Penaponi

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Lyhyesti kuulumisia

Pena pääsi laitumelle. Ensin laitoin sen yhdeksi tihkusateiseksi yöksi laumaan, ajattelin että sateessa ei kärpäset niin pääse haavaan kiinni. Sitten seurasi tuulinen ja sateinen päivä, joten Pena oli edelleen laitumella. Vasta tänään hain koko sakin talliin kun oli aurinkoista, lämmintä ja itikoita niin että koko lauma juoksi itsensä hikisiksi niitä paetessaan.

Haava voi hyvin, pidempijaksoinen ilmakylpyhoito on tehnyt ihmeitä ja paraneminen on hyvässä vauhdissa. Kyllä siitä vielä jalka tulee.

Eniten ilahduin tänään kuitenkin siitä, kun koitin Penan takakavioita (joissa siis on kengät kestänyt kiinni vaikka laitumella on vedetty spurtti jos toinenkin) ja ne olivat viileät. Molemmat! Lämpöily taisi kuitenkin johtua kengättömyydestä eikä käänteen uppoamisesta.

Kohta tarttis jo päästä takaisin selkäänkin. Jos vaan saan haavan suojattua hiekalta tarpeeksi hyvin niin en usko että se haittaa kevyttä ratsastelua.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Ei kavioo, ei hevosta

Voi murhe noita Penan kavioita!



Kaikki on ihan hyvin niin kauan kun on a) hyvä kengittäjä ja b) ei satu mitään eli kengät voi pitää jalassa ja ne myös pysyy siellä.

Nyt meillä on ihan kelpo tuuraava kengittäjä, jonka löysin "pompun kautta" eli yksi hutilyöntikenkääjä mahtui väliin. Isompaa vahinkoa ei saatu aikaan vaikka tällainen lipsahdus sattui mukaan. Ongelma on nyt kohdassa b, kun on vähän sattunut sitä ja tätä.

Penan etukaviot ovat kurjasti kahden kenkäkoon välistä. Nollan kenkä on hiukan ehkä pieni, ykkösen kenkä hiukan iso. Kokeiltiin tuuraavan kengittäjän kanssa n. kuukausi sitten laittaa eteen ykkösen kengät. Ne kestivät laitumella rallittavaa Penaa pari viikkoa, sitten katosi toinen ja parin päivän päästä toinen. Ok, ajattelin, etukaviot kestää olla ilman kenkiä kun poni ei juuri muuta tee kuin laidunna. Takakaviot ovat ne meidän todellinen murhe, ne kuluvat todella vinoon jos eivät ole asianmukaisesti kengitetty.

No, sittenhän kävi niin kuin kävi: Pena polki etuselleen ja repäisi koko kantapallon halki. Päivää myöhemmin se (tai joku laumakaveri) oli tallannut takakengälle niin että kenkä oli siirtynyt sivuun ja käänne uponnut anturasta sisään. Poistin tämän takakengän itse, jäljelle jäi yksi takakenkä, muut jalat olivat kengättömiä. Kengittäjä kävi tarkastelemassa tilannetta ja otettiin se viimeinenkin takakenkä pois jonkinsortin tasapainon saavuttamiseksi. Jäätiin odottamaan tilanteen kehittymistä: etupäätä ei voinut kengittää ammottavan haavan takia (jalasta ei saisi kunnon otetta), takajalkaan saattoi tulla paise tai saattoi olla tulematta.

Pena oli kengättä puolitoista viikkoa. Tämän ajan se seisoi sisällä kaikki päivät ja oli nurmipohjaisessa pienehkössä tarhassa yöt. Ei liikuntaa, ei taluttelua, ei mitään.

Haava 14 vrk


Haava 14 vrk

Tänään haavan tilanne alkoi olla kohtuullinen eikä paiseestakaan toistaiseksi ole ollut merkkejä, joten kengittäjä pääsi tekemään työnsä. Päivän motto oli laitetaan nyt nää kengät kiinni tänne mitä täällä on kaviota jäljellä ja korjataan asentoa sitten kun siihen on taas varaa. Puolessatoista viikossa ollaan taas jouduttu siihen tilanteeseen että takakaviot ovat onnettomat vinot pienet nysät joita täytyy kikkakolmosilla korjailla, ettei hevonen mene rikki kun koko sen paino lepää kavion ulkosyrjällä, joka kuluu silmissä olemattomiin. Etukavioissakaan ei ollut hurraamista mutta niiden tilanne ei ole niin surkea kuin takasten.

