Hammaslääkärin visiitti

Puoli vuotta hurahti edellisestä hammastsekkauksesta, jolloin panikoiduin Penan karies-löydöksistä. Jännitti siis melko lailla, miltä suussa nyt näyttää, ja jännitti myös mitä Sulon purukalustosta paljastuu, kun se ensimmäisen kerran meillä katsotaan. Koska aina on kiva pelätä pahinta, maalailin tuomioksi Penan karieksen roihahtaneen niin että poisto/paikkauskuntoisia hampaita olisi useampia, ja että Sulon suu olisi ihan pommi, ihan vaan vaikka kaikilta osin.

Ilokseni olin väärässä.
Karieksen suhteen tilanne oli Penan suussa ennallaan. Tummia alueita oli, mutta mikään ei ollut muuttunut kuluneen puolen vuoden aikana. Ei siis tarvitse välittömästi ajatella paikkausta tai pahimmassta tapauksessa poistoja, vaan voidaan jatkaa puolivuotisilla tsekkauksilla ja tilanteen seuraamisella. Hammaspiikkien suhteen tilanne oli normaalin kaoottinen - Penalle tulee reilusti piikkejä jo puolessa vuodessa ja sillä mennään. Nyt on suu taas kuosissa.

Sulonkin suhteen sain tavallaan huokaista, ja tavallaan en. Sillä on ihan ok-hyvät hampaat eikä suusta paljastunut mitään hirveää ylläriä. Purennassa on etenkin vasemmalla puolella pientä porrastumaa: osa alaposkihampaista on kohollaan, mutta ei niin merkittävästi, että ylhäällä näkyisi vastaavasti madaltumaa. Tätä hieman tasattiin. Etuhampaissa näkyi samanlaista majava-vauriota kuin Penallakin, on järsitty jotain ylimääräisiä objekteja. Piikkejä Sulolla oli aivan hirvittävästi ja sitä myöten haavoja myös.

Se mikä tekee minut vähän apeaksi, oli Sulon reaktio raspaukseen. Se tuli minulle pohjatiedolla että on liki mahdoton pistää, pakenee eläinlääkäriä karsinan peräseinälle jos viereistä hevosta hoidetaan, ja on tullut karsinasta eläinlääkärin päälle. Sitä on hoitanut edellisessä kodissa melkoisen jäyhä, pitkä mieseläinlääkäri jonka vahvuuksiin ei ehkä kuulu tuttavuuden tekeminen pelkäävän hevosen kanssa. No, pistäminen ei ollut ollenkaan hankalaa nyt kun meidän hevosen käyttäytymiseen perehtynyt naiseläinlääkäri hoiti homman ja käytti muutaman hetken siedättämiseen ja poniin tutustumiseen. Mutta Sulo oli varuillaan eikä rauhoitusaine vaikuttanut kunnolla, jouduttiin lisäämään pariin otteeseen. Loppuviimein eläinlääkäri pääsi suuhun saakka, mutta kun raspi koski hampaisiin, Sulo taas panikoitui rauhoituksesta huolimatta. Sähköraspin ääni oli ihan ok, mutta tuntuma kun hampaisiin kosketaan, oli sille liki sietämätön. Aina uuteen kohtaan siirtyminen piti tehdä tosi varoen ja asteittain, ensin vähän kädellä koskien ja sitten vain "kolistella" raspia lähellä ja vasta sitten suorittaa itse toimenpide.

Oma tulkintani Sulon käytöksestä oli se, että koska sitä on pidetty vaikeana pistää, sitä ei ole rauhoitettu vaan sen hampaat on hoidettu pakkopilttuussa väkisin. En todellakaan tiedä, onko asia näin, mutta selvästi sille oli ahdistuksen paikka se kun hampaisiin osui, ja eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että on kovin epätyypillinen reaktio. Vaikka hammashuolto saatiin nyt tehtyä ilman varsinaista pakottamista tai taistelua, on minusta silti todella murheellista, että hevosen pitää olla peloissaan rutiinitoimenpiteissä. Hammashuolto oli eilen, ja vielä tänäänkin Sulosta paistoi epäluulo kun hoidin sitä.

