Penaponi

perjantai 23. helmikuuta 2018

Ihanat hanget!

Niin ihanat, että Pena laittoi minut tarkastelemaan niitä oikein lähietäisyydeltä. 

Laukkapätkä pellolla käynnistyi pään napakalla vetämisellä polvien väliin, kunnon köyrymulliloikkasarjalla ja päättyi 180 asteen pyörähdykseen. 

Siihen jäin. 

Pena ei, vaan painoi häntä suorana kotiin. Lunta sylkien tallustin hakemaan hevosen takaisin, hampaat irvessä kampesin kyytiin ja menin takaisin peltoon laukkaamaan niin kauan että tuollainen köyriminen ei enää tuntunut niin hassunhaustalta ajatukselta. 

Mitä tästä opimme? Näin kolkyt-ja-risat -ikäisenä tippuminen sattuu vaikka alla olisi pehmeä hanki. Reväytin kaikki rintalihakseni, kaulani ja jokaisen solisluita ympäröivän lihaksen. Henki pihisee, mutta kivuliaasti. 

Niin ja korvapallot palaavat varusteluun kun poistutaan pihasta urheilemaan. Luulin että niistä olisi jo voinut luopua. Väärässä olin. Ideat muuttuvat sitä tyhmemmiksi mitä enemmän ulkomaailma pääsee suhisemaan aisteissa. 

Nautitaan hangista, mutta turvaetäisyydellä!

tiistai 20. helmikuuta 2018

-15°C

En antanut rapean pakkasen pelottaa ja hyvä niin! Kenttä saatiin eilen lingottua aika hyväksi, hiukan pelotti ryhtyä mihinkään sen suhteen kun näille leveyspiireille on satanut pääasiassa pakkaslunta jonka alla on sileää jäätä. Pelkäsin että lumen lykkääminen tai linkoaminen tuo vain jään esiin, mutta olin onneksi väärässä ja saatiin pitävä, ei lainkaan kova pinta aikaan. 


Penalla oli pakkasvirtaa joka alkoi pirskoontua pintaan heti kun siirryttiin alkukäynneistä työntekoon. Otin sitten ihan vain hetken ravia jonka jälkeen ryhdyin suoraan työstämään laukkaa. Hyvä ratkaisu! Poni on hyvin pohkeen edessä (välillä melko kaukanakin pohkeen edessä, kröhöm...) ja laukkaaminen oli sen mielestä mukavaa. Suoruusharjoittelu jatkuu eli avotaivutuksia veivataan kaikissa askellajeissa. 

Laukan jälkeen pieni välikäynti ja sitten Pena jo päästikin hyvin istumaan alas raviin. Jos se on kovin jännittynyt ja kiireinen niin ravi on tikittävää eikä alasistuminen tunnu mukavalta. Vasta kun Pena kohottaa rintakehäänsä ja alkaa kantaa kroppaansa rehellisesti, on harjoitusravin ratsastaminen mielekästä. 

Lopuksi otettiin koira mukaan ja lähdettiin loppukäynneille pihatielle. Niin kaunista!




Kaikkeni annoin

Hiksaa pukkaa


Voimajuomalla. Hammaspeikkojen pelossa melassivesi on vaihdettu mashilla maustettuun veteen. Kelpaa. 

Keittiön (varsin likaisen) ikkunan läpi kuvattu puskaan maastoutunut Pentti

 Joskus ei tarvita muuta. Auringonpaiste, tarpeeksi vaatteita, pirteä hevonen. Hyvä mieli taattu koko päiväksi. Tätä lisää.

torstai 8. helmikuuta 2018

Mitä ajattelin tänään?

- Jokin on muuttunut, ja parempaan suuntaan, havahduin tajuamaan kun poistuin Penan kanssa pihasta rennosti pitkin ohjin ja tein alkukäynnit pihatiellä koskematta ohjiin sen kummemmin. Tällä lailla me vaan päästään pihasta pois eikä möröt huuda ihan joka oksan takaa.

- Jiii-haaa! kun laskettelin jo aika reipasta laukkaa radalla ihanassa hangessa ja Pena meni pääsääntöisesti enemmän eteen- kuin ylös- tai sivullepäin.

- Hammasrintamalla hetken hengähdystauko. Penan syömiskäytös on raspauksen jälkeen normalisoitunut, enää se ei uita heiniään vesikipossa ja syökin siivommin. Karies ei sieltä mihinkään ole kadonnut, mutta todennäköisesti nämä oudot oireet johtuivat piikkien aiheuttamasta epämukavuudesta eikä niinkään karieksesta. Vielä.

- Pikkuhiljaa taas kohti kehonhallintaa. Tämä talvi on ollut liikkumisen kannalta vähän semmoista vapaampaa, on humputeltu radalla ja pellolla ja treenattu eteenpäin työntäviä lihaksia ja isoja askeleita. Tällä viikolla olen kahdesti ratsastanut kentällä koulua ja palautellut Penan mieliin suoruutta ja rintakorin kantamista. Eka kerta oli aikamoista seilaamista, tänään jo prosessoidumpaa. Kovin tyytyväisenä Pena pärskii jumpan aikana, joten kai se ihan hyvältä tuntuu.

- Kiropraktikko olis pop ja hänpä saapuu maaliskuun lopulla Penaa niksauttamaan. Pena on taas todella banaanina vasempaan, mihin viime kesän kirohoidosta oli merkittävää hyötyä, joten jostain aion nipistää eurot hoitoon.

- Älä vedä, älä purista, mieti missä kroppa menee. Oma mantrani hevosen selässä tällä hetkellä. Pitää toistaa n. kolmen askeleen välein koska ihminen (minä) nyt vaan todella mielellään puristaa ja vetää ja jää ratsastamaan jotenkin liikaa aktiivisilla avuilla ja liian vähän aktiivisella tunteella.

- Pics or it didn't happen. Edes niitä kännykkäkuvia.

Pihatiellä meni lastenvaunut härreguuuuuuuuud
(No en tiedä kaipaako juuri tämmöisiä kännykkäkuvia kukaan.)