Hikee, lepoo, treenii

Pääasiassa ollaan harjoitettu keskimmäistä eli lepoo. Suunnittelinkin pitäväni jossain vaiheessa kesää Penalla parin viikon huilijakson, ja nyt helteet päättivät ajankohdan puolestani. Inhimilliset ratsastuslämpötilat olisi aikaisin aamusta tai myöhään illasta, mutta pieni, huonosti nukkuva vauva ja miehen työaikataulut ovat tehneet sopivan ratsastusajankohdan löytymisestä hieman haasteellista. Lisäksi tuo kengityksen muokkaaminen tuntui hyvältä syyltä antaa Penalle vähän kevyempi jakso, jotta se saisi totutella taas uuteen tunteeseen jaloissa.

Tällä viikolla on kuitenkin urheiltu hiukan. Maanantaina kävin iltasella ratsastamassa, tarkoituksena mennä kevyesti ja nopeasti askellajit läpi. Pena oli kuitenkin jo satulanlaitossa hapan ja kentällä se teki totaalisen stopin. En tiedä, häiritsikö sitä kentällä juokstuksessa ollut toinen hevonen, painostava kuumuus ja paarmat, satula, suussa olleet kuolaimet vaiko se muuttunut kengitys, mutta ainakin meno oli tosi tahmeaa heti ensiaskeleista ja hyytyi pian kokonaan. Tulin sitten alas kun en vain saanut ponia jatkamaan oikein mitenkään päin matkaa, otin sen hetkeksi liinaan ja juoksutin molempiin suuntiin. Sitten kun menin uudestaan kyytiin (risupiiska kädessäni), oli menohalut löydetty ja pääsimme etenemään. Tosi vinolta Pena tuntui ja jotenkin yliherkältä myös, tuntui että sitä hermostutti ihan kaikki. Hainkin sitten lopulta vain ravissa rauhallista tempoa ympyrällä ja edes kohtalaista suoruutta ilman että takaosa liiraisi metritolkulla ulos tai sisään, ja kun sen saavutin, lopetin siihen. Myöhemmin onnittelin itseäni oikeasta valinnasta - maltoin olla olematta ahne ja lopettaa ajoissa.

Tiistai meni lepäilyyn ja keskiviikkona pyöräytin Penan liinassa, kahden puomin kanssa. Poni oli laiskottelun maailmanmestari ja käytiin useampaan otteeseen neuvotteluja, saako ympyräuralle asetetut puomit kiertää laiskuuttaan sisäkautta. Ponin mielestä tottakai, varsinkin kun suuntaa vaihdettiin niin aina saattoi laiskotella uudestaan ja olla kuin ei yhtään ymmärtäisi, miksi mokomat puomit on tielle aseteltu. Minun mielestäni sen verran voisi vaivautua katsomaan ihan itse jalkoihinsa, että osuisi niille puomeille. Sitten meiltä hukkui jarrut, tai siis hidastavaan äänikäskyyn reagointi, joten tuli laukkuutettua jonkun verran extraa jotta muistui mieleen, mitä soo prrrr raviiiiiiin tarkoittikaan. Loppukäynnit taluttelin radalla ja tippuvan hikinen poni pääsi suihkuun, sai elektrolyyttivoimajuomaa ja jäi viileään talliin huilaamaan loppupäiväksi. Levitin arnikaa lanneselkään ja linimenttiä takajalkojen kintereisiin ja vuohisiin.