Jos hammaskuulumiset olivat kuitenkin plussan puolella, pitkän miinuksen tekee se että tämä oli eläinlääkärimme viimeinen hammashuoltokeikka. Hän lopettaa hammashuollot kokonaan, mikä tarkoittaa että meiltä katkeaa useamman vuoden mittainen hoitosuhde. Tarvitaan uusi luottolääkäri! Todennäköisesti seuraava siirtoni puolen vuoden kuluttua on pakata molemmat welshit autoon ja karauttaa jollekin klinikalle, jossa voidaan ottaa Penan purukalustosta myös röntgenkuvat. Ihan vain varmuudeksi, jotta voidaan seurata karieksen tilannetta. Suosituksia saa antaa, periaatteessa Turku-Tampere-Helsinki -akselilta kaikki käy.

Kesäillan valssi

Klo 21.30 on enää "vain" 29 astetta lämmintä ja "vain" 60 000 paarmaa joten on aika pienelle kesäillan valssille.

Helle on turvottanut jalat niin että saappaiden vetoketjua saa hampaat irvessä vetää kiinni, eikä totta puhuakseni ratsastus ole kovinkaan lähellä harmonista valssin keinuntaa. Ennemmin se muistuttaa puolivallatonta polkkaa jossa ei oikein ole selvää kumpi vie ja kumpi vikisee.

Vaan on se kesäilta kaunis, helteestä huolimatta

Kesken laukan lentää ötökkä silmään ja Pena pinkoo hilpeänä ja varsin kevyenä edestä ja takaa. Ja mikäs siinä on pinkoessa kun saa päivät huilia viileässä tallissa ja vain yöt laiduntaa! Puoli tuntia ja ollaan molemmat suihkua vailla. Saappaatkin alkaa sopia jalkaan vähän paremmin ja jalkojen lisäksi on keventynyt mieli. 

Kollektiivinen hiki

Pesujen päälle hörppy 

Klo 22 Pena palautuu lauman luo ja minä mätän karsinoista päivän tuotokset, koska huomenna on taas uusi hellepäivä ja sisähuoltoa vaativat hevoset. Ei oo kylmä, ei oo pimeetä, ei oo märkää. Ei siis parane valittaa, kai, vaikka en minä näiden helteiden suuri ystävä olekaan. 

Pitäkäähän huolta nestetasapainosta ja suojatkaa hevosia paahteelta ja paarmoilta! Muistellaan tätä sitten marraskuussa. 

Taistelu läskiä vastaan (osa 1)

Hevosten liikalihavuus on alkanut puhututtaa ja hyvä niin. On ihan totta, että harrastajien käsitys normaalipainoisesta hevosesta on muuttunut epäterveempään suuntaan. Halutaan "massaa" ja tykätään että on "ylälinjaa" eikä eroteta lihasta ja läskiä toisistaan. Myynti-ilmoituksiin on tullut ihmeellinen käsite muhku, joka usein on ihan vain rehellisesti liian lihava hevonen. Heinän pitää olla vimpan päälle priimaa ja valkuaisrikasta, vaikka hevosen käyttö olisi kevyttä kenttäjumppaa ja helppoja maastoja 3-5 kertaa viikossa. Ylipäätään ajatus siitä, kuinka raskaasti oma hevonen liikkuu, on hukassa. 

Miksi sitten on vaarallista olla pullero?

Lihavuus altistaa hevosen paitsi nivelten, jänteiden ja nivelsiteiden ylirasittumiselle ja vaurioitumiselle, myös sisäelinten rasittumiseen. Vain noin puolet ylimääräisestä rasvasta on näkyvillä - tarkoittaa siis että puolet on näkymättömissä, sisäelinten ympärillä. Liikalihavuus altistaa hevosen metaboliselle oireyhtymälle (EMS eli equine metabolic syndrome), joka taas altistaa mm. insuliiniresistenssille sekä kaviokuumeelle (akuutille ja krooniselle). Kaviokuume on kammottavan kivulias, monisyinen sairaus josta paraneminen on todella pitkä ja vaativa prosessi eikä suinkaan aina edes mahdollinen. 

