Penaponi

torstai 25. tammikuuta 2018

Karies hevosella

Voi ny sikolätti, sanoisinko.

Meillä oli tänään hammashuoltopäivä, ja melko mälsiä kuulumisia oli eläinlääkärillä antaa Penan suusta. Ihan vimpan päälle tarkasti en ulkomuistista asioita muista, mutta voin vaikka palata näihin jahka hammaskartta laskun mukana saapuu. Mutta suuntaviivoja en unohda vaikka haluaisinkin.

Penan (ainakin) yhdestä yläposkihampaasta löytyi kariesmuutoksia. Tämä hevosten hampaiden reikiintyminen/mädäntyminen on verrattaen uutta tietoa ja niiden hoitaminen on jossain määrin vielä vähän alkutekijöissään. Piti ihan guuglailla omaan tietopankkiin lisää viisautta, ja aika kattavat, selkokieliset karies-aiheiset artikkelit löytyvät näiden linkkien takaa: infundbulaarinen karies ja perifeerinen karies.

Karies-hampaan hoitomuotoja ovat paikkaus ja viime kädessä poistaminen, mutta paikkaaminen on vielä melko kokeellista eivätkä paikat välttämättä pysy. Hampaan poisto taas on usein leikkaussalihomma sillä yleensä poisto pitää tehdä avaamalla poskiontelo, ja jälkeenpäin poisto voi aiheuttaa sekundäärisiä ongelmia, joten sekään ei ole autuaaksi tekevä ratkaisu. Hammasoperoinnissa on myös melkoinen taloudellinen riski: kun hampaalle tai hampaille aletaan tehdä korjaustoimenpiteitä, on lasku eläinlääkärimme mukaan kutakuinkin tonni per hammas.

Kariesta ei talliolosuhteissa voi hoitaa eikä edes tutkia riittävällä tarkkuudella, vaan aiheellista olisi ottaa suunta kohti klinikkaa, jossa saadaan röntgenkuvat hampaasta ja sen juurista ja voidaan tähystää hammas kunnolla joka kantiltaan.

Penan suussa tilanne oli nyt sellainen, että sovittiin kotikontrolli puolen vuoden päähän, mutta selvää on että tuo yksi hammas vaatii klinikkatason tutkimisen ennemmin tai myöhemmin. Ennemmin on karieksen etenemisen kannalta parempi vaihtoehto, koska kivampi aina hoitaa vain vähän edenneitä vaurioita kuin laajoja, mutta myös myöhemmin-vaihtoehto saa kannatusta, sillä ihan vielä ei ole selvää, onko kaikki hoitaminen ihan aina tarkoituksenmukaista. Eli siis hyötyjen ja haittojen arviointi ja puntarointi!

Minua huolettaa nyt se, että suu on tuntunut vaivaavan Penaa. Se on tapojensa vastaisesti jättänyt hieman heinää syömättä karsinassa jo jonkin aikaa, ja uutena juttuna on syksyn ja talven mittaan ilmennyt heinän uittaminen juomakupissa. Tämä on usein merkki syömiseen liittyvästä kivusta. Toivon, että tänään tehty perushammashuolto toisi helpotusta ja että heinät häviäisivät karsinasta entiseen malliin, kulkematta juomakupin kautta. Mikäli syömiskäytökseen ei tule muutosta, tarkoittaa se todennäköisesti sitä että karies on edennyt ja tuottaa kipua, ja että klinikkahoito kutsuu aikajänteellä ennemmin. Mikä taas äitiyspäivärahalla kädestä suuhun elelevälle ei ole ihan se ykköshaave...