Tämmöisinä hetkinä minun tekisi mieli ravistella niitä jotka huurupäinä huutelevat että kengättömyys on ainoa oikea vaihtoehto ja sopii joka konille.

Penan kaviolaatu ei varsinaisesti ole huono - sen kaviot eivät ole sillä tavoin hauraat että ne lohkeaisivat, irtokengät eivät vie mukanaan puolta kaviota ja kaviot kasvavatkin (onneksi!) ihan kiitettävää tahtia. Kavioaines ei vain kestä vänkyröiden jalka-asentojen aiheuttamaa epätasaista kulutusta ilman kengän tuomaa suojaa. Kengät on oltava. Ja ne on oltava jalassa oikein. Ja niiden soisi pysyä siellä jalassa ihan koko kengitysvälin ilman mitään tällaisia ylimääräisiä kommervenkkejä. Mutta sano se hevoselle joka normaalioloissa laiduntaa laumassa, päästää laumakaveri-kolmevee-jättiläisen nyhjäämään ihan perskarvoihinsa kiinni ja kohlaa muutenkin menemään sellaisin askelein että saa ylläolevien kuvien kaltaista jälkeä aikaan kesäkengällä...

Itse kengitystapahtuma oli taas hankala, kun takakaviot olivat arat. Reuhtomista, nyppimistä ja potkimista. Kiitos ja anteeksi, ihana kengittäjä! Ja taas mennään pienellä riskillä, takakengät levitettiin niin paljon yli kavion reunasta kuin suinkin uskalsi, jotta kavio ja sitä myöten koko jalka saisi tukea. Riskinä on se, että joku toinen hevonen (tai Pena itse) polkee kengän päälle ja kenkä irtoaa, eikä niin nyt vain yksinkertaisesti saisi tapahtua ennen kuin kavio on kasvanut vähän.

Kengittäjä lupasi soitella omalle mentorilleen ja kysyä, auttaisiko Penaa rengaskenkä takakavioissa. Sillä saisi painetta pois sieltä kavion ulkosyrjältä. Toisaalta rengaskengän irtipolkemisriski on vielä suurempi kuin tällaisen väljästi sovitetun tavallisen ja/tai levikekengän.

Sairastupa jatkaa haavanpesua ja kavioidenvahdintaa, mitäpä sitä muutakaan parhaaseen ratsastusvuodenaikaan tekisi.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Haavakuvavaroitus

Penan kantapallohaava on nyt viikon ja yhden päivän ikäinen. Hiukan tahtoo epätoivo iskeä kun mietin, kauanko lopulliseen umpeutumiseen menee aikaa...

6 vrk
Haava tarvitsisi ilmaa ja on aina paremman näköinen kun on saanut olla ilman sidosta. Olen pitänyt Penan pari yötä ilman sidosta tarhassa. Haavaan menee silloin hiukan roskaa (heinänpätkää ja hiekkaa/maata) mutta haavan reunat kuivuvat ja märkäinen haju lähtee pois. Ongelma vaan on kärpäset näin heinäkuussa, niitä pieniä pirulaisia on iltamyöhään asti ja ne palaavat aamuvarhaisella, ja kun ne kerran syövät ehjänkin ihon rikki niin ei kamalasti huvita tarjota niille tuollaista apajaa. Lisäksi paarmat alkavat kiusata hevosia jo aamupäivällä, joten minun täytyy hakea hevoset sisälle ennen kuin ramppaaminen alkaa. Aidanviertä edestakaisin tallaaminen on turhan otollinen tilanne polkea uudestaan kannalle.

