tiistai 1. heinäkuuta 2014

Onnittelen itseäni ja ponia myös

Olin uusintakokeilulla kuolaimettomien kanssa, hieman uusituin säädöin. Tein alkuun käyntitöitä hetken, hieman sulkutaivutuksen alkeita (niitä reenattiin eilen tunnilla ravissa) ja sitten siirryin työskentelemään ravissa keskiympyrälle. Saijan valmennusvideopätkän innoittamana päätin ratsastaa ravissa siirtymisiä askellajin sisällä, eli tietyssä kohtaa ympyrää ratsastin niin hidasta ravia kuin pystyin. Juju olikin siinä, ettei ravin tahti ja pomppu saanut hävitä, vaikka vauhti hidastuikin. Siinä on muuten tekemistä!

Science of motion -nettisivut odottavat vielä sopivaa hetkeä alkaa perata ja kahlata, mutta olen siitä ihan mahdottoman kiinnostunut. Herkkyys, keveys, suoruus. Oikeanlainen, vaivaton tapa liikkua ja saumaton yhteistyö. Ilolla totteleva hevonen! Sitähän minä haluan, ja yritän löytää metodeja sinne päästäkseni.

Tänään harjoittelin hieman, oikeastaan edes tietämättä mitä tein. Yritin kuunnella. Yritin tuntea. Yritin päästä yli siitä, että kuolaimettomalla Pena ei automaattisesti kuljekaan niska nyökyssä, mutta että minä voin sitä silti ratsastaa. Yritin ansaita peräänannon. Ja jokin siinä yksinkertaisessa harjoituksessa - ravin ratsastamisessa niin hitaaksi kuin suinkin pystyi ja sieltä taas eteen- antoi minulle hetkeksi askeleita, joiden aikana tuli tunne. Tunne siitä, että nyt, nyt just tämän nanohetken tämä hevonen suoristui ja kantoi minua. Rehellisyyden nimessä kerron, että ne hetket oli tosi tosi lyhyitä. Mutta luulen että olen jonkin uuden alussa.

Onnittelut olen ansainnut siitä, että maltoin lopettaa ajoissa. Maltoin jättää laukan kokonaan ratsastamatta, ja lopetin kun sain ravissa noita hyviä askeleita.

Poni ansaitsee onnittelut siitä, että sillä oli sunnuntaina kahdeksas syntymäpäivä! Minä tosin huonona hevosenomistajana muistin ne vasta tänään tiistaina...


Nyt on ollut taas monta päivää ihan hyvä mieli. Ollaan oltu tosirohkeita radalla ja eilen oli tosiaan tunti, jolloin taas tuupittiin niitä mukavuusalueeni rajoja kun ratsastettiin ravissa sulkuja ja työstettiin vastalaukkaa. Pena ei ollut mitenkään helppo, oikeastaan se oli aika tuhma, mutta silti jäi hyvä mieli.

7 kommenttia:

  1. Onnea Penalle! Ja mielenkiintoista tuo Science of Motion, voisi itsekin siihen perehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pena kiittää. Musta tuntuu että tuo SOM on "ihan peruskauraa", tai siis pyrkimys ja päämäärä on sama kuin kaikessa (?) ratsastuksessa, mutta metodi ehkä erilainen. Niin kuin vaikka centered riding - ei sinällään mitään uutta, mutta opetustavalle on annettu nimi ja jonkinlaiset raamit. Istunnalla ja vähäeleisesti muita apuja käyttäenhän kaikki pyrkii ratsastamaan? Ja saamaan hevosen tasapainoiseksi, harmoniseksi ja kantamaan itsensä.

      Poista
  2. Samanlaisia tuntemuksia olen kokenut juuri miettimällä tuota hidasta ravia ja siitä eteen ja pohtinut päässäni noita netistä lukemiani SOM -juttuja (vaikka niistä onkin tosi vaikea mitään ymmärtää). Myös George Morrisin videoista olen saanut uusia ajatuksia kädestä ja tuntumasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, tuntuma, lempiaiheeni :D Piru vie että voi olla vaikeaa pitää tuntumaa mutta olla vetämättä, korjata ylös tai sivulle mutta ei taakse, edelleen heittämättä tuntumaa pois tai vetämättä. Joustaa kädellä ilman että tuntuma katoaa. Puristaa nyrkkiä, rentouttaa nyrkkiä, avata sormia, sulkea sormia. Ja sitten kun alla on hevonen joka mielellään vättelee tuntumaa ja heittääntyy edestä tyhjäksi, niin siinäpä sitä sitten ollaan pitämässä tuntumaa kun vastapuoli tekee kaikkensa jotta ei olisi tuntumaa!

      Poista
  3. Onnittelut molemmille myös täältä! Ja tervetuloa SOMin ihmeelliseen maailmaan, hauskaa että muutkin innostuvat siitä. Jos vaikka saisi vertaistukea täällä virtuaalimaailmassa. Mä olen meidän tallilla ainoa "hurahtanut" (tosin yksäreitä täällä ratsastuskoululla on vain muutama), ja Mini käy hyvin harvakseltaan, joten enimmäkseen itsekseni omassa pienessä päässäni ja hevosta törkeästi koekaniinina käyttäen opettelen myös tuntemaan. Ja vinkkinä, googlaamalla horsetalk.nz.co ja sieltä hakemalla esim. Cornille nimellä löytyy muutama vähän helpommin avautuva artikkeli, kannattaa lukea ne ennen kuin eksyy liian syvälle SOMin omiin (vähän sekaviin ja aika raskaisiin) sivuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piitu vinkistä! Olen lukenut noita SOM-sivuja siivun sieltä ja toisen täältä ja hakenut ehkä miljoonalle sanalle käännöksen ilmainensanakirja.fi:stä. Ja taas palannut sivuille ja istuttanut käännöksen tekstiin ja yrittänyt taas uudestaan ymmärtää. Hiki tulee. Mutta luulen että hevonen ja oma keho ovat tässä(kin) asiassa parhaat valmentajat, pitää nimenomaan vain osata hiljentyä tuntemaan.

      Poista
  4. Mie olen Taavin kanssa nyt muutamalla kerralla askarrellut pysähdys-peruutus-suoraan ravia -siirtymiä kentällä ja niiden jälkeen olen saanut Taavin kanssa tunteen, että se kantaa minua ja itseään, se nyökkää niskasta ja polkee, kulkee suoraan ja on avuilla. Hetken, muutaman metrin kerrallaan, mutta kuitenkin. Pitäisi joskus saada joku kuvaamaan tai laittaa kamera tolpan nokkaan, olisi niin kiva nähdä, miltä Taavi tilanteessa näyttää.

    VastaaPoista