Ja pohjimmaisena painaa tietenkin se, että karieksen aiheuttajaa ei tiedetä. Altistaviksi tekijöiksi sille arvellaan säilöheinää (hapan pH), sokerisia rehuja, liian vähäistä syljeneritystä syödessä (liian lyhyt syöntiaika tai liian "helppo" rehu), tietty suun bakteerikanta ja, iloisena bonuksena, yksilöllinen taipumus. Pena kääntyi nyt 12-vuotiaaksi ja jos sen hampaat alkavat jo nyt oirehtia ja vaativat tonneja ja taas tonneja tulevina vuosina, niin en tiedä kuinka meidän käy. Minä olen yhden hevosen jo menettänyt hammassairaudelle. En haluaisi menettää toistakin.

26 kommenttia

  1. Noi voihan hammaspeikko! Minulla on myös varattu tammalle kontrollitsekki suun osalta, siellä kanssa toinen takaposkari siinä ja tässä pitääkö tehdä jotain ja koska tarkoitus on saatella tamma vielä tiineeksi, on mahdolliset toimenpiteet tehtävä ennen astutuskautta. Paikkaus ainoa vaihtoehto meillä, en lähde hammasta poistattamaan vaan sitten mennään ns. riskillä kunnes siihen tulee ongelma, koska hevonen on iäkkäämpi (17) ja anestesiassa on omat haasteensa ja riskinsä aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on kanssa ihan utopistinen ajatus lähteä nukuttamaan hevosta, joten toivottavasti paikkaamisella päästäisiin tuloksiin jos ja kun sen aika tulee. Saako udella, mille klinikalle tamman viet? Näitä hammasjuttuja tekee kai jo muutkin kuin Juti ja Karma, mutta mistäs sitä sitten tietää kenelle hevonen kannattaa viedä! Jos odotettavissa on nelinumeroinen kustannus joka tapauksessa niin silloin ei ole niin nuukaa enää onko klinikka ihan naapurissa vai ei.

      Poista
    2. Juti katsoo kotona ja saa sitten operoidakin (=paikata) jos on tarve, mutta se ilmeisesti klinikkakeikka.

      Poista
  2. Näitä hevosten hammasongelmia tuntuu olevan nykyään yhdellä jos toisellakin kun diagnosointi kehittyy kovaa vauhtia. Jälleen uusi "hankala" juttu hevosenomistajille kun on niin vaikea arvioida kuinka pahoja tuntemuksia nuo hammasjutut hevoselle aiheuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyselinkin meidän eläinlääkäriltä että ovatko diasteemat ja kariekset lisääntyneet vai onko vain diagnostiikka ja omistajien hoitomyöntyvyys parantunut. Hänkin oli taipuvainen jälkimmäiseen. Ell myös sanoi hyvin että nykyään jo tämä mitä hän tekee tallioloissa tuntuu puoskaroinnilta, kun menetelmät klinikoilla ovat kehittyneet niin paljon. Ja se on kyllä ihan totta! Tämä ell alkoi käydä meillä viisi vuotta sitten ja silloin hänen välineensä ja tietämyksensä olivat tosi edistyksellisiä.

      Tutkin Penan viime kerran hammaskarttaa ja siellä ei ollut mainintaa karieksesta, mutta oli piirretty sellainen merkintä että mitäs tuossa hampaassa on meneillään. Tilanne on siis edennyt aika ripeästi huonompaan ja jos tuo syömiskäyttäytyminen jatkuu poikkeavana niin luulen että Penaa nämä vaivaavat. Voihan olla että hevosissakin on niitä joita vihloo herkästi ja niitä, jotka porskuttavat vuosia reikäisillä hampailla, niin kuin meissä ihmisissäkin.

      Poista
    2. Tuli muuten vielä mieleen että tallikaverin ponilla oli tuota kariesta ja sillä paikattiin kaksi hammasta Piikkiön Hippomedissa. Lasku oli mielestäni 600 euron luokkaa kun mielenkiinnosta kyselin.

      Poista
    3. Kuulostaa jo paljon kohtuullisemmalta kuin tonni per hammas! Toki näissäkin varmaan hoidon vaikeusaste vaikuttaa hintaan (ja siksi tietty kannattaisi hoitaa ajoissa jos hoitaa aikoo). Hippomediä tämä meidänkin ell suositti.