Tänään torstaina oltiin superreippaita, sillä olin sopinut valmennuksen jo aamuyhdeksäksi. Ratsastin kuolaimettomilla tänään, kun ajattelin, olisiko maanantain vänkylöinnillä kuitenkin ollut jotain tekemistä kuolainten kanssa. Alkuun Pena oli todella kankea ja yritti vain kipittämällä laistaa työnteosta. Verryteltiin aika pitkään ympyräkahdeksikolla ja pienemmillä volteilla, ja vähitellen sain ratsastettua tahtia hitaammaksi ja muotoa pyöreämmäksi. Minun täytyy itse muistaa keventää riittävän hitaasti, sitä tahtia jota haluan hevosen liikkuvan, ja pitää samaan aikaan polvi auki ja rentona, etten jää kramppaamaan hevosen ympärille. Ja pitää muistaa pitää tasaista tuntumaa ja ratsastaa heti eteen, kun Pena hakeutuu ohjastuntumaa kohti.

Vetelyyttä oli tänäänkin hiukan havaittavissa, tosin se ilmeni vauhdin lisäyksellä. Tehtiin pitkillä sivuilla loivaa avotaivutusta ajatuksella ravi auki ja eteen, ja lyhyet sivut kokosin ravia aika voimakkaasti. Avotaivutukset ei tahtonut sujua millään, sillä Pena vain spurttasi pitkänä pötkönä altani karkuun sen sijaan, että olisi tehnyt töitä kehollaan, taipunut, kantanut ja liikkunut sitä kautta eteen. Tässä kaipasin jotain muuta jarruttavaa apua kuin hackamorea: kootut ravit sain hyvin ratsastettua lähinnä istunnalla, mutta sitten kun piti samaan aikaan avata ravia ja taivuttaa, tuli olo että en saa alta karkaavaan hevoseen mitään otetta. Helposti myös jään itse sitten vain vetämään, vaikka ei se mitään ratkaise...

Lopuksi tehtiin laukkaa pääty-ympyröillä mahdollisimman suoralla hevosella, ja pitkillä sivuilla laukka eteen. Oikeaan kierrokseen oli hyvä fiilis, pysyin tosi vakaana istuntani kanssa ja sain hyvin laukkaa säädettyä. Vasen, Penan vaikeampi, oli taas vaikeampi, mutta ei huono sekään. Väsymys vaan alkoi jo painaa, ja laukka tippui helposti raville pitkän sivun eteenratsastuksen jälkeen, kun olisi vaadittu voimaa laukan hidastamiseen. Suoralla uralla tuntuu myös, että takaosa karkaa sisälle eli vasempaan. Tosin ympyröillä sain Penan hyvin suoraksi ja kääntymään ulkoavuistani.

Taas tuli kunnon hiki ja päädyttiin pesulle ja energiajuomaa nauttimaan. Ainakin Pena nyt hikoilee kunnolla, edellistalvena olin siitä hieman huolissani kun tuntui etten saanut sitä millään hikeen. Olen ottanut tavaksi antaa sille elekrtolyyttijuomaa aina hikitreenin jälkeen, ja onneksi se on ahne ja juo mielellään kaiken tarjotun. Linimentitkin laitoin, arnikan selkään ja kaksitehon takajalkoihin.

Katsotaan, miten helteet antaa myöden jatkaa treenejä tästä eteenpäin!

*

Mieleni tekisi kovasti uutta banneria, mutta olen toivottoman kömpelö niitä tekemään. Mahtaisiko jollain lukijalla olla intoa väkertää semmoista?

Levikekengät

Kenkien saapumiseen menikin yksi ylimääräinen päivä, joten Pena sai uudet poponsa vasta tänään. Ei sillä että me mitään olisi tehtykään, mittari näyttää +28 astetta, hevoset huilaa tallissa ja laiduntavat vain yöt. Paarmoja on mustanaan aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Sääliksi käy niitä hevosia joita käristetään laitumilla (saati sitten tarhoissa!) ilman suojaa näillä keleillä...

Näin virkeä kaveri oli vastassa kun piti siirtyä käytävälle kengitykseen

Pena oli tällä kertaa kohtalaisen kiltisti, tosin on se oikean takajalan pitäminen selvästi epämukavampaa kuin vasemman. Mikäli kengityksen kautta ei nyt aleta saada muutoksia liikkumiseen ja suoruuteen, lähden "oikea takajalka edellä" klinikalle selvittämään, missä vika.

