Penaponi

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Tämän vuoden tavoitteet ja pieni kuulumispläjäys

Kevättä kohti mennään niin että kohina käy, ja voisi olla hyvä aika kirjata ylös muutama tämän vuoden tavoite! Luvassa olisi toivottavasti ns. ehjä vuosi nyt kun tuo vauvakin on onnellisesti saatettu ulos minun nahkoistani. Toivottavasti siis pysytään terveinä ja käyttökunnossa molemmat, minä ja Pena.

Ihan ensimmäinen tavoite liittyy minuun: eroon imetyskiloista eli takaisin omiin mittoihin. Vauva on kohtsilleen puolivuotias, ja mikäli tämä kilokehitys jatkuu samalla lailla kuin esikoisesta, alkavat sitkeästi mukana keikkuvat ylikilot hiljalleen vähetä nyt puolivuotisen imetystaipaleen jälkeen. Lopullinen läskin sulaminen tapahtuu kuitenkin vasta kun imetys lakkaa kokonaan, eli oletettavasti vasta syksypuolella tätä vuotta. Mutta kunhan alkaisi mennä Pikeurien nappi kiinni vähän aiemmin niin olisin tyytyväinen. Ratsastussaappaat sopii jo!

Toinen tavoite on käydä (harjoitus)kisoissa starttaamassa heA-luokkia. Nyt kun Penan käytös alkaa olla varsin asiallista reissunpäällä, niin pistetään vähän potkua treenaamiseen ja käydään testaamassa osaamista kotiaitojen ulkopuolellakin. Toistaiseksi kuitenkin pysytään harjoituskisoissa jotta voidaan pitää korvat kiinni. Sillä on yllättävän iso vaikutus Penan tyyneyteen ja rentoutumiseen vieraissa paikoissa, joten en tahdo ahnehtia. Kisaaminen on minulle kuitenkin vain leikkiä ja sen suurin funktio on tuottaa sopivaa tavoitteellisuutta ja draivia kotiharjoitteluun. En tahdo stressata Penaa yli sen sietokyvyn, ja jos se sietää reissut ja pysyy ratsastettavana vaahtomuovipallukat korvissaan, olkoon se niin. Leikimme kilpailemista siellä missä tämmöinen extravarustelu on sallittua.

Kolmas tavoite on mennä (yksin) ratsain maastoon. Maastoilut on meillä hoidettu maastakäsin koska Pena on... noh, reagoiva. Kulunut talvi ollaan kuitenkin menty paljon radalla ja pellolla ja Pena on ollut ihan supermukava. En usko että on enää niin iso hyppy siirtyä metsään. Ihan luksusta olisi saada joku jalkamieheksi mukaan, mutta ilman lapsenvahtia se ei oman väen kesken ainakaan onnistu.

Neljänneksi eräänlainen ikuisuustavoite: hyppäämiseen rutiinia ja parempaa ratsastettavuutta esteille. Odotan sulaa kenttää kuin kuuta nousevaa, että päästäisiin taas ottamaan hyppyjä mukaan säännölliseen viikko-ohjelmaan. Hyppäämisen peikko minussa pienenisi ja Penan ei tarvitsisi olla ihan niin tötteröllään joka kerta kun on esteitä näköpiirissä.

*

Käytiin viikko sitten maneesilla hyppäämässä kaverini valvovan silmän alla. Nyt ei tullut niin suurta epätoivoa kuin viimeksi, uskalsin vähän paremmin laukata ja Pena oli oikein hyvä. Tehtiin tosi yksinkertaisia juttuja: ristikkoa ravilähestymisellä kahdeksikolla, sekä kahta kavalettia viiden laukan (17 m) kaarevalla linjalla ja näiden perään yhtä yksittäistä pystyä, joka oli jopa 70 cm. Ja juu, isolta näytti...

Pena kengitettiin viime viikolla ja täytyy sanoa, että se on käyttäytynyt aivan malliyksilön lailla koko talven kengityksissä! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Kevääntuloa odotellessa jätettiin tilsakumit pois, mikä on nyt tehnyt liikkumisen vähän vaikeaksi. Jotain jäätyy aina kiinni kavioihin ja sitten liukastellaan ja kompuroidaan.

Kentällä työskentelyssä olen alkanut taas koota hiukan enemmän. Pena on kehittänyt liikelaajuuttaan talven ajan, mutta oppinut myös vähän kaahaamaan isoilla askelilla, ja yritän nyt etsiä balanssia jossa se liikkuisi isoin, letkein askelin, mutta minun kanssani. Lisäksi se on tosi kiero, ihan banaanina vasemmalle, ja tästä tai jostain muusta syystä aloittaa treenin hyvin vahvasti sillä asenteella, ettei häneen sopisi oikein koskea ollenkaan. Kyljet ovat kovat ja rintakehä alhaalla eikä ohjan päässä tunnu mitään. Maltillisella, pehmeällä suostuttelulla se pehmenee ja paranee.

Meille tulee kiropraktikko perjantaina, ja odotan kovasti miltä Pena rupeaa tuntumaan käsittelyn jälkeen. Viime kesänä se hyötyi hoidosta silminnähden.


Tällaisia juttuja meillä. Olisi kiva kuulla, mitä blogin lukijat toivovat tältä vuodelta?

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kahta laatua


Ei kerrassaan mitään lisättävää. 

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Kalsareita kansalle!

On blogeja, joiden kuvissa esiintyy stailattu ratsastaja ja sävy sävyyn pintelöity ratsu, ja sitten on näitä muita blogeja... Että sori vaan kaikki joiden silmät kohta vuotaa verta näistä allaolevista kuvista joissa ratsastajan tuulihousunpuntit ovat vauhdin hurmassa rullautuneet polviin niin että räikeänpunaiset pitkät kalsarit loistaa. Mutta hei, ekat ratsastuskuvat minusta sitten viime vuoden huhtikuun!!! Se on jo jotain, kalsareista huolimatta. 



En tosin ole toipunut ilmalennostani vieläkään. Puolitoista viikkoa sitten Pena nakkasi minut peltoon ja nyt vasta olin edes auttavasti siinä kunnossa, että uskalsin kavuta ratsaille. Lääkärillä en ole käynyt näyttäytymässä, mutta edelleen olen tosi kipeä kaulasta, solisluiden alueelta ja rintalastan yläosasta. 

Pena oli järjettömän pinkeä, se kun on joutunut lomailemaan tämän minun "sairaslomani" ajan myös. En ole voinut edes liinaan laittaa sitä kun käsien kohottaminen on ollut kivuliasta ja äkkiliikkeistä meinannut päästä poru. Ei siis ollut kovin dressagea tämä ratsastus, kunhan nyt päästeltiin ravia ja laukkaa ja yritettiin jotenkin olla menossa samaan suuntaan ja samaa tahtia. Penalla kävi jalat kuin tuhatjalkaisella konsanaan ja se oli lyhyt ja tikkaava. Ihan muutaman hetken se välillä hengitti ja antoi minun vähän ratsastaa, ja niistä väläyksistä poimin nämä kuvat. 


Tapu tapu

Neljävuotiaan kuvausassistentin taiteellinen näkemys

Virallinen loppuverryttelijä