      Poista
  3. Onpa ikäviä uutisia! Minä ainakin uskon siihen, että suurin syy hammasongelmien lisääntymiseen on diagnostiikan parantuminen. Eihän meillä ollut hevosilla mahahaavojakaan ennen kuin tähystyslaitteet yleistyivät ja niitä alettiin löytää.

    Hammasongelmat ovat kyllä ikäviä. Ainakin minusta kaikki suussa olevat ongelmat ovat tosi kipeitä ja sen takia voisin kuvitella, että myös hevosella. Kuulostaa kyllä älyttömän kalliilta tuo hoito, kyllä tuollainen tonni per hammas olisi minullekin iso summa, vaikka käynkin kokopäivätöissä. Vaikeita juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun käyttöhevosella sinne suuhun tulee vielä kuolain, niin minulle on kohtuuton ajatus että suussa olisi jatkuvaa kipua.
      Jos olisi varmaa, että kun laittaisi tonnin hampaan hoitoon niin se olisi sitten hyvä, mutta kun tosiaan paikkaaminen on vielä aika nuori tekniikka ja paikka saattaa irrota. Sitten täytyisi taas olla useampi satku korjata ja kenties taas korjata ja kenties sitten on jo seuraava hammas suhrua jos niin lykästää että reikiintyminen johtuu taipumuksesta...

      Poista
  4. Minua kiinnostaisi kyllä myös arviot säkkirehujen ja säilöheinän vaikutuksista hampaisiin. Onhan eläinlääkäreillä aika pitkään ollut silmät päässä ja suun avaajat käytössä, eli onglemat on kyllä nähty varamaankin mutta onko niitä katsottu niin tarpeellisiksi hoitaa - sitä en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säilöheinä on varmaan yksi oikeasti merkittävä osatekijä, ja voisin arvella että myös helpposyöntiset puurot ja pehmoiset myslit. Hevosen tarvitsisi oikeasti jauhaa rehunsa jotta sylkeä muodostuisi riittävästi. Ja onko sokerilla roolinsa hevostenkin hampaiden reikiintymisessä?

      Poista
  5. Vanha hevosmies lohdutti minua noista "nykyajan" hammasongelmista, että se on vaan tutkimus edistynyt ja 99% hevosista pärjää ilman paikkaamisia/hampaan poistoja niin kuin ennenkin. Tärkeintä on tuntea se oma hevosensa ja nähdä milloin sitä voi oikeasti sattua, ylihysteerinen ei kannata olla. Loppujen lopuksi eläinlääkärit ja klinikatkin yrittävät vain saada lisää rahaa taskuihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ylihysteerisyyteen tuskin kannattaa ryhtyä. Minua vaivaa noissa "vanhan kansan lausunnoissa" se, että hevosten kivun tunnistaminen on lisääntynyt merkittävästi takavuosista. Varmasti hevoset ovat huonoillakin hampailla porskuttaneet menemään kun ei ole ollut vaihtoehtoja, ja sitten ne ovat olleet vain "kovasuisia" tai "vihaisia" tai "huonoja syömään" tai "ähkyherkkiä". Nykyään myös hevosten aktiivinen käyttöikä on kasvanut, joten minusta on entistä tärkeämpää että hevonen voi hyvin ja on kivuton.

      Tässä tulee punnittua omaa arvomaailmaa myös aika tavalla, kun pitää pohtia, voisiko hevoseni voida paremmin jos hoidattaisin sitä konstilla X.

      Poista
  6. Apua, meillä on vähän vastaava tilanne. Hevosella on hammashäikkää joka vaatisi tarkempaa arviota lähitulevaisuudessa, oireenkuva on samankaltainen ja minä myös äitiyslomalla... ja ihan samoja mietteitä pyöritellyt, se hampaanpoisto vaikuttaa aika pirulliselta operaatiolta, jos siihen mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samassa veneessä! Minkälaista vaivaa sun hevosella on?