Kilttinä ja jopa kiinni sidottuna!

Lopputulos näytti levikekenkien osalta tältä: 

Levikekengän ulkohaara on siis sisähaaraa leveämpi, ja tulee yli kaviosta, jolloin se tukee kavion ulkosyrjää paremmin eikä painopiste pääse kääntymään ruununrajan alle. Penan kaviot ovat kuluneet niin paljon, että ylitys näyttää tosi isolta, ihan noin suuri se ei olisi normaalin muotoisessa kaviossa. 

Havainnekuva levikekengästä, kuva kopioitu täältä

Näillä mennään nyt toistaiseksi, toivotaan että vinousongelmat alkaisi hälvetä. 

Ylistyslaulu kengittäjälle

Meillä on ehkä maailman paras kengittäjä. Sen lisäksi, että häneen saa aina yhteyden ja että hän tulee silloin kuin lupaa ja ilmoittaa jos on myöhässä, hän on kärsivällinen ja hevosmiestaitoinen hankalampienkin kengitettävien kanssa. Ja ehkä ylitse kaiken muun: hän on ammattitaitoinen ja viitsii pohtia hevosen ongelmakohtia omistajan kanssa. On nähty nekin ammattikengittäjät, jotka suhtautuvat asiakkaidensa kysymyksiin ja pohdintoihin "joojoo ihan hyvä se on" -asenteella.

Murheenkryyni.

Tänään on siis kengitetty Penaa ja ruodittu jälleen kerran sen vinoutta. Ja ehkä, ehkä kuitenkin syy löytyisi sieltä kengityksestä. Viime kengityksestä on nyt seitsemän viikkoa, ja jo silloin seitsemän viikkoa sitten pähkäiltiin, mikä mättää kun kengät ja kaviot olivat oudon vinoon kuluneet. Tilanne oli edelleen yhtä outo: seitsemässä viikossa takakavioiden ulkosyrjät olivat taas kuluneet niin paljon, että kannatinpinta kääntyy ruununrajan alle. Vaikka kengittäjä nimenomaan viimeksi sovitti kengän väljästi ja yritti korjata tilannetta niin paljon kuin vain voi ja uskaltaa yhdellä kerralla. Pena oli siis minulle palatessaan kengitetty melkoisen ahtaaseen kenkään sekä edestä että takaa, ja olin kiinnittänyt huomiota siihen että se oli alkanut kiertää voimakkaasti oikealla takasellaan.

Oikea takajalka vuolun jälkeen. Vaikka sisäsyrjä on jo vuoltu, on kavio silti epäsymmetrinen ja sisäleveä. Ulkosyrjällä kavion maata vasten tuleva osuus eli kannatinpinta on ruununrajan sisäpuolella, kun sen kuuluisi olla ulkopuolella (kuten kavion sisäsyrjällä on).

Penan oli tälläkin kertaa vaikea pitää oikeaa takajalkaa kengitysasennossa. Silmiinpistävän vaikeaa. Hankalahan se on kengittää ihan aina, mutta jo silloin edellisessä kengityksessä olin sitä mieltä, että siihen koskee johonkin eikä se siksi tahdo antaa jalkaansa ääriylös ja -taakse.

Kun sitten kengittäjän kanssa tätä kerittiin auki, niin homma alkoikin näyttää aika selkeältä. Kun kaikki hevosen paino tulee kavion ulkosyrjälle, siitä aiheutuu melkoinen vääntö alaniveliin ja kintereeseen. Kavion sisäsyrjä kasvaa luonnottoman pitkäksi, koska vain ulkosyrjä kuluu. Mitä pidempi aika edellisestä kengityksestä on, sitä hankalammaksi tilanne käy. Hevonen kipeytyy ja alkaa etsiä liikkumistapaa, joka vähentäisi kipua. Ja virheellinen liikkumistapa taas kipeyttää sekundäärisen paikan, joka kipeyttää seuraavan. Lopulta ollaan kierteessä, jossa tiedetään vain, että jossain on kipua. Ja mitä herkempi hevonen, sitä radikaalimmat oireet.