Hevosen lihavuuskunnon arvioimiseksi on olemassa erilaisia asteikkoja. Tässä allaolevalla videolla esitetään yksi kolmeosainen, viisiportainen asteikko, ja vaikka minäkin olen näitä erilaisia mittareita aika paljon tuijotellut, oli tämä minulle hyvin avaava ja havainnollistava. Sinällään videolla esiteltävät ponit eivät ole sellaisessa lihaskunnossa jossa minä haluaisin hevosen nähdä, mutta jos nyt keskitytään vain siihen läskin määrän arviointiin, on tämä klippi minusta oikein hyvä. Tämän katsottuani menin heti käpälöimään meidän tontin hevoset läpi, koska näppituntuma vaan on niin paljon enemmän kuin pelkkä silmämääräinen arviointi. 

(Älä hämäänny että videolla puhutaan Cushingista)

Sitten on tämä 9-portainen asteikko (Henneke Body Condition Score), joka sekin on havainnollistava, joskin ehkä pelkkänä kuvamateriaalina hankalampi hahmottaa:

Syy siihen miksi nämä lihavuusasiat ovat nyt pinnalla minun ajatuksissani, on tietenkin Sulo. Se on liian lihava ja sen kehossa on epänormaaleja rasvakertymiä jotka viittaavat EMS:n. Insuliiniarvon määrittämisellä voisin saada varmistuksen tälle, mutta en tiedä tekisikö tieto numeerisesta arvosta suurta muutosta. Suloa on kohdeltava ja hoidettava metabolisena, ylilihavana ponina ja reagoitava sen vointiin ennen kuin se kehittää kaviokuumeen. 

En lähde tässä ja nyt kirjoittamaan tieteellistä artikkelia hevosen lihavuudesta ja/tai EMS:sta saati sitten kaviokuumeesta. Sen sijaan olen koonnut loppuun linkkilistan joiden avulla olen itse tässä viidakossa viime ajat suunnistanut. Teoriassa kuka tahansa osaa ja voi laihduttaa hevosta, mutta kaikki jotka ovat sitä käytännössä kokeilleet, tietävät ettei asia olekaan ihan niin yksioikoinen. Tässä minun mietteitäni ja aikomuksiani projektiponi Sulon tapauksessa. Jotta tämä kirjoitus ei paisuisi ihan vallan jättimäiseksi, käsittelen tässä nyt meidän kesäajan ruokintaproblematiikkaa ja palaan läskinlähdetyshommiin (liikuntaan ja sisäkauden ruokintaratkaisuihin) pitkin loppuvuotta muutamaan otteeseen. 

Selluliittimuhkuroita

Malliesimerkki omeanmuotoisesta takapuolesta! Hännäntyvessä ihraa

Tätä kuvaa ei tarvinne selittää. Yhdenkään normaalipainoisen hevosen selkä ei näytä tältä. Sulolla rasva kertyy kylkiin ja vatsaan sekä takapuoleen. Sen kaula ei ole yhtä ihrainen, kuin mitä keskikehon ja takapuolen ulkomuodosta voisi päätellä. Tämä sinällään on huojentavaa, sillä eritoten niskaan kertyvän ihran on arvioitu olevan hälytysmerkki kohonneesta kaviokuumeriskistä

Turvonnut esinahan alue, jota voidaan erehtyä luulemaan esinahan tulehduksesi. Tässä tapauksessa aiheuttaja on kuitenkin lihavuus ja rasvan kertyminen

"Älä laita sitä vihreälle jos se pitää saada laihtumaan!"