      Poista
  7. Ripeltä löytyi yksi diasteema juuri viikko takaperin. Vain vähän alkavaa kariesta, jolle ei kuulemma tarvitse tehdä mitään (enkä tekisikään).
    Säilöheinän osuutta joskus tutkin. Löysin tutkimuksia, joiden mukaan hevosen sylki on erinomainen puskuri. Tästä tietysti päästään siihen, että jos sylkeä ei kunnolla erity. Toinen hjännä havainto oli, että kuivan säilöheinän (ka siis jotain yli 70) pH oli melko lähellä kuivan heinän pH:ta.

    Mie oon vähän skeptinen näiden hammashoitojen kanssa, kun sitä tällätavalla ihmispuolelta tarkastelen päivittäin.. Ei kaikki hammasvaivat myöskään aina ole kivuliaita tai edes oireile ihmiselläkään ja paikat tosiaan pysyy välillä kehnosti ihmisenkin suussa. Lisäksi paikka-aineet on erittäin herkkiä kosteudelle siinä vaiheessa, kun niitä suuhun laitetaan. Meidän eläinlääkäri tosin puheli, että on itse jopa yllättynyt miten hyvin paikat on pysyneet.

    Taavin hampaitahan ronkittiin spesialistin toimesta paljonkin ja siitä mulle jäi käteen hevonen, joka ei voinut lopulta syödä edes leipää kunnolla.. Mitä enemmän hoidettiin, sitä enemmän löytyi korjattavaa. Ja rahaa paloi. Ja hevosen olo huononi (olen jopa miettinyt, että mahtoiko hampaat olla osatekijä sen mahaongelmaan varsinkin loppuaikana).
    Kun käytin sen Viikin hammastutkimuksessa, niin sain vähän toisenlaista informaatiota sen suun tilanteesta ja varovaisen kehotuksen antaa suun olla rauhassa nyt.
    Silloin päätin, että mun hevoset katsotaan kotona ja jos oireita on, niin sitten mietitään jatkojuttuja. Ja kenenkään harjoituskappaleeksi en hevostani enää anna, enkä sinisilmäisesti usko kaikkea. ;)

    Hevosen kipu on aina vähän vaikea asia. Eniten aina ihmettelen sitä, että "se voi olla kipeä, vaikkei siltä näytä". Sehän on totta, mutta mistä me sitten koskaan tiedetään, että onko joku hevonen kipeä vai ei? Kaikki viat ei taida olla nähtävissä edes kuvantamismenetelmillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina näkemystesi ja kokemustesi jakamisesta! Ymmärrän eläinlääkärien halun kokeilla hoitoja, eihän pelkkä teoria vie eteenpäin, mutta en myöskään haluaisi antaa omaani hoitokokeiluun. Eri asia jos suun tilanne olisi useamman ell mielestä toivoton hoitamattomana, niin sitten voisi lähteä "viimeisenä oljenkortena" kokeilemaan jotain. Penalla ei nyt suinkaan ole vielä tästä kyse.

      Hammasasioissa haetaan varmaan vielä balanssia sen suhteen, mitä kannattaa hoitaa ja minkä kanssa voi elää. Jos vertaa vaikka nivelterveyteen niin sieltä löytyy monenlaista muutosta joille ei ole tarpeen tehdä mitään, vaikka röntgenkuvat olisi rumat.

      Ja mitä kipuun tulee niin hulluksihan sitä muuttuisi jos koko ajan epäilisi oireetonta hevostaan silti kipeäksi ;) Itse toivoisin jo ammattini puolesta ihmisiltä tervettä kriittisyyttä kun pohtivat muutoksia hevosessaan, tai kun toteavat jonkun asian olevan "vain tapa". Ja yleisesti toivoisin että hevosten käytöksen viestejä osattaisiin lukea, jotta mahdollinen kipu voitaisiin paikantaa ja hoitaa. Kun itse on tarkka näissä asioissa, voi helposti harhautua luulemaan että asiat on muuallakin hyvin. Silti minusta aivan liikaa törmää ihan vaikka vain epäsopivien varusteiden aiheuttamaan kipukäytökseen, puhumattakaan viturallaan olevasta kengityksestä. Sitten ihmetellään kun hevonen on jäykkä tms.

