Penaponi

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kun yksi ei riitä

Psylliumkuuri hyvässä vauhdissa, Penalle maistuu pahamaineisen vaikeasyöttöisinä tunnetut Eclipsen kokonaiset siemenet niin hyvin että silmät vallan pullottaa päässä kun saa ryystää ihanaa hyytelömäistä puuroa puoli ämpäriä!

Viime viikolla tuli eläinlääkäripäivä ja tarkoitus oli vähän tutkailla Penaa sillä silmällä, että jos siitä vaikka tekisi kaupat tässä lähiaikoina.

Tarkastus tyssäsi alkuunsa. Pena niiasi selkäänsä ristiselän kohdalta oikealta puolelta niin että sokeakin olisi huomannut. Ei hyvä. Ei normaali! Aiemmin en ollut huomannut mitään, nyt poni tuntui todella kipeältä siitä kohtaa. Jätettiin sitten eläinlääkärin kanssa ponin sorkkiminen siihen ja sovittiin että palaamme asiaan kun selkä on kunnossa. Laitoin lämpölinimenttiä ja loimea ja jäin odottamaan.

Seuraavana päivänä selkä oli vielä pahempi. Kun aloin sivellä linimenttiä, veti koko pitkä selkälihas kramppiin ja nytki ja sätki koko mitaltaan säästä ristiselkään. Arvata voi myös että poni oli kovin tuskaisan oloinen. Annoin Metacamia, linimenttasin, loimitin. Myöhempi uusintatarkastelu osoitti kivun laantuneen ja krampin hellittäneen, ponillakin oli ihan uusi ilme naamallaan.

Todennäköisesti Pena on liukastunut. Talvi yllätti jälleen kerran ja kesäkenkäiset hevoset luistelevat muhkuraisissa tarhoissaan. Pena on leikkisä ja touhukas ja sillä on samanhenkisiä tarhakavereita, todennäköisesti niillä on käynyt jokin vahinko. En keksi muuta selitystä näin äkilliselle, selkeän toispuoleiselle kivulle.

Nyt muutama päivä kipulääkettä ja lämpöhoitoja tuottaa tulosta. Selkeästi vaurio kehittyy ja muuttuu joka päivä, tänään selässä näkyi turvotusta jota ei ole näkynyt aiemmin. Kipu on tosin laantumaan päin, mikä on tietenkin tärkeintä.


Jotta kuitenkin kivun määrä olisi vakio, sain minäkin siitä osani. Pena potkaisi minua tänään.

Olin sen kanssa liinassa sänkipellolla kävelemässä, koska missään muualla ei pysy pystyssä ja kengittäjä sen kun siirtää ja siirtää tuloaan. Olin kai ohjaamassa Penaa pienelle ympyrälle kun se nakkeli niskojaan ja lähti poispäin ja pukitti mennessään. Ja osui minua oikeaan käsivarteen. Olin niin hämmentynyt etten oikein osannut edes antaa huutia, ja tuskin Penan varsinainen tarkoitus oli minua potkia. Ei se sille mitään voi että on selkänsä takia pois liikutuksesta, eikä kesäkengillä paljon kävellä missään kun kaikkialla on niin liukasta, ja tarhanpohjat on kaiken satamisen jälkeen jäätyneet ihan kyntöpelloiksi, edes tarhoissa ei siis voi kunnolla liikkua ja purkaa energiaa. Pena tarvitsee liikettä ja tekemistä tai siitä tulee äksy ja rasittava. Nyt se ei ole saanut liikuntaa ja sitten käy tällaisia lipsahduksia.

Varovasti sitten kuitenkin vein Penan liinassa kentälle ja juoksutin sitä ravissa viitisen minuuttia molempiin suuntiin. Liike oli yllättävän puhdasta ja irtonaista siihen nähden miten kipeä selkä vielä pari päivää sitten oli. Tosin vauhdinlisäys oikeaan kierrokseen aiheutti outoa liikerataa oikeaan takajalkaan, joten mitenkään parantunut vaurio ei vielä ole. Pakko kuitenkin vähän tarjota toiselle tilaa liikkua ja vertyä, pelkkä narussa taluttaminen aiheuttaa Penalle ennemmin tai myöhemmin niin paljon lämpöä että se purkautuu typerinä hyppyinä ja loikkina. Joissa voi näköjään käydä myös vahinko!

Jatkamme matalalentoista räpiköintiämme ja toivomme että tässä olisi riittävästi vastoinkäymisiä tälle erää.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Voi psyllium

No niin, tulihan ne sieltä meillekin. Terveyshuolet.