Totta. Hyvä lähtökohta. MUTTA: Sulo tuli meille paikasta jossa se oli tarhannut 4 h päivässä, yksin ja pelkässä hiekkatarhassa, läpi vuoden. Se nyt ei vaan vastaa minun käsitystäni siitä kuinka hevosta tulisi pitää. Tiedän että on poikkeuksia: poikkeusyksilöitä ja poikkeustilanteita, ei mennä niihin nyt. Minun muumimaailmassani hevonen saa olla laumassa ja saa laiduntaa. Lisäksi Sulon psyykkinen terveydentila oli sellaisissa kantimissa, että halusin sen ehdottomasti laumaan ja sitä kautta luonnollisesti liikkeelle. Sen jätökset haisivat ihmeelliseltä, makealta ja tunkkaiselta, aivan erilaiselta kuin muiden meillä asuvien hevosten jätökset, mistä pystyi päättelemään ettei suolistossa ollut kaikki niin kuin pitäisi. Tässä valossa tarkasteltuna seison edelleen valintani takana laittaa Sulo laitumelle. Mutta tuota sen vyötärönympärystä seuraillessani olen monesti ajatellut, että olisipa ollut joku muu vuodenaika kun Sulo saapui. Olisin (ehkä!) saanut sen aineenvaihdunnan heräteltyä vähän virkeämmäksi ennen laidunta, jolloin se ehkä ei olisi paisunut niin järkyttävästi. 

Sulohan syö laitumella koko ajan. Kun muut huilaavat, Sulo syö. Se ei pidä taukoja. Tämä ahmiminen voi olla sellaista, että se joskus tasaantuu tai sitten ei. Kun hevosen normaalia syömiskäytöstä rajoitetaan voimakkaasti, voi esiintyä myös voimakasta kompensaatiota. Hevonen syö hullun tavalla silloin kun ruokaa on saatavilla, koska sen elimistö on totutettu siihen että kohta ruokaa ei taas pitkään aikaan olekaan. Hevonen voi syödä muutamassa tunnissa koko vuorokauden energiantarpeensa, ja minun kokemukseni on, että mitä rankemmin laiduntamista rajoittaa, sitä päättäväisemmin hevonen ahmii. Siksi hylkäsin myöskin osapäivälaidunnuksen. Ja henkinen terveys tässäkin puntarissa. Minä en halunnut eristää Suloa porukasta. Se epäilemättä olisi tyytynyt osaansa yksin tarhassa kun muut laiduntavat, mutta kuinka se olisi oikeasti voinut?

Huom. Luulen että osasyyllinen siihen, miksi nykyään jopa puolet hevosista on ylipainoisia (Hevostietokeskuksen arvio), johtuu osaltaan siitä että olemme tulleet tietoisemmiksi näistä hevosen hyvinvointitekijöistä, ja tehneet ylilyönnin tässä hyvin hoitamisessa. Luonnossa hevonen syö koko ajan, MUTTA liikkuu myös kymmeniä kilometrejä päivässä. Sen syömä ravinto ei ole viljeltyä laidunheinää, vaan niukkaa arokasvustoa. Saaduissa ja kulutetuissa kaloreissa on vissi ero nykyhevoseen!

Joten meillä meni jo valmiiksi lihava poni laitumelle. Sillä on lauma. Se tulee ihmistä vastaan ja lähtee laitumelta mielellään poiskin. Se on muuttunut kahdessa kuukaudessa epäluuloisesta jännittyjästä rennoksi ja tyytyväiseksi. Minulla on tunne, että sen mieli voi hyvin. 

Nyt on aika saada myös kroppa voimaan hyvin. 

Niinpä ostin tällaisen

Jep, se on kuonokoppa. Ostin sen ja sitten olen roikottanut sitä viikon siellä ja toisen täällä ja kamppaillut itseni kanssa. Miten on tuntunut niin julmalta ajatukselta pukea tuollainen vekotin ponille jolle selvästi syöminen on maailman tärkeintä? 

Mutta hei, en ole yksin. Lopun linkkilistassa on erinomainen sivusto jossa käsitellään kuonokopattamista kaikilta mahdollisilta kanteilta, eikä suinkaan vähäisin ole omistajien oma tuska, hevosen inhimillistäminen ja kaikki miljoonat tekosyyt joita voi keksiä jotta ei laitakaan hevoselleen syömisenrajoitinta. 