      Poista
    2. Totta sekin, että paljon ihmiset myös jättävät huomiotta. Ja se ahdistaa minuakin välillä valtavasti. Toki omanikin kohdalla olen joutunut myöntämään, että tietyt ongelmat ovat hävinneet nyt, kun kengitystä muutettiin kaviokuumeen takia jne. Ja kun diasteema putsattiin, niin pään heiluttelu ehkä väheni ratsastaessa. Sitä on Ripen kohdalla vaikea sanoa, sillä se tosiaan heiluttaa lähes aina päätään. Luulen, että jostain kivustahan sekin on aikanaan lähtenyt, mutta nykyään sitä esiintyy kaikissa tilanteissa (jännissä, iloisissa, negatiivissa jne), myös karsinassa (esim. ruokaa tai ulosvientiä odotellessa) ja taluttaessa (jos hän pääsee ulos liian myöhään). :D Se siis selkeästi voi myös liittyä epämukavuuteen, mutta on vaikea tulkita mistä se milloinkin johtuu. Yritän enemmän tulkita Ripen ilmettä ja nyt olen jo oppinut näkemään tarhasta hakiessa sen olotilan.

      Olen törmännyt siihen, että hammasjutuissa paljon vedotaan omistajan hoitohaluun sillä, että "se voi olla kipeä, vaikket ole huomannut mitään". Ja minusta se on vähän kyseenalaista.

      Omassa lähipiirissä on pari kokemusta myös siitä, että diagnoosit ja löydokset riippuu siitä, kuka suuhun katsoo. Yhdenkin hevosen kanssa lähdettiin klinikalle, kun sillä on kuulemma niin paha karies. Klinikalla totesivat, että ei sillä kariesta ole, mutta diasteema kyllä, josta toinen lääkäri ei ollut maininnut. Ja yksi toinenkin uskomaton tarina, josta en viitsi julkisesti kirjoitella, koska siitä olisi helppi tunnistaa. :)

      Poista
    3. Sopiiko jos lähestyn vaikka fb:n kautta, kiva olisi kuulla kuka tekee ja tunaroi jos sitten itse on jossain vaiheessa valitsemassa kenelle hevostaan näyttää?

      Sama juttu meillä tuon kivun arvioinnin kohdalla, kun Pena on ehkä keskimääräistä kesselimpi yksilö. Onko se kipeä kun se kyttää, tai kun päättää toisinaan ettei hyppää tai edes liiku eteen- eikä taaksepäin? Onko sillä kipua kun tuntumalla kulkeminen on lähtökohtaisesti aina pienen neuvonpidon paikka?

      Poista
    4. Joo, lähesty toki! Löydät minut varmaan? :)

      Poista
  8. Meillä kanssa pelättiin Pena ponin hampaiden tarkistusta vuoden vaihteessa.
    Kesällä ell sanoi toisella puolella alkavaa hammasväliongelmaa ja kariesta, samassa hampaassa.
    Nyt tarkistus ja ongelma kadonnut, ei tosin koko suusta vaan siirtynyt toiseen ongelmaan.

    Meillä aina ollut kuivaheinä ja rehuna pitkää vähäsokerinen yrtti heinä pelletti sekoitus. Tätä ell kehunut ja sanonu ettei parempaa voi hampaille olla, mutta aina sekään ei auta.
    Meillä ei edes saa sokeria mistään, paitsi porkkanasta välillä, namitkin sokerittomia :D poni parka :D

    Hampaat oli kunnossa kun käytin ell joka nyt viime kerrat tarkistanut. Välissä pidin hammasspesialistia joka kävi samalla hoitamassa kaikki talli hevoset ja raspaukseen meni aikaa n. 20min hevonen ja tänä vuosina suu meni huonoon kuntoon.