Penan suurimmat hankaluudet on ollut vasemmassa laukassa. Ja vasempaan laukkaanhan ponnistaa oikea takajalka... Toki tätä virhekulumista oli Penalla molemmissa takajaloissa, ja itse asiassa vasemman takasen kenkä oli voimakkaammin kulunut kuin oikea, eli todennäköisesti oikea takajalka on se jossa on enemmän kipua, ja Pena yrittää helpottaa oloaan keventämällä sitä ja tulee kuluttaneeksi ja rasittaneeksi enemmän vasenta takajalkaa.

Yritin kuvata, miten epäsymmetrisesti kengät ovat kuluneet, mutta ei tuo kännykkäkamera ole ihan oikea väline siihen hommaan. Jos tarkkaan katsoo, niin kengän käänteen kohdalta eron sisä- ja ulkosyrjässä näkee. Kuvassa vasemmanpuoleisen (ulkosyrjä) käänteen kohdalta kenkä on merkittävästi ohuemmaksi ja pyöreämmäksi kulunut kuin oikeanpuoleisen (sisäsyrjä). Tämä on vasemman takajalan kenkä.

Kavion virheasennon korjaaminen vaatii aikaa. Harmillista on, että tuhoa saadaan aikaiseksi paljon lyhyemmässä ajassa! Kengittäjämme oli sitä mieltä, että jo muutama hieman pitkäksi venähtänyt kengitysväli ja liian ahtaasti sovitetut kengät voivat saada aikaan tällaisia seurauksia hevosella, jolla on jo valmiiksi jalka-asennot vähän sinnepäin. Penalla on siis taipumusta tämänkaltaiseen epäsymmetriseen kavioidenkulumiseen: silloin ihan alussa, kun Pena vielä oli kengätön, oli tilanne kavioissa huomattavasti nykyistä surkeampi. Ja kyllä niitä kauan oiottiinkin! Ja osansa on varmasti myös sillä, ettei Pena aina ole kiltti ja helppo kengitettävä - se täytyy malttaa laittaa huolellisesti vaikka jollain tasolla ymmärrän, että helpommalla kengittäjä pääsee jos lyö kengän kiinni ja toteaa, että siinä lepää.

Nyt päädyttiin siihen, että Penalle tehdään takajalkoihin levikekengät, jotta sille saadaan reilusti tukea kavioiden ulkosyrjille. Ehkä tämä rohkaisisi Penaa taas liikkumaan suoremmassa, jos ja kun toivottavasti virheasennon tuoma kipu poistuisi. Kyllä kavio saadaan ajan mittaan korjattua taas hyväksi ja normaaliksi, kunhan kengitysväli pysyy riittävän lyhyenä ja työ tehdään aina huolellisesti, saman ihmisen toimesta.

Tiistaina kengittäjä tulee takaisin kustomoitujen kenkien kanssa ja ne laitetaan Penan takajalkoihin. Nyt Pena siis viettää viikonloppuloman ilman takakenkiä. Säätiedoituksen mukaan loma vietetään päivät viileässä tallissa hellettä pakoillen ja yöt laiduntaen.


Onko sinulla hyvä kengittäjä? Muista kertoa hänelle, että arvostat.

Toisenlainen tilasto

Nimittäin syyniin jouduin nyt minä itse. Sykemittari tissien alle ja tunnille. Tulos: valmennustunti kestoltaan 1 h 6 min, keskisyke 121, maksimisyke 176. Kulutetut kalorit 465.

Aamulla ennen valmennusta ratsastin itsekseni toisen hevosen, puolen tunnin pikatreeni aika samoilla keskisykkeillä ja kalorinkulutus reilut 200.