Pelkään että Penalla on mahassa hiekkaa. Pelkään että sitä on ollut siellä jo pidempään. Ja nyt sätin itseäni siitä, miksi havahdun näin myöhään. Olen viime viikolla vienyt klinikalle yhden asiakashevosen, jolla oli valtava hiekkapatsas suolessa. Nyt se on ollut jo viikon klinikalla eikä vieläkään pääse kotiin.

Tästä säikähtyneenä aloin laskeskella asioita yhteen päässäni. Penaa ahdistaa mahavyön laittaminen. Ei kiristäminen, mutta laittaminen. Se on tässä syksyn aikana toisinaan ollut vähän hidas ja haluton liikkumaan. Se on todella sotkuinen ja levoton karsinassaan. Se kakkii usein ja pieniä määriä kerrallaan. Se nakertaa tarhassa puisia aidantolppia ja katoksen seiniä. Se kuopii kun harjaan sen etujalkoja ja olen siis lähestymässä sen mahaa. Ja nyt viime päivinä se on ihan selvästi kiukutellut kun sinne mahan alle koskee harjalla tai kädellä.

Ja ahnehan se on. Sillä on tarhassaan muovisia saaveja joihin jaan heinät, mutta se ja toverinsa paiskovat ne sieltä ympäriinsä ja sitten tallovat ja sitten syövät. Pena ei ole varsinaisessa hiekkatarhassa mutta vanhalla hiekkapohjalla kuitenkin, ja sen elämäntehtävänä tuntuu olevan syödä kaikki korret maailmasta. Myös pudonneet lehdet.

Voi paska miten sokea ihminen voi olla.

Tein myös kotikakkatestin: kakkakikkare kumihanskaan ja vettä päälle. Hiekka erottuu hanskan sormiosiin. Testi ei kuitenkaan ole täysin luotettava, hiekkaa voi olla vaikka sitä ei tulisi läpi. No Penalta kuitenkin tuli hiekkaa läpi, pieniä määriä mutta silti.

Nyt sitten psylliumia ja liikuntaa ja sormia ja muita ruumiinjäseniä ristiin, että ei tule klinikkareissua.

Voi paska.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Hyvin pyyhkii!

Olen ollut niin riemuissani kun olen taas päässyt Penan kanssa töihin! Ei se sitten loppujen lopuksi ollutkaan taantunut niin paljon kuin pelkäsin, ja ollaan saatu useampi oikein hyvä ja positiivinen treenikerta alle. Yksi näistä oli torstaina kun Mari kävi pitämässä meille tunnin. Olosuhteet oli hankalat, pimeää ja kentällä valot päällä, muut hevoset sisällä ja kentältä lähti vielä toinen hevonen pois. Pena oli todella jännittynyt ja pelkäsin että koko tunti menee ihan lörinäksi, mutta omalla keskittymisellä on niin ihmeellinen voima. Kun joku toinen sanoo koko ajan, mitä tehdään ja mihin ratsastetaan ja miten, ei vain jää aikaa miettiä, sinkooko hevonen johonkin. Ja hevonen kuuntelee ja keskittyy. Ihmeellistä.

Ratkottiin Marin kanssa Penan toispuoleisuutta ja sain vahvistuksen omille ajatuksilleni: ongelma on oikeassa lavassa joka on jollain tapaa jumissa. Tämä aiheuttaa sen että vasen takajalka ei ikään kuin mahdu Penan alle koska vastakkainen lapa ei lähde "alta pois" riittävän lennokkaasti. Tästä taas aiheutuu se, että Pena mielellään työntää takaosan vasemmalle ja myös asettuu vasemmalle, ja oikea lapa huitelee missä sattuu.

Ilmeisesti kyse ei kuitenkaan ole kovin tiukasta jumista, sillä lapa jokaisella ratsastuskerralla "aukeaa". Sen ihan tuntee kun hevonen rentoutuu, ei punge enää vastaan ja puoliero häviää, ja yleensä tähän liittyy myös tyytyväistä pärskintää. Niin kävi myös Marin tunnilla, kun keskityttiin nimenomaan lapojen kääntämiseen ja ratsastamiseen. Tein ensin ympyrällä ympyräleikkaa -kuviota suoralla hevosella käynnissä ja ravissa, eli kaarteiden läpi vähällä taivuttamisella, lapoja kääntäen. Suoristukset oli myös päivän teemoja, ratsastin suoria linjoja ympyräleikkaan välillä sekä myös pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijalla työstettiin myös etuosan ja lavan liikkuvuutta takaosakäännöksillä, ja olen todella iloinen siitä miten hyvin Pena suoriutui! Toki se valuu käännöksissä vielä eteenpäin jonkun verran ja käännökset jää väljiksi ja avoimiksi, mutta nyt se todella liikutti etujalkojaan ja lapojaan. Myös suoristukset onnistuivat kun hevonen oli saatu notkeaksi.