    Nyt ymmärrän kuinka tärkeää on olla se luotto lääkäri joka ottaa tosissaan sen hevosen hoidon eikä mieti rahaa.

    Mutta tosiaan, karies ei ole lopullinen tuomio, meillä se katosi.
    Meillä ell puhui että geeniperimä ja sokeri ovat pahimmat aiheuttajat.
    Nykyää nii moni syöttää hirveät määrät sokeria ruokien seassa ajattelematta mitä tuhoa se tekee.

    Mutta meillä kyllä tehty päätös että jos hampaat menee niin huonoon kuntoon ettei pysty enää syömään ilman kipua niin saa kyllä hevonen päästä kivuistaan.
    Totta kai niitä yritetään hoitaa, mutta en ala kuskaamaan klinikalle puolen vuoden välein isoihin operaatioihin enkä syöttämään pelkkää puuroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiko karies todella kadota? Minä ymmärsin että se on etenevä tauti, toki eteneminen voi pysähtyä tai hidastua, mutta miten syöpynyt hammas voi itsestään parantua?

      Poista
    2. Tätä ihmeteltiin kaikki.
      Ell alkoi itse miettimään onko kirjannut väärät tiedot väärä "asiakkaan" tietoihin, mutta muista itse kun näytti ponin suusta hammasta missä tämä pitäisi olla.

      Epäilen että on ollut jotain muuta, koska oli ell mukaan niin alussa tuo karies että diagnosoitu väärin?
      Mutta itse kurkkasin myös suuhun kun ell tutki niin eri näköinen hammas oli=terve.
      Tiedä sitten miltä hammas sisältä ja juurista näyttää, siellä voi ongelma olla.

      Poista
    3. Se perifeerinen karies voi kadota, kun hammas työntyy ulos hammasluusta. Jos suuta on hoidettu ja kariesbakteeri saatu hallintaan, niin uusi hammas kasvaa ehjänä. Purupinnalla oleva karies ei niin helposti katoa. Tosin kai alussa oleva karies voi kulua pois.

      Yksi mikä minua näissä mietityttää, niin ihmisillähän sokerit ja hiilihydraatit on huonosta, mutta määrällä ei niinkään ole väliä. Ratkaisevaa on se, kuinka usein niitä suuhunsa laittaa (jokaisella kerralla tulee uusi happohyökkäys). Hevosillahan tämä on vähän ongelmallinen ajatus.

      Poista
  9. Voihan kurjuus hammasvaivoja! :( Toivotaan että selviätte helpohkoilla toimenpiteillä ja mahdollisimman kohtuullisella laskulla. Kiinnostavaa keskustelua kommenteissa - samaa mieltä että todennäköisesti tämä on nyt yksi tieteenala missä diagnosointi edistyy vauhdilla. Eikös se Leena Karma käy Hippomedissa aina silloin tällöin? Näin olen ymmärtänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon. Ja vielä enemmän toivon, että kun puolen vuoden päästä tsekataan, ei karies olisi ainakaan levinnyt useampaan hampaaseen! Muutaman päivän otannalla raspauksen jälkeen heinien liottaminen juomakipossa näyttäisi vähentyneen, joten olen varovaisen toiveikas ettei tässä nyt ihan heti ja välittömästi oltaisi klinikkahoidon tarpeessa hammaskaluston takia.

      Ja sinähän sen puit sanoiksi, todella antoisaa keskustelua kommenteissa, KIITOS KAIKILLE :) Olkoon blogien aikakausi noin yleisesti menossa ohi, minulle tämä on edelleen ihan huippujuttu. Ehkä mun jorinoilla vaan on maailman parhaat lukijat niin ei tunnu missään vaikka yleinen blogijuna olisikin mennyt jo.

      Poista