Mielenkiintoista! Aion ehdottomasti pukeutua sykevyöhön useamminkin. Kyllä siellä kyydissä töitä saa tehdä, hiki tulee ja sykkeet nousee.


Valmennuksesta sananen: olin ensimmäistä kertaa valvovan silmän alla kuolaimettomilla, ja hyvin meni. Vieläkään muoto ei ole niin vakio kuin kuolaimella, mutta nyt oli koko ajan hyvä fiilis. Ihan tosissani saan ratsastaa, yhtään ei auta jäädä haaveilemaan tai Pena jää pohkeen taakse, alkaa kiemurrella ja hukkuu tuntumalta. Tyhjäksi ei saa laskea edestä näilläkään välineillä, jos haluaa selän ylös ja töihin. Mutta kun jaksoin koko ajan työstää ja tehdä, tuli pari kertaa sellainen wow-fiilis. Ratsastaja-fiilis, niin kuin Saija blogissaan kuvaili. Tänään oli erityisen helppo istua ja kantaa oma keho, myös laukassa. Tänään tunsin paljon ja keskityin hetkeen enkä kaikkeen muuhun. Ratsastin. Kunnes armas mieheni tuli vauvan kanssa kentänlaidalle ja Pena otti lyhyet hatkat kesken laukkaympyrän ja siihen hukkui meidän flow. Mutta ei se mitään. Lopulta oli ponilla vaahtohiki eikä paljon puuttunut kuskiltakaan. Ja niin hyvä mieli. Ratsastaminen on kivaa. Ai että!

Se pyörii sittenkin

Kuolaimettomilla testailu jatkuu edelleen. Olen siinä rajalla, että kohta hurahdan tähän hommaan ihan tyystin...

Takaosan väistätystä, sisätakajalka astuu syvälle rungon alle

Pena alkaa saada jutun juonesta kiinni. Edelleen se on ollut joka kerta tosi kilttinä - odotan siis yhä sitä kertaa, kun se laittaa vaihteen silmään ja toteaa, ettei kuolaimeton jarrutakaan samalla lailla kuin kuolain. Tähän saakka ollaan oltu mukavasti samassa kurssissa kaikki testikerrat. 

Ei-niin-edustavat ilmeet, mutta alahuuli!

Ei tehty mitään ihmeellistä, lähinnä pyörittelin ympyröillä ja hain rentoutta ja rehellistä taipumista. Vasen oli tosi paljon vaikeampi, ja siihen suuntaan otinkin oikeaa kierrosta enemmän hidastuksia, joiden aikana väistätin vähän takajalkoja ympyrältä ulos jotta sain sisäpohkeen läpi ja Penan mahan taipumaan ulos, ja siitä yritin ratsastaa eteen säilyttäen taivutuksen. Joskus toimi, joskus ei.

Pyllyt

Olin kuitenkin todella tyytyväinen, sillä Pena on selvästi pääsemässä jyvälle siitä että voi liikkua oikeinpäin myös ilman että sillä on kuolain suussa. Tänään se tarjosi päätään alaspäin tosi useasti - rauhaton se vielä pääasiassa on, mutta suunta on oikea. Kunhan se löytää (ja minä myös) oikean tavan tukeutua ohjaan, uskon että saadaan muoto pysymään vakaana. Pääasia kuitenkin on, että nyt saavutetut lyhyet pätkät peräänannossa olivat nimenomaan avoimemmassa, matalammassa muodossa sen normaalin virkkuukoukun sijaan. Siirtymisissä pakka vielä hajoaa ja Pena kohoaa ja jännittyy. Etenkin siirtymisissä ylöspäin.

Tänään ratsastin myös laukat lyhyesti molempiin suuntiin. Edelleen vasen oli vaikeampi, mutta ei mitenkään järkyttävän huono tänään. Oikeassa laukassa minun oli helpompi istua, se vaan rullaa paremmin. Ravissa saavutettu muoto ei laukassa pysy, mutta ei se mitään. Senkin aika tulee vielä, uskon niin.