Muzzlen eli kuonokopan hyötyjä on maailmalla tutkittu melko runsaasti, ja arviot siitä kuinka paljon muzzle vähentää mahaan päätyvän ruohon määrää vaihtelevat 70-85% välillä. Tuossa meidän kuonokopassa oli tosi pieni reikä keskellä ja kun seurailin Suloa sen kanssa, totesin että se oikeasti varmaan rajoittaa tuon 80%. En pidä tavoiteltavana sitäkään, että koko syömishomma on yhtä turhauttavaa taistelua, joten otin puukon kauniiseen käteen ja koversin reikää hieman suuremmaksi. 

Ja sitten kovetin itseni ja puin kopan. Ei koppa päässä laiduntaminen mitään unelmaelämää ole, mutta nyt poni saa olla porukassa, saa ruokaa tasaisesti pitkin vuorokautta mutta ei pääse ahmimaan. Sulo ei pyristele kopasta eroon eikä vaikuta mitenkään lannistuneelta se päässä. Ja mikä mainiointa, se ei kaasuunnu ollenkaan laiduntaessaan koppa päässä! Vapaasti syödessään se keräsi hillittömästi ilmaa mahaansa ja piereskeli paljon. Tietysti toivon, että se voisi laiduntaa vaikka jo ensi kesänä vapaasti, ilman että paisuu hillittömästi. Tuleva talvi näyttää, kuinka onnistun saamaan sitä hoikemmaksi, ja kuinka herkässä takaisin lihominen on. Eniten toivon, että se kestää terveenä ilman kaviokuumetta.

Tässä video kuinka syöminen sujuu koppa päässä:


Kopan käyttö edellyttää sellaista laumadynamiikkaa ettei hevonen joudu kokemaan puolustuskyvyttömyyttä. Lisäksi käyttöön tulee asteittain totuttaa ja seurata, että hevonen saa syötyä ja uskaltaa myös juoda koppa päässä! Koppaa suositellaan käytettäväksi max. 12 h/vrk ja lopun aikaa pitämään hevonen pois laitumesta. Meillä Sulo pitää koppaa pidempiä aikoja, mutta on nyt toistaiseksi muun lauman kanssa päivän paahteisimmat ajat sisällä tallissa ja siis ilman koppaa. Se saa sisällä pienen satsin niitetyn ruohon ja oljen sekoitusta, eikä hyökkää tämän annoksen kimppuun mitenkään yltiöpäisenä, joten oletan ettei koppa rajoita sen syömistä niin että se näkisi nälkää. Toivottavasti se kuitenkin rajoittaa tarpeeksi, jotta laihtumista tapahtuisi!

Seuraan Sulon lihavuuskuntoa valokuvaamalla sitä kuukauden välein. Lisäksi käytän mittanauhaa. Painomittanauha näytti juhannuksen tietämillä 334 kg (Sulolla korkeutta 129 cm). Uskoisin että sen tavoitepaino olisi jossain 270-290 kg tietämillä. Mielenkiintoista olisi käyttää se myös vaa'alla jossain vaiheessa. Lisäksi seuraan mittanauhalla sen kropan mallia. Mittaan kuukausittain sen kaulanympäryksen kolmesta kohtaa: ylhäältä niskasta heti korvien takaa, keskeltä kaulaa sekä kaulan ja lapojen liittymäkohdasta. Lisäksi mittaan cm-mitan rinnanympäryksestä heti etujalkojen takaa ja vatsanympäryksen viimeisen kylkiluun kohdalta. Ja taulukoin nämä. Laitan mittojen muutoksia näkyviin kunhan muutama kuukausi on kulunut lisää.

Seuraava katsaus taisteluun läskiä vastaan tehdään liikunta-aiheiden merkeissä. 