Huuhdon haavaa vedellä vähintään kerran päivässä, useimmiten kaksi kertaa. Sen jälkeen lorautan siihen laimennettua Betadinea ja annan kuivua. Haavaa vasten tulee Sorbact-verkkoa, se imee bakteereja ja haavaeritettä eikä tartu kiinni. Sitten sidetaitos ja sideharsoa mahdollisimman vähän, jotta paketti pysyisi edes pikkuisen hengittävänä. Karsinaan en ole laittanut ilmastointiteippiä muuta kuin pienen pätkän sideharson kiinnipysymistä varmistamaan, enkä ole enää myöskään laittanut bootsia päälle. Ulos täytyy laittaa teippiä reilummin koska kosteus kiipeää maasta ylöspäin ja kastelee koko sidoksen.

8 vrk

8 vrk
Näissä tämänpäiväisissä kuvissa ei näy haavan syvyys - keskellä on syvä onkalo, nuo rumannäköiset reunat uskoakseni kuivuvat ja kuolevat kokonaan pois kun haava paranee pikkuhiljaa pohjasta päin. Kuuden vuorokauden kuvasta saa paremmin käsitystä haavan syvyydestä.

Pena on edelleen säilynyt hoitomyönteisenä eikä haava taida olla kovin kipeä, sillä olen saanut ihan rauhassa puhdistaa ja hoitaa sitä. Laumaansa Pena tietenkin kaipaa vaikka sillä onkin Emmi tarhakaverina.

Sulfa loppui eilen. Nyt mennään paikallishoidolla ja toivotaan ettei tule takapakkeja. Mutta aikaa tämä epäilemättä ottaa.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Terveiset sairastuvalta

Haava on ällöttävä, suuri, haisee pahalta mutta ei ole merkittävästi muuten tulehtuneen oloinen. Sulfaa menee ja päivittäiset pesut ja putsaukset ja käärimiset päälle, mutta totta ihmeessä tuollainen haava alkaa haista kun se on koko ajan käärittynä ja kosteana.

Kengänkäänteen puhkoma takakavio on lämmin, mutta Pena ei onnu eikä varvaspulssia tunnu. Eipä auta muu kuin odottaa, mitä on tulossa vai onko mitään.

Pena on nyt ollut päivät karsinassa ja yöt tarhassa kaverin kanssa. Tarhanpohja on kuivempi kuin laidun eikä yhden kaverin kanssa pienemmällä alalla tule ehkä niin paljon turhaa ramppaamista kuin lauman mukana isolla alalla. Haava tarvitsisi ilmaa, mutta en tiedä koska sitä uskaltaisi jättää sitomatta. Karsinassa se menee täyteen turvetta ja ulkona on ötökät. Olen myös hieman epävarma siitä, pitäisikö kuitenkin soittaa eläinlääkäri katsomaan sitä... Pelkään että haavaan kasvaa massiivinen liikaliha josta seuraa lisää ongelmia.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kun yksi ei riitä

Kun yhden jalan hoitaminen käy liian helpoksi/nopeaksi/mitävaan, rikotaan seuraava!

Eilen aamulla Pena tuli laitumelta tahmeasti sisään haavanhoitoon. Syy selvisi äkkiä: se oli polkenut takakenkänsä niin että kenkä oli siirtynyt kriittiset kaksi senttiä vinoon ja toinen sivukäänne uponnut kokonaan kavion pohjasta sisään. Eipä tullut mieleen ottaa näystä valokuvaa vaan revin kengän kaviosta irti ja vikkelään, ja oli muuten tiukassa!

Kaksi kääröä jaloissa tiesi koppilepoa. Tänään kävi kengittäjä ja hänen kanssaan mittailtiin vahinkoa. Kolo kaviossa on syvä ja tänään Pena myös ontui jalkaa vähän, tosin vielä kaviossa ei juuri ollut puristusarkuutta. Saattaa tulla paise tai saattaa olla tulematta, nyt kengittäjä kuitenkin vuoli kolon suun selvemmin auki ja ruutattiin ruiskulla ja katkaistulla injektioneulalla betadinea sinne onkalon perukoille asti. Teoriassa sieltä pitäisi nyt olla mahdollisella mädällä hyvä väylä ulos, mutta mistä näistä koskaan tietää.