Jotain jännää edessäpäin

Pena on niin kesähevonen tuon punaisen värinsä kanssa! Vihreää taustaa vasten sen punaisuus pääsee oikeuksiinsa. Minun kaunis! Vaikka onhan se tavallaan aika tylsän näköinen hevonen, ei muita merkkejä paitsi nuo pienet sukat takana. Mutta minusta se on silti ihan hirmuisen kaunis otus.

Meillä on myös videota tämänpäivän humppailusta. Latasin ne ihan muokkaamattomina, sellaisenaan. Ei siis kannata odottaa ihmeellistä esitystä tai mahtipontisia kuvioita. Luvassa on vain rentoa hölkkää kaikissa askellajeissa, tai ainakin siihen oli pyrkimys. Miltä näyttää? (pahoittelen jälkimmäisen videon lopussa esiintyvää vauvakommentaattoria...)

Kiitokset ja ratsailta. 

PS. Tämä oli 200. postaukseni!!

Sports tracker taskussa tunnilla

Helle!

Epäilin suuresti Penan motivaatiota tehdä töitä iltapäiväaikaan sovitulla tunnilla. Olin hakenut hevoset aamupäivällä talliin hellettä ja paarmoja pakoon, ja siellä ne nuokkuivat unisina koko joukkue. Pena ei todellakaan arvosta paarmoja, vaan muuttuu tosi levottomaksi ja huiskii ja potkii ympäriinsä vaikka olisi kuinka ötökkämyrkyllä valeltu.

Olen kuitenkin niin tyytyväinen tuntiin! Laitoin Sports trackerin päälle ja kännykän taskuun tallista lähtiessäni, ja sain kiinnostavaa dataa valmennustunnista.

Kesto oli 42 minuuttia (aivan riittävästi 26 asteen helteessä...) ja keskinopeus hiukan vajaa 9 km/h. Kilometrejä tunnin aikana tuli taitettua 6,34 km (yllättävän paljon, mielestäni!). Maksiminopeus oli 28 km/h - tästä olin yllättynyt, mutta kai se on laukkalisäyksen aikana mahdollinen nopeus kentälläkin?

Tällainen syherö saatii aikaan!

Vauhdinjako

Työskenneltiin koko tunti lävistäjillä, ja päivän teemat olivat jatkoa viimeviikkoiselle tunnille: sulkutaivutukset ja vastalaukat. Ja voi että, Pena oli tosi hyvä! Se oli taas pähkäillyt sulkutaivutusasiaa ja suoriutui tänään todella hienosti. Se todella malttoi kuunnella ja yrittää, vaikka olosuhteet olikin melko hikiset. Ensin tehtiin sulkuajatuksella vain puolikkaita lävistäjiä ja lopulta kokonaisia, ja nyt tuli todella olo siitä että saatiin askeleita ihan oikeaa sulkua eikä vain sinnepäin räpistelyä. Nämä kokonaiset sulkulävistäjät näkyy vauhdinjakokuvassa keskellä: ravin vauhti on selvästi edellistä ravityöskentelypätkää hitaampi.

Välikäynnit pidettiin lyhyinä, vain kierroksen mittaisina jotta paarmat eivät ehtineet hyökätä. Lopuksi tehtiin vielä laukkaa lävistäjillä niin että jatkoin ensin vastalaukassa muutaman metrin uraa pitkin lävistäjän jälkeen ja siirsin raviin ennen kulmaa, ja siitä taas uusi laukka uuteen suuntaan. Sitten lisättiin vastalaukan osuutta niin että menin myös yhden kulman laukassa, tosin aika paljon Penan kanssa täytyy vielä oikaista ja loiventaa kulmaa jotta se ylläpitää laukan. Minun täytyy muistaa selkeämmin pitää paino laukan puolella vastalaukkaosuuksissa, silloin Pena suoriutui paremmin.

