Penaponi

torstai 28. marraskuuta 2013

Kekkuliponi

Voi Pena, Pena!

Olin tänään taas tervehtimässä ponia ja vähän puuhaamassa sen kanssa, ettei aika kävisi niin pitkäksi. Näkee kyllä, ettei Pena ole tottunut yksintarhaamiseen pienessä hiekkatarhassa - alkaa virtaa kertyä siihen malliin että töihin tarttis päästä! Puin Penalle taas naruriimun ja aloitin alkutaluttelulla kentällä, muualle ei uskalla lähteä kun tiet on jäällä huurrettuja ja Pena saa hokit vasta alkuviikosta.

Nyt sitten jo alkukäynneissä oli aika täpäkkä meno, metsänlaita kentän toisessa päässä pelotti ja kun vielä viereisessä tarhassa hevonen spurttaili omiaan, Pena alkoi keventyä edestä ja poukkoilla kahdella jalalla. Ei se nyt tietenkään millään muotoa ole hyväksyttävää käytöstä, mutta ihan hirveän rankasti en siihen puuttunutkaan kun missään vaiheessa ei tullut oloa että se koittaa a) ottaa hatkat tai b) lähestyä minua siinä asennossa. Olin laittanut meille valmiiksi puomeja toiseen päähän kenttää, mutta juoksutin ensin hetken ilman puomeja koska epäilin Penan tekevän vain tulitikkuja puomeista alkuinnostuksessaan. Yllättävän vähällä loikkimisella kuitenkin selvittiin ja sitten siirryinkin juoksuttamaan puomien yli. Yksi puomi oli toisesta päästään korotettu kavaletiksi, ja sitten oli pienenä viuhkana kaksi puomia ympyrän toisella laidalla. Tällainen jalkoihinkeskittymisharjoitus oli ihan hyvästä kekkuliponin mielentilalle, vaikka kyllähän se muutaman kerran kompuroi jalkoihinsa/puomeihin ja suuttui siitä ja aloitti taas rodeoloikat, vuoroin etupäätä ja vuoroin takapäätä ilmaan. Kun sitkeästi vaan käskin sitä aina jatkamaan eteenpäin, alkoi se vähitellen keskittyä tehtävään ja suoriutuikin ihan kivasti.

Vaihdoin vielä kaikki puomit ympyrän samalla syrjälle niin että sain pienen laukkainnarin: puomi, kavaletti, puomi. Tämä olikin haastavaa kun piti tuijottaa ihan älyttömästi ulos ympyrältä juuri ennen puomeja, eikä laukka tahtonut säilyä ja sitten tuli kompurointia ja kiukuttelua. Toiseen suuntaan sujui paremmin eikä enää laukkakaan vaihtunut joka puomin päällä vaan pysyi myötälaukkana koko tehtävän läpi. Siihen oli hyvä lopettaa. Taluttelin loppukäynnit ja nyt poni pysyi siivosti neljällä jalalla, ja malttoi käyttäytyä ihan yksin tallissakin tosi nätisti, kun käytiin vielä kampaamassa tukka suoraksi.

Pena on kuitenkin hyväntuulisen oloinen, vaikka energiaa näkyy kertyvän. Viikko on tietysti lyhyt aika tottua mihinkään uuteen joten ehkä se tuosta vielä tasaantuu. Saattaa toisaalta olla hyväksikin että sen kanssa aloitetaan tavallaan vähän "alusta" uudessa paikassa, eli maasta käsin työstämällä, ja että selkään mennään vasta sitten kun poni on oikeasti kotiutunut. Ainakin ensi viikko menee vielä ilman ratsastajaa, sitten on toiveita että Mari pääsisi taas ratsaille. Ihan hirveästi tekisi itse mieli ratsastaa!

Huomenna menen heti uudestaan käymään, katsotaan jos pakkaisin ohjasajovälineet mukaan ja koittaisin sillä lailla vähän hakea keskittymistä ja mielenhallintaa kekkuliponiin.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ei tullut kisaraporttia

Penan lauantaiset kisat piti sitten jättää väliin, sillä ratsastaja loukkasi itsensä edeltävänä päivänä. Hiukan meinasi puhelimessa jännittää kun tuli soitto Ei mee ihan putkeen tämä nyt, tulin just röntgenistä... Penalla ei onneksi ollut osaa eikä arpaa tähän vahinkoon, mutta sen liikkumisen aloittaminen viivästyy taas parilla viikolla. Kotiin en sitä kuitenkaan enää raahaa, olkoon siellä missä on.