Penalla oli jäljellä enää yksi takakenkä ja otettiin sitten sekin pois. Kunhan etujalan haava paranee sen verran että jalka kestää käsittelyä (ja jos takakavioon ei kehity paisetta), kengitetään kaikki jalat ensi viikolla. Tämä nykyinen varakengittäjä on onneksi osoittautunut hyväksi tyypiksi ja asiansa osaavaksi! Tänään Pena pääsi pieneen ruohopohjaiseen tarhaan vähän ulkoilemaan, sen hermo oli vinkuvan piukalla vuorokauden karsinalevon jälkeen... Nyt sitten kiitos riittää nämä vauriot!

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ällö!




Semmonen.

Minä en edes ole mikään hyvä haavanhoitaja, selviän kun on pakko, mutta kun tuosta onkalosta tarttis saada kaikki lika pois huuhtomalla ja sidetaitoksella pyyhkimällä/kaivamalla niin mieluummin kyllä istuisin pää polvissa ja hengittelisin kuin tonkisin haavasta yhtään mitään.

Kääre

Jesari kääreen päällä

Ja bootsi koko komeuden ylle

Olen ollut aika sanoinkuvaamattoman liikuttunut siitä luottamuksesta, jolla Pena antaa minun hoitaa itseään. Hommat tahtoo mennä vähän yötöiksi, mutta niin se vaan lähtee laitumelta minua vastaan kun tulen, tulee tyhjään talliin pesukarsinaan ja seistä jäkittää siinä mitään sättäämättä, kun minä hoidan, pesen, puhdistan ja sidon haavaa. Välillä kun minä pidän jalkaa ylhäällä, hoitaa Pena minua olkapäästä ylähuuli töröllään. Näinä hetkinä tiedän tehneeni jotain oikein sen kanssa.


Lopuksi tärkein: palkinto (ja lääkkeet)

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Superlyhyt treeni

Eilen tuli viesti: Tunnille huomenna aamupäivällä?

Nopea tilannetsekkaus: lapselle hoitaja: jes, muuta sovittuna: ei, hevonen jolla ratsastaa: jes, ja olisko se peräti Penan vuoro, jes!

Edellisen kerran valvova silmä on meidän menoamme mittaillut vissiin syyskuussa, Emmin selässä olen keikkunut valmennuksessa pari kertaa sen jälkeenkin.

Hartaasti harjasin ja laitoin kuntoon ja lähdin kentälle, sopiva keli ja kaikkea. Ehdin kävellä ja ottaa puoli kentällistä ravia, kun ope kysyy oliko Penalla toi haava tossa...

Ei perkele sillä ollut mitään haavaa missään, juurihan minä sen kävin huolella ja rakkaudella läpi. No nyt oli, vasemmassa etusessa toinen kantapallo kokonaan halki, verta tuli lammikoksi hiekalle ja sitä oli lentänyt roiskeiksi takajaloillekin. Ne oli ne reenit siinä sitten.

Vuoto tyrehtyi kylmällä vedellä melko pian mutta haava on todella ruma, melkoisen syvä, siinä kaikkein veemäisimmässä paikassa suojaamisen kannalta. Vaikka olin kunnolla letkuttanut haavaa ja olevinaan saanut sen puhtaaksi, vedin sieltä kuitenkin vielä puhdistusvaiheessa ruohonpätkän ja hiekkaa. Voi kilinkellit sanon minä, heinäkuu ja kärpäset ja sateesta liejuuntuvat laidunpolut ja mun hevosellani tuollainen vekki tuollaisessa paikassa.

En tajua miten Pena onnistui noin häijysti repimään jalkansa, se taisi ihan pienesti kompuroida kerran, ilmeisesti siinä vaiheessa ei sitten ollut etujalka ehtinyt takajalan alta pois. Ei se ole hokeillakaan saanut noin inhaa jälkeä aikaiseksi vaikka aikamoisen kohelo onkin. Ei auta itku markkinoilla, onneksi on kaapissa sulfaa valmiina, ja sitten vaan pesua ja käärintää ja pesua ja käärintää ja kaikki raajat ristiin ettei tuu tulehdus. Jos on huippuvinkkejä kantapallon sitomiseen niin että kestää ja pysyy niin ilolla otan vastaan.