Lähteet:
Lihavuuskunnon määrittäminen
https://veteriankey.com/assessment-of-body-condition-and-bodyweight/
https://equinenutritionnerd.com/2014/02/04/body-condition-scoring/ hyvät esimerkkikuvat!
http://www.hevosmaailma.net/General/lihavuuskunto.shtml
http://hevosesihyvaksi.fi/tietoiskut/mita-jokaisen-hevosharrastajan-tulee-tietaa-hevosen-liikalihavuudesta

EMS
https://thehorse.com/150629/identifying-and-managing-equine-metabolic-syndrome-ems/
https://www.msdvetmanual.com/metabolic-disorders/equine-metabolic-syndrome/overview-of-equine-metabolic-syndrome
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/79138/Pennanen_Marja.pdf?sequence=1 suomenkielinen opinnäytetyö

Kaviokuume
http://www.thelaminitissite.org/ Aivan huippu sivusto!! Paljon asiaa myös PPID:sta ja EMS:sta, linkkejä tieteellisiin artikkeleihin, paljon kuvia, videolinkkejä ym ym.

Kuonokoppa
http://www.healthyhoof.com/articles/Muzzles.php

Eräs torstai

6.42 Vauva herättää. Se on nukkunut erityisen kiltisti tämän yön (herännyt vain neljästi syömään tai hääräämään) mutta minä olen silti nukkunut huonosti. Mies ja esikoinen (4 v.) nukkuvat vielä joten nousen pukemaan vauvaa. Toimitus on tuollaisen melkein-kävelevän yhdeksänkuisen touhon kanssa yhtä iisiä kuin ankeriaan työntäminen sukkahousuihin. Päästän koirat ulos.

7.14 Esikoinen herää ja haluaa tapansa mukaan katsoa muutaman My Little Pony -jakson. Mies nousee myös ja minä saan mennä aamutorkuille paikkaamaan kehnoja yöuniani.

8.47 Esikoinen tulee kertomaan että aikoo lähteä isin kanssa kauppaan. Aamupala. Mies lykkää vauvan vaunuissa päivän ensimmäisille päiväunille.

9.20 Haen Penan. Tallissa tajuan että ratsastuskamppeeni ovat Volvossa jolla mies ja esikoinen juuri lähtivät kylille. Kaivan vanhan kypäräni paikkaushommiin.

10 - 10.36 Ratsastan tehokkaan 35 minuuttia ja mikä uskomaton tuuri, vauva nukkuu koko sen ajan! Pena on taas aloittanut ärsyttävän kotikentän tuijottelun, joka on loistanut poissaolollaan ainakin jo vuoden. Huomaan provosoituvani ja siitäkös kyttääminen vasta ottaakin tuulta alleen. Vasemmalle kaikki tuntuu vaikealta, oikealle sujuu ok. Penan pesu, juotto, varusteiden siivoaminen ja Pena takaisin laitumelle, jossa se heittääntyy heti mutaan piehtaroimaan.

Treenin jälkeen

Painomitan lukema tänään 490 kg

Jälkihuolto

10.45 Vauva herää. Viedään vedet laitumelle. Mies soittaa kyliltä ja kertoo löytäneensä romurautaa myyvästä liikkeestä rautaputkea kentän valotolppia varten hintaan 70 snt/kg. Mietitään, paljonko 2x6 metriä mahtaa painaa. Siivoan karsinoista eilisen sisähuilaamisen aikana tehdyt kakat. Laitan kivennäiset valmiiksi ja mashin turpoamaan. Lykkäilen vauvaa mukana vaunuissa ja morjenstelen ja virnuilen sille viihdytykseksi mennen tullen.

Perillä kohteessa

Jokaiselle jotakin

11.35 Sisälle. Imetys, vaipanvaihto ja ruuanlaittoon sekä soseentekoon. Vauva killuu lahkeessa koko ajan. Laitan sen syöttötuoliin ja annan sille kurkkua, jonka se heittää lattialle, josta kurkku päätyy koiran kitusiin.

12.20 Ruvetaan syömään. Mies ja esikoinen tulevat kauppareissulta kun ollaan vauvan kanssa syöty. Laitan esikoiselle satsin valmiiksi ja alan pakastaa vauvalle tekemääni sosetta. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen. Tyhjennän kuivausrummun ja vien pyykit kaappeihin. Nukuttaa niin että silmäluomet lupsahtelee. Lapset leikkivät Duploilla, tai esikoinen leikkii ja vauva heiluu mukana.

