Penaponi

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Hammaslääkärin visiitti

Puoli vuotta hurahti edellisestä hammastsekkauksesta, jolloin panikoiduin Penan karies-löydöksistä. Jännitti siis melko lailla, miltä suussa nyt näyttää, ja jännitti myös mitä Sulon purukalustosta paljastuu, kun se ensimmäisen kerran meillä katsotaan. Koska aina on kiva pelätä pahinta, maalailin tuomioksi Penan karieksen roihahtaneen niin että poisto/paikkauskuntoisia hampaita olisi useampia, ja että Sulon suu olisi ihan pommi, ihan vaan vaikka kaikilta osin.

Ilokseni olin väärässä.
Karieksen suhteen tilanne oli Penan suussa ennallaan. Tummia alueita oli, mutta mikään ei ollut muuttunut kuluneen puolen vuoden aikana. Ei siis tarvitse välittömästi ajatella paikkausta tai pahimmassta tapauksessa poistoja, vaan voidaan jatkaa puolivuotisilla tsekkauksilla ja tilanteen seuraamisella. Hammaspiikkien suhteen tilanne oli normaalin kaoottinen - Penalle tulee reilusti piikkejä jo puolessa vuodessa ja sillä mennään. Nyt on suu taas kuosissa.

Sulonkin suhteen sain tavallaan huokaista, ja tavallaan en. Sillä on ihan ok-hyvät hampaat eikä suusta paljastunut mitään hirveää ylläriä. Purennassa on etenkin vasemmalla puolella pientä porrastumaa: osa alaposkihampaista on kohollaan, mutta ei niin merkittävästi, että ylhäällä näkyisi vastaavasti madaltumaa. Tätä hieman tasattiin. Etuhampaissa näkyi samanlaista majava-vauriota kuin Penallakin, on järsitty jotain ylimääräisiä objekteja. Piikkejä Sulolla oli aivan hirvittävästi ja sitä myöten haavoja myös.

Se mikä tekee minut vähän apeaksi, oli Sulon reaktio raspaukseen. Se tuli minulle pohjatiedolla että on liki mahdoton pistää, pakenee eläinlääkäriä karsinan peräseinälle jos viereistä hevosta hoidetaan, ja on tullut karsinasta eläinlääkärin päälle. Sitä on hoitanut edellisessä kodissa melkoisen jäyhä, pitkä mieseläinlääkäri jonka vahvuuksiin ei ehkä kuulu tuttavuuden tekeminen pelkäävän hevosen kanssa. No, pistäminen ei ollut ollenkaan hankalaa nyt kun meidän hevosen käyttäytymiseen perehtynyt naiseläinlääkäri hoiti homman ja käytti muutaman hetken siedättämiseen ja poniin tutustumiseen. Mutta Sulo oli varuillaan eikä rauhoitusaine vaikuttanut kunnolla, jouduttiin lisäämään pariin otteeseen. Loppuviimein eläinlääkäri pääsi suuhun saakka, mutta kun raspi koski hampaisiin, Sulo taas panikoitui rauhoituksesta huolimatta. Sähköraspin ääni oli ihan ok, mutta tuntuma kun hampaisiin kosketaan, oli sille liki sietämätön. Aina uuteen kohtaan siirtyminen piti tehdä tosi varoen ja asteittain, ensin vähän kädellä koskien ja sitten vain "kolistella" raspia lähellä ja vasta sitten suorittaa itse toimenpide.

Oma tulkintani Sulon käytöksestä oli se, että koska sitä on pidetty vaikeana pistää, sitä ei ole rauhoitettu vaan sen hampaat on hoidettu pakkopilttuussa väkisin. En todellakaan tiedä, onko asia näin, mutta selvästi sille oli ahdistuksen paikka se kun hampaisiin osui, ja eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että on kovin epätyypillinen reaktio. Vaikka hammashuolto saatiin nyt tehtyä ilman varsinaista pakottamista tai taistelua, on minusta silti todella murheellista, että hevosen pitää olla peloissaan rutiinitoimenpiteissä. Hammashuolto oli eilen, ja vielä tänäänkin Sulosta paistoi epäluulo kun hoidin sitä.

Jos hammaskuulumiset olivat kuitenkin plussan puolella, pitkän miinuksen tekee se että tämä oli eläinlääkärimme viimeinen hammashuoltokeikka. Hän lopettaa hammashuollot kokonaan, mikä tarkoittaa että meiltä katkeaa useamman vuoden mittainen hoitosuhde. Tarvitaan uusi luottolääkäri! Todennäköisesti seuraava siirtoni puolen vuoden kuluttua on pakata molemmat welshit autoon ja karauttaa jollekin klinikalle, jossa voidaan ottaa Penan purukalustosta myös röntgenkuvat. Ihan vain varmuudeksi, jotta voidaan seurata karieksen tilannetta. Suosituksia saa antaa, periaatteessa Turku-Tampere-Helsinki -akselilta kaikki käy.

6 kommenttia

  1. Hienoa, ettei nyt mitään suurta pahenemista ole tapahtunut. Mutta Sulon käytös on todellakin vähän outoa - ja surullista.

    Vermosta on tutulla hyviä kokemuksia hammasasioissa, Laura Muilu ollut lääkärinä. :)

    VastaaPoista
  2. Moi! Kysyisin, että kumpi sun kokemuksen mukaan on maistunut hevoselle paremmin, St. Hippolytin Irish vai Glyx Mash? Itse pohdin, kumpaa ostaisin. Oot muistaakseni aiemmin täällä blogin puolella maininnut käyttäväsi Irish Mashia, mutta nyt vähän aikaa sitten ruokintaan liittyvässä postauksessa näin, että nyt olet ilmeisesti siirtynyt käyttämään tuota toista versiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, mulla ei ole ollut nirsoa hevosta syötettävänä, Penalle käy kaikki :D Mashit on valikoitunut muista syistä (saatavuus, hinta jne). Nyt päädyin tuohon Glyxiin kun yhden tuttuni arvion mukaan se puuroutuu turvotettaessa enemmän/paremmin. Tiedä sitten onko siinä perää, kun en ole niitä rinnakkain koskaan syöttänyt.

      Poista
  3. Hei löysin blogisi tänään sattumalta, meillä eilen ell ja hammastsekkaus. Kariesta tullut lisää. Ohjeena päivittäinen suun huuhtominen, leipä, omenat minimiin. Melassia ei myöskään sokereiden puolesta olisi hyvä antaa ( meillä joskus käytössä kun vähän huonosti juova hevonen). Eli millaisia asioita teit tässä välissä jos teillä karies väheni. Meidän hevosen muu ruoka talvella kuiva säilö ja kaura ( asuu pihatossa ,nyt vielä syksyyn tuoretta ja kauraa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, Penan karies ei ollut vähentynyt, vaan tilanne oli pysynyt ennallaan. Eli puolessa vuodessa ei muutosta parempaan, mutta ei myöskään huonompaan. Muutoksia en tehnyt, paitsi melassiveden treenin jälkeen vaihdoin mash-veteen.

      Poista