Joka tapauksessa aion hierotuttaa Penan pian, ja muutenkin koitan panostaa sen lihashuoltoon pitämällä sen lämpimänä ja suunnittelemalla ratsastustreenit niin että aina tulisi myös auottua lapoja, lempeästi ja ajan kanssa.

Sellaista pöllöponienergiaa Pena kyllä kerää. Nyt se saa jo hiukan väkirehujakin, puoli litraa Hesta Mixiä ja desin-kaks Prixiä, mutta määrät ei tosiaan päätä huimaa! Alkutreenit menee aina vähän kyttäämisen merkeissä ja keskittymistä saa tosissaan vaatia. Vapaapäivien jälkeen juoksutan suosiolla ensin pahimmat höyryt pois, niin ratsastuksellisesti on mahdollista päästä eteenpäin. Kyllä Pena lapasessa pysyy energisenäkin, mutta sen liike suuntautuu vain ylöspäin, kaula on ylilyhyenä ja askeleet töpöjä, joten en näe kovin järkeväksi ratsastaa hevosta joka lähtökohtaisesti haluaa liikkua väärin. Kun energiataso on lähempänä normaalia, pääsee Penaa myös työstämään ilman että se reagoi kaikkeen poukkaamalla kilometrin ilmaan.

Mutta on se jotenkin tosi kiva tyyppi!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Taas hommissa

Viikon verran ollaan saatu taas tehdä töitä, kun satula palasi muokkaajalta. Jonkun verran kyllä harmittaa, kun puolessatoista kuukaudessa Pena on mennyt taaksepäin noin valovuoden ja jollain tapaa tuntui, että jouduin taas aloittamaan sen kanssa alusta.



Vaikka jos rehellisiä ollaan niin ei me suinkaan ihan alusta olla aloitettu, käytös on koko ajan ollut hyvää pientä säikkymistä ja kyttäämistä lukuunottamatta. Olen siis päässyt ratsastamaan ihan kohtalaisen normaalisti ilman mitään vauvaharjoituksia. Ongelmat ovatkin nimenomaan ratsastuksellisia - Pena on taas aivan tolkuttoman vino ja lyhyt ja etenkin siirtymissä puskee todella vahvasti oikeaa pohjetta vasten. Laukannostot oikeaan ovat aivan kammottavalla tolalla, niihin lähdetään lapa edellä ravikiihdytyksen kautta. Laukassa kuitenkin Pena jonkun verran rentoutuu ja taipuu, mutta nostaminen on vaikeaa. Vaisto sanoo että kireys olisi lapojen alueella, ja olen nyt yrittänyt ratsastaa Penaa "auki" ja notkeaksi taivuttelemalla, kääntämällä sitä etenkin lavat huomioiden, väistättämällä ja avotaivuttamalla. Ensimmäiset ratsastuskerrat oli tosi pahaa jäykistelyä, mutta nyt viikon jälkeen Pena jollain tapaa todella aukeaa ja vertyy liikutuksen aikana. Olen myös hieronut itse Penan kaulaa ja lapoja liikutuksen jälkeen, ja se on tuntunut ponista hyvältä.

Toinen ilmennyt ongelma on luultavasti peräisin heikenneestä lihaskunnosta, nimittäin Penasta on taas tullut hidas pohkeelle. Alkutunnin se jaksaa tohottaa, mutta keskittyy silloin helposti enemmän ympäröiviin ärsykkeisiin kun varsinaiseen liikkumiseen. Sitten välikäyntien jälkeen se tuntuu juurtuvan maahan eikä vain liiku sieltä mihinkään ilman ajamista ja maiskuttamista ja työntämistä. Ja ne siirtymät ja nostot oikeassa kierroksessa ovat vaan todella rumia!

Olen pari kertaa ratsastanut kannukset jalassa ilman kovin merkittävää menestystä. Eilen otin varuiksi raipan mukaan kentänlaidalle, ja kun välikäyntien jälkeen Pena kävi taas hitaaksi, otin raipan hetkeksi käteen. Yksi räpsäytys riitti, poni kuumeni ja ahdistuikin kun ykskaks todella piti mennä eteenpäin kun sanottiin. Jätin raipan pian pois ja keskityin taas saamaan ponin rennoksi. Nyt se teki huomattavasti paremmat siirtymiset ja nostot, ja alkoi taipua myös laukassa.


Tänään Pena urheili irtona kentällä. Ajattelin että vapaana laukkaaminen avaisi sen lihaksia ja saisi veren kiertämään kunnolla. Pena otti ilon irti:




Loppukäynnit kävin taluttamassa radalla, ja sitten loimitus ja takaisin tarhaan.

Meistä saatiin myös pari yhteiskuvaa. Näytän kyllä superjuntilta, mutta mitä sitä totuutta kaunistelemaan!