Oltiin aivan yltäpäältä hiessä molemmat tämän rutistuksen jälkeen, olisin voinut mielelläni huuhtoa itsenikin pesupaikalla viileällä vedellä. Huomasin taas, miten omillakin varusteilla on merkitystä - olin jättänyt kuumuuden takia saappaat pois ja ratsastin vain matalissa ratsastuskengissä. Pohje huiteli missä sattuu ja tiputin jalustimenkin laukassa pitkäksi aikaa.

Olen nyt holvannut arnikalinimenttiä Penan lanneselkään aina rankemman ratsastuksen jälkeen, en tiedä olisiko sillä vaikutusta siihen että Pena ei enää tunnu ihan niin vinolta. Ehkä sen vinous todella vain on lihaskireyttä, mene ja tiedä. Tänään se kuitenkin oli tosi hyvä, ja olen siihen ihan hirmuisen tyytyväinen!

Onnittelen itseäni ja ponia myös

Olin uusintakokeilulla kuolaimettomien kanssa, hieman uusituin säädöin. Tein alkuun käyntitöitä hetken, hieman sulkutaivutuksen alkeita (niitä reenattiin eilen tunnilla ravissa) ja sitten siirryin työskentelemään ravissa keskiympyrälle. Saijan valmennusvideopätkän innoittamana päätin ratsastaa ravissa siirtymisiä askellajin sisällä, eli tietyssä kohtaa ympyrää ratsastin niin hidasta ravia kuin pystyin. Juju olikin siinä, ettei ravin tahti ja pomppu saanut hävitä, vaikka vauhti hidastuikin. Siinä on muuten tekemistä!

Science of motion -nettisivut odottavat vielä sopivaa hetkeä alkaa perata ja kahlata, mutta olen siitä ihan mahdottoman kiinnostunut. Herkkyys, keveys, suoruus. Oikeanlainen, vaivaton tapa liikkua ja saumaton yhteistyö. Ilolla totteleva hevonen! Sitähän minä haluan, ja yritän löytää metodeja sinne päästäkseni.

Tänään harjoittelin hieman, oikeastaan edes tietämättä mitä tein. Yritin kuunnella. Yritin tuntea. Yritin päästä yli siitä, että kuolaimettomalla Pena ei automaattisesti kuljekaan niska nyökyssä, mutta että minä voin sitä silti ratsastaa. Yritin ansaita peräänannon. Ja jokin siinä yksinkertaisessa harjoituksessa - ravin ratsastamisessa niin hitaaksi kuin suinkin pystyi ja sieltä taas eteen- antoi minulle hetkeksi askeleita, joiden aikana tuli tunne. Tunne siitä, että nyt, nyt just tämän nanohetken tämä hevonen suoristui ja kantoi minua. Rehellisyyden nimessä kerron, että ne hetket oli tosi tosi lyhyitä. Mutta luulen että olen jonkin uuden alussa.

Onnittelut olen ansainnut siitä, että maltoin lopettaa ajoissa. Maltoin jättää laukan kokonaan ratsastamatta, ja lopetin kun sain ravissa noita hyviä askeleita.

Poni ansaitsee onnittelut siitä, että sillä oli sunnuntaina kahdeksas syntymäpäivä! Minä tosin huonona hevosenomistajana muistin ne vasta tänään tiistaina...


Nyt on ollut taas monta päivää ihan hyvä mieli. Ollaan oltu tosirohkeita radalla ja eilen oli tosiaan tunti, jolloin taas tuupittiin niitä mukavuusalueeni rajoja kun ratsastettiin ravissa sulkuja ja työstettiin vastalaukkaa. Pena ei ollut mitenkään helppo, oikeastaan se oli aika tuhma, mutta silti jäi hyvä mieli.