Rakas, olet liian pullukka

Sulo on kuulunut muonavahvuuteen nyt kuukauden. Tänään luottohierojani kävi hieromassa sen ja sainpahan taas mietittävää ja pohdittavaa. Kropassa sinällään kaikki oli niin kuin aavistelinkin: kireydet ja arkuudet tyypillisissä tuntiponipaikoissa (lapaluiden päissä etupainoisuudesta johtuen, pakaroissa jännittyneestä nöpöhölkästä johtuen), ja selkä nyt oli mitä oli. Jos siitä jotain positiivista pitää hakea, oikea puoli ei ollut niin järkyttävän kova ja kipeä kuin vasen puoli. Ja vaikka selässä on ne kuopat, siellä alla on kuitenkin lihas, vaikkakin pieni ja vaatimaton. Hieroja sanoi hoitaneensa sellaisiakin, joilla tuo pitkä selkälihas on paperinohut.

Selkä oli juuri niissä kantimissa joihin se menee kun epäsopiva satula valuu eteenpäin ja keikkuu ja nytkyttää siinä. Kainalot olivat kipeät ja leveä selkälihas erityisesti. Kaulan alue ja lavat eivät olleet kovin tukkoiset vaan yllättävän pehmeät.

Sulo oli hyvin epäluuloinen kun hieroja aloitti sen käsittelyn, mutta vapautui