13.30 Kirjoitan tätä. Otan vauvan syliin torkuille ja esikoinen katsoo Areenasta Ryhmä Hau. Vauva suostuu nukahtamaan vasta klo 14 ja nukkuu 45 min. Seikkailen sen aikaa netissä ja harkitsen torkahtamista, mutta vauva herää ennen kuin minä ehdin uneen.

15.00 Kahvi- ja välipala-aika.

15.50 Imetän vauvan ja lähden esikoisen kanssa ulos. Tarkoitukseni on ajaa siimaleikkurilla kentän aitojenaluset siistiksi, mutta se helvetinperkeleen rakkine lakkaa toimimasta. Seuraa marssimista edestakaisin pihalla, tankkaamista ja toivottomaksi osoittautuvaa käynnistysjohdosta rempomista. Mykkä mikä mykkä. Kiukkuvimmalla otan viikatteen ja menen käsipelillä huiskimaan aitojenalusia. Pääsen pari tolpanväliä kunnes on liian kuuma, liikaa paarmoja ja liikaa vit... harmitusta. Luovutan. Viemme esikoisen kanssa hevosille kivennäiset laitumelle ja tsekkaamme vedet. Koitan vielä rempoa siimuria käyntiin, turhaan. Käsken esikoisen sisälle ja lämmitän sille ruokaa. Syön itse vähän rääppeitä. Soitan äidilleni kuulumiset. Mies on ulkohommissa vauvan kanssa ja laittaa sen unille vaunuihin.

Hän-joka-ei-sitten-toiminutkaan

Kuvaan pakotetut koirat sekä pari varsin vapaata kanaa

17.30 Lähden taas ulos. Haen minulla ratsutuksessa olevan kolmevuotiaan tamman sisälle ja laitan kuntoon, sillä sen omistaja on tulossa katsomaan miltä näyttää ja missä vaiheessa mennään. Tamma on super niin kuin aina ja omistaja tyytyväinen. Ehditään sopivasti saada tamman kanssa hommat valmiiksi ennen kuin vauva herää. Esikoinen poukkoilee pihalla.

19.00 Palaan sisälle. Imetän. Lapset kylpyyn ja kylvyn jälkeen esikoiselle iltapalaa. Hammaspesut ja iltasadun lukeminen.

20.15 Esikoinen nukahtaa. Teen itselleni iltapalaa. Mies tekee iltapuuron vauvalle ja syöttää sen.

21.30 Vauva nukahtaa-eipäs nukahda-nukahtaa-eipäs.

22.00 Imettämässä sängyssä jotta vauva viimein nukahtaisi oikeasti.

22.30 Päivän toinen jäätelö. Netissä harhailua. Söpöt pinkkireunaiset ponibootsit facen myyntiryhmässä. Hillitsen itseni. Mies käyttää koirat ulkona, tsekkaa että laitumella on väki koossa ja käy ruokkimassa tallikissan.

Keppareillakin kaikki hyvin

23.00 Tämän tekstin viimeiset merkinnät. Koirille ja kissalle ruuat. Pesujen kautta maate. Sängyssä vielä vähän kännykällä Spider-pasianssia ennen kuin uni korjaa.

01.50 Imetys

03.50 Imetys

05.47 Imetys, esikoinen herää vessaan eikä sitten enää nuku kukaan. Uusi päivä alkaa.

Päivän lopuksi puhelimen askelmittariin on kertynyt 12 350 askelta. Muutoin aika tavallinen päivä, paitsi että miehen loman vuoksi ei ollenkaan tavallinen. Moni asia on niin paljon helpompaa kun kotona on koko päivän kaksi aikuista jotka kantavat vastuuta lapsista, eläimistä ja kodinhoidosta. Eikä kesäaika ylipäätään ole lainkaan tavallista, kun hevosenhoito on hyvällä laidunsäällä melkoisen yksinkertaista. Mutta tällainen oli eräs heinäkuinen torstai meillä. Haastan muutkin kertomaan blogeissaan, miltä arki näyttää!