Kun ei mentykään lauantaina kisoihin, ajelin sitten muuten vaan Penttiä moikkaamaan. Ja siellähän se oli! Tuli korvat ojossa aidanviereen notkumaan kun juttelin parkkipaikalla ihmisten kanssa, ja kun kävelin lähemmäs, sain oikein hartaan tervehdyshörinän. Ei se ole minuu unohtanut! Lähdettiin seuralaisen kanssa noin puolen tunnin talutuslenkille metsään, ja pärjättiin naruriimulla ihan hyvin, vaikka Pena olikin melkoisen pörhäkkäänä kaikesta. Ja itsehän siis vaapotan mahani kanssa kuin ankka, joten jouduin vielä tämän tästä himmailemaan innokkaan ponin vauhtia.

Takaisin tultuamme menin juoksuttamaan Penaa kentälle. Siinä kaikki jännääminen purkautui mahtaviin hidastettuihin levadehyppyihin, pystyynnousuihin ja pukkeihin, mutta kummallista kyllä, Pena ei varsinaisesti reuhtonut mihinkään vaan pysyi hyvin ympyrällä. Tosi kuumana ja pöyhkeänä se oli, mutta kun annoin sen alkuun vain kimpoilla energiaansa ja jännitystään pois, se tasoittui aika pian kuulolle niin että sain äänikäskyillä tehtyä vähän ravi-laukka -siirtymisiä kumpaankin suuntaan. Sitten kun pöhinät oli ohi, mentiin talliin harjaukselle. Sinnekin saatiin toveri mukaan ettei olisi ihan niin jännää uudessa paikassa, ja Pena olikin tosi mallikkaasti (siis Pena-tasolla mallikkaasti, ei hirttynyt riimunnaruun eikä rikkonut paikkoja eikä kamalasti säätänytkään jalkojensa kanssa). Tarkoitukseni oli myös vääntää sille kantahokit, mutta kengissä olikin ihan minipienet hokinreiät, vain kuusimilliset! Eikä meillä ollut niin pieniä hokkeja, jenkatapista puhumattakaan. No, kengityksen aika onkin ihan näinä hetkinä, joten saa sitten vetää kokonaan talvikenkään ja kunnon hokkeihin kaikki koivet.

Palautin Penan hyvillä mielin tarhaan ja lähdin ajelemaan kotiin. Oli kiva nähdä ponia, vaikka tuntuuhan se oudolta kun se on ihan vieraassa ympäristössä. Pena oli kaikkinensa hyvinvoiva, mutta selvästi vielä jännittynyt kaikesta uudesta. Ei se raukka ole elänyt juuri muualla kuin täällä meillä!

Alkavalla viikolla menen kahteen kertaan katsomaan Penaa ja samalla auttamaan Maria tallitöissä, kun hän ei nyt loukkaannuttuaan ole ihan täydessä vedossa. No, enpä minäkään ole kolmenkymmenen raskausviikkoni kanssa ihan sieltä notkeimmasta päästä, mutta hoituu ne hommat vähän hitaammassakin tahdissa. Suunnitelmissa olisi myös retki maneesille irtohyppäämään, katsotaan saadaanko aikataulut mätsäämään.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Hei hei, poni

Sinne se sitten meni, mun Penttini,
tukka kammattuna asteli ensi lähetyksellä koppiin ja matkusti maailmalle

Kylläpä tuntui talli tyhjältä iltaruokkia
tuntui niin tyhjältä ettei edes itkettänyt
ehkä itkettää myöhemmin

Pena on poissa ajan X
ensi kesään asti ainakin, luulisin
Se tuntuu nyt olevan valovuosien päässä
edessä on niin paljon kaikkea uutta ja tuntematonta
mahassa möyrivän pikkuihmisen syntymä ja miten se muuttaa arkea
miten se muuttaa minua
miten olla yrittäjä ja äiti samaan aikaan
milloin ja miten keho palautuu ratsastuskuntoon
mitä on vapaa-aika lapsensaamisen jälkeen



Tavarat pakattuna

Jos minun eloni tästä vain hiljenee ja rauhoittuu, Penalla alkaa vilinä. Se menee heti tulevana lauantaina koulukisoihin ja starttaa siellä kaksi luokkaa, helpon C:n ja helpon B:n. Minä menen tietysti ponimammaksi mukaan kampaamaan ja kannustamaan, joten jalkamiehen kisaraporttia on luvassa!

Kyllä tämä tästä.
Minun ikäväni ja suruni on toissijaista hevosen hyvinvoinnin rinnalla.
Pena tarvitsee liikuntaa ja aktiviteetteja ja jakamatonta huomiota.
Minä en pysty tarjoamaan niitä sille juuri nyt.

Surun ja tyhjyyden tunteen keskellä tunnen myös levollisuutta. Näin on paras.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kraniosakraalihoito

Penalla kävi eilen kraniosakraalihoitaja.

Lainasin FysioProVitan sivuilta kraniosakraaliterapian määritelmän, lähde tosin puhuu ihmisestä mutta samasta on kyse hevosessakin:

Mitä kraniosakraaliterapia on?

John E. Upledgerin (DO.OMM) kehittämä hoitomenetelmä, jonka juuret on osteopatiassa. Menetelmän lähtökohtana on kraniosakraali -järjestelmän manipulaatio. Mainittu järjestelmä on aivokopan ja selkärangan muodostama toiminnallinen kokonaisuus, jonka tehtävänä on tuottaa, kierrättää ja uudelleen imeyttää aivo-selkäydinnestettä (cerebrospinal fluid). Kraniosakraali –rytmi (fysiologinen rytmi aivan kuten sydämen rytmi ja hengitysrytmi) tapahtuu selkäydinnesteen syntyessä aivoissa sekä sen liikkeestä selkäytimessä. Se on kuin hydraulinen järjestelmä.

Kraniosakraaliterapia menetelmänä

Menetelmän ja hoidon lähtökohtana on kehon ongelmakohtien löytäminen kraniosakraali -järjestelmän toimintaa havainnoimalla. Mikäli kehossa on traumoja, tukkeumia, epätasapainoa, tuntuvat ne kraniosakraali –rytmissä. Kun ne on paikallistettu, jännitys pyritään vapauttamaan hyvin kevyellä manipulaatiotekniikalla.

En tiennyt ennen hoitoa, uskonko tähän menetelmään enkä tiedä, uskonko vieläkään. Näennäisesti hoidossa ei tapahdu mitään - kraniohoitaja pitää käsiään erinäisissä asennoissa hevosen keholla, lähinnä niskassa sekä selkärangan alueella. Hän sanoo etsivänsä tuota kraniosakraali-rytmiä ja lukevansa sen poikkeamia. Tuntuu ihan käsittämättömältä höpöhöpöltä, mutta halusin nähdä ja kokeilla ennen kuin tuomitsen. Lisäksi minuun vaikutti se, että valmentajani Mari, joka ei millään tavoin ole uskomushoitojen kannattaja eikä liioin lankea mihinkään kukkatippapuppuun (anteeksi vaan jos astun jonkun varpaille sanomalla näin), on saanut moniongelmaiselle hevoselleen apua kranioterapiasta. Hän sanoo, ettei todellakaan tiedä eikä ymmärrä, kuinka se toimii, mutta hänen hevoselleen se toimii.

Olin ilahtunut myös siitä, että meillä käynyt kraniohoitaja oli itsekin ollut skeptinen tätä hoitomuotoa kohtaan, mutta koska hänen oma hevosensa oli sillä hoidettu ja saanut apua, oli hän halunnut lähteä opiskelemaan, mistä kraniossa on kyse ja miten se muka voi toimia. Minusta tuntui, että asioin järki-ihmisen kanssa, vaikka en ihan tyystin tajunnutkaan sitä mitä hän tekee, tuntee ja näkee.


Penahan reagoi perinteiseen lihashierontaankin päinvastoin kuin monet muut: se ei vaivu huuli pitkänä -nirvanaan ja antaudu hierojan vietäväksi, vaan päinvastoin se kiihdyttää kaikki sijaistoimintonsa äärimmilleen ja tusaa ja touhuaa minkä ehtii. Yleensä se lopuksi alkaa myös kokeilla, saako hierojaa purra tai potkia, vaikka hieroja ei millään lailla kovakouraisesti sitä käsittelisikään.

Ilmiö oli melko sama myös kraniohoidon aikana, ja myönnän kyllä että olisin voinut vetää samointein kukkahatun päähäni ja julistautua vaihtoehtohoitojen kannattajaksi, jos olisin nähnyt Penan vaipuvan jonkinlaiseen tiedottoman rentouden tilaan käsittelyn aikana.

Mitä Penasta sitten sanottiin? Siitä ei löytynyt mitään erityistä korjattavaa tai suurempia tukoksia. Silminnähden vino se on, se seisoi vasen kylki ja kankku alempana kuin oikea eikä mielellään seissyt takajalat tasan. Sen näkee maallikkokin, ja tiedän tuon vinouden kun olen nyt viime viikot vain katsellut Penan liikkumista maan tasalta. Se kulkee takapuoli vasemmalle työntyneenä aika lailla aina. Selän manipuloinnilla näytti siltä, että vasen kankku olisi hieman lähtenyt kohoamaan, mutta ennen kuin julistan mitään lopullista, haluan taas nähdä Penan ratsastettuna ja kuulla Marin analyysin miltä se tuntuu satulan läpi.

Niskan, atlasnikaman alueelta löytyi jotain, ja sen alueen tuntemukset viittaavat kuulemma lapoihin, etuosaan ja myös suuhun. Kraniosakraalissa löydettävät poikkeamat voivat viitata myös vanhoihin traumoihin, ei välttämättä juuri nyt aktiivisena oleviin, joten sinällään ihan kelpo tulkinta. Hampaat Penalla oli aika järkyt kun ne tuossa reilu kuukausi sitten hoidettiin kuntoon, ja lapojen alue on ollut ongelmallinen ihan aina. Nyt tosin ratsastuksellisestikin Pena on alkanut liikkua vapautuneemmin etuosastaan, ilmeisesti uusi satula on saanut sen vihdoin uskomaan ettei enää mikään kinnaa edestä eikä estä sitä käyttämästä lapojaan.

Oloni hoidon jälkeen oli sanalla sanoen hämmentynyt. Lysti kustansi viisikymppiä joten ihan kamalasti en köyhtynyt vaikka tämä olisikin huuhaata. Tuloksia näkee lähinnä sitten jatkossa, kuulemma kolmisen viikkoa pitäisi vaikutuksen näkyä. Saas kattoo ny.

Mutta sitä en kiellä: paljon on asioita joita en ymmärrä, ja jossain määrin uskon että esim. kiinalainen lääketiede on rutkasti länsimaista edellä. Keho on kokonaisuus, ei pelkkä kuori, ei pelkkä fyysinen koneisto joka joko toimii tai ei. Olen itsekin saanut akupunktiota selän alueen lihasongelmiini, ja vaikka en millään voi käsittää sitä että neula isovarpaassa voi vapauttaa krampin lapaluiden välistä, niin niin siinä kuitenkin kävi. Ja miten hölmö olo voi tulla sellaisen hoidon jälkeen, ihan kuin olisi kehostaan erillään.

Saa kommentoida, millaisia ajatuksia tai kokemuksia teillä on vaihtoehtoisista hoitomuodoista, joko itsellenne tai hevoselle!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Syysvirkeys

Sade, kura ja märkyys vetää vähän mieltä matalaksi, mutta onneksi meillä on hyvä kenttä jonka pohja ei isonkaan sateen jälkeen jää pitkäksi aikaa lilluvaksi vaan kuivaa nopsaan pitäväksi alustaksi. Pena on urheillut irtojuosten yksin sekä seurassa - hurrrrjan hauskaa kaahata häntä tuubina kenttää päästä päähän ja pukitella matkalla. Vartti rallia, loppukävelyt ja poni on silminnähden tyytyväinen oloonsa.

Tällä viikolla ohjelmassa oli myös lastaustreeniä, lähinnä siksi että minulla oli tallissa TET-harjoittelija tutustumassa työhöni ja halusin demota lastaamista. Olin pohjustanut että Pena saattaa olla hankala ja esittää kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä, mutta turhaan säikyttelin, Pena oli todella mallikkaasti koko ajan! Muutaman kerran mentiin ihan perinteisesti possujonomuodostelmassa kyytiin ja sitten muisteltiin lähettämistä. Se sujuikin tosi hyvin, olin ihan yllättynyt miten hienosti Pena toimi. Ei sitä sitten kauaa viitsinyt hinkata eestaas kun ongelmaa ei kerran ollut, vaihdettiin hevosta ja saatiin tettiläinenkin treenaamaan vähän vakaamman hevoskaverin kanssa.

Tänään juoksutin Penan liinassa ja jopas oli ponissa virkeyttä! Ravaamisesta ei tullut mitään kun jalat vaan veti laukkaa ja pukkihyppyjä. Olen ajatellut että maastakäsin minun on raskaanakin turvallista liikuttaa Penaa, mutta tuleehan siinä aika riuhtaisu omaan keskikehoon kun poni päättää ampaista liinan päässä poispäin ympyrältä. Onneksi olen aika harjaantunut seuraamaan sen liikkeitä, enkä tänäänkään edes yrittänyt saada sen riehumiseen mitään tolkkua ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin, seisoin vain ja annoin toisen kaahata ja loikkia ja yritin myötäillä liinan kanssa perässä. Sitten kun pahin pörinä oli purettu, alkoi käskyt löytää perille ja pystyin vielä tekemään hetken ravia ja laukkaa siihen tahtiin kuin itse halusin. Taas oli kovin itseensä tyytyväinen poni reenin jälkeen!

Pitäisi kaivaa taas kamera komerosta ja koittaa piristää näitä tylsiä raportteja edes muutamalla kuvalla... Meillä vaan tapahtuu aika vähän tätä nykyä, tyhjästä on paha nyhjäistä!