin kuitenkin.

Huomenna on taas todellisen koulujumpan vuoro kun päästään tunnille! Hyvä että Mari käy grillaamassa meitä säännöllisesti, muuten tulen mukavuudenhaluiseksi ja keventelen vaan kevyesti menemään kaikki ratsastuskerrat sen sijaan että todella haastaisin itseni ja ponin...

Estetunnilla

Huihai, tänään olikin tosi jännä päivä kun oltiin Penan kanssa Marin estetunnilla! Seurana meillä oli vieraileva tähti, connemaraori, ja Pena oli alkuun aika pörheänä jännittävästä tilanteesta mutta asettui aika nopeaan. Oli melko lämmin iltapäivä ja paarmoja tosi paljon, niiden kanssa meinasi ponilla mennä hermot pariin kertaan!

Saatiin myös runsaasti kivoja kuvia kun ystäväni oli meillä kylässä ja pystyi kuvaamaan.

Hypättiin pieniä esteitä ja helpohkoja tehtäviä, mutta niissä oli ihan riittävästi työtä meille kummallekin. Pena oli vähän tahmea liikkumaan ja keskittyi hetkittäin enemmän kaikkeen muuhun kuin työntekoon, mutta kokonaisuutena olin hirmu tyytyväinen siihen. Suurin haaste sen kanssa on saada laukka-askelta pidemmäksi ennen estettä - se lähestyi ihan hyvin, ponnistuspaikat löytyi kohtalaisesti, mutta laukka tarvitsisi hiukan lisää voimaa niin itse hyppääminen olisi helpompaa. Pari kertaa tuli puomit alas kun jalat ei vain noussut, mutta senkin ongelman oletettavasti aika korjaa kun Pena tajuaa, ettei niiden puomien keräily olekaan niin kivaa.

Kieli keskellä suuta

En tiedä mitä tässä tapahtuu!

Pari kertaa Penalla meni paarmoihin hermo ja se alkoi pukitella ja venkoilla. Selvittiin kuitenkin aina eteenpäin, ja lopuksi pystyttiin menemään jopa pieni radanpätkä kohtalaisen sujuvasti!

Miten niin pää kiinni ryntäissä?

Phuh rankkaa!

Eilen oli myös kiva päivä kun päästiin Penan kanssa melkein maastoon! Ystäväni ratsasti Immua ja minä Penaa, ja kun oltiin ensin oltu hetki kentällä, lähdettiin käymään postilaatikolla hevosten kanssa. Kun kaikki meni hyvin, päätettiin mennä vielä kiertämään Immun ja Penan laidunlohko käynnissä. Pena meni luottavaisesti Immun vierellä, tosin Pena kompastui kerran takaisintullessa niin että kävi ihan kunnolla polvillaan maassa... Aina ei voi muistaa nostaa kaikkia jalkoja.

Täällä ollaan

Viikko on mennyt hiljaisesti ja vähällä liikutuksella. Pena polki molemmat etukenkänsä pois jo lomaillessaan, ja kun kaviot näyttivät kuluvan silmissä ja liikerata muuttui taas varovaisemmaksi, en uskaltanut ihan hirmuisesti ponia liikuttaa. Jouduttiin odottamaan kengittäjää melkein viikko extraa erinäisten syiden takia, mutta eilen viimein Pena sai poponsa ja tänään päästiin taas hommiin.

Eilinen kengitys meni jo tosi mukavasti, ei mainittavaa keulimista ja hermokin alkoi mennä vasta viimeisessä jalassa. Iso parannut edelliskertaan kuitenkin!

Tänään tehtiin leppeästi töitä kentällä ja voi kun olikin kivaa! Oma motivaatio on ollut jokseenkin hukassa viime aikoina ja vähän nihkeästi lähdin nytkin ratsastamaan, mutta Pena osasi oikeana hetkenä olla tosi kiva. Menin ihan perusjuttuja, taivuttelin ympyröillä kaikissa askellajeissa. Poikkeuksellista oli se, että Pena lähti heti alkuravissa hakemaan matalaan muotoon alas, todella pyöreäksi ja pitkäksi. Mikäs siinä, kehuin ja annoin toisen olla siellä! Myös laukat rullasivat hyvin tänään. Lopuksi tein hiukan käynnissä väistöjä, nekin toimi hienosti, ja työstettiin myös harjoitusravia. Myös harjoitusravissa Pena liikkui notkeasti ja haki pyöreästi alas, joten ei siinä auttanut muu kuin jättää treeni lyhyeksi etten olisi pilannut toisen hyvää fiilistä liialla grillaamisella.

Huomenna meillä on Marin tunti, katsotaan millä mielellä Pena silloin on. Toivottavasti hyvä tatsi jatkuu.

Finnderbyn jälkimainingeissa lähes yhtä pätevinä

Kiva päivä Finnderby-yleisönä! Ostoskassiin ei tarttunut muuta kuin hyönteismyrkkyä, ostin nyt kokeeksi sitä hurjanvaarallista ja kohuttua Dr. Repeliä. Ilmeisesti se on ainesosiltaan melko pitkälti Tri-Tecin kaltaista, ja Tri-Tecin voittanutta ei vain ole ollut sen jälkeen kun maahantuonti lopetettiin.

Illalla kiipesin derbyn innoittamana Penan selkään. Eilen jätin liikutuksen suosiolla väliin, tuuli niin älyttömän kovaa koko päivän että oltaisiin vain menty takapakkia saavutetussa rentoudessa. Tänään oli ajatuksena vaatia pikkuisen edelliskertoja enemmän mutta pitää edelleen rentous ykköstavoitteena. Verryttelin käynnissä kolmikaarisella kiemurauralla ja ravissa pääty-ympyröillä, ja siitä vähitellen ravi-käynti -siirtymiä kolmikaariselle ja lopulta koko kolmikaarista ravissa. Vasen puoli on taas todella merkittävästi kankeampi, joten keskityin jumppaamaan Penaa irti vasemmasta ohjasta mutta kuitenkin niin, että poni pysyisi pitkänä ja letkeänä. Ravissa oli poweria vaikka muille jakaa! Ja kyllä se kyttäilykin vähenee kun keskitytään eteenpäin liikkumiseen ja työntekoon.

Välikäyntien jälkeen tehtiin pituushalkaisijalta väistöä käynnissä uralle, uralla laukannosto ja laukkaa pääty-ympyrällä. Pena oli oikein pätevä! Pari tosi hyvää käynnistä nostoa saatiin. Laukassa oli myös vauhtia ja tekemisen meininkiä, myös yksi ilopukkiloikkakohtaus tuli keskenkaiken. En rankonut enkä vaatinut muuta kuin kääntymistä, jotta laukassakin säilyisi eteenpäinpyrkimys. Pena oli koko ajan tosin hyvin ajatuksella ratsastettavissa, se oli reipas mutta myös siirtymät alaspäin onnistuivat vain ajattelemalla ja vatsalihaksia kiristämällä.

Olin tosi tyytyväinen Penan herkkyyteen ja tekemisen ja liikkumisen iloon! Jotenkin tuo Finnderbyn seuraaminen herätti hirveän hyppykuumeen, joten kai sitä on taas mentävä omalle epämukavuusalueelleen ja ruvettava hypähtelemään. Suhteeni esteisiin on juuri näin ristiriitainen: hyppääminen on jännää ja kamalaa ja pelottavaa ja silti sitä on välillä vaan pakko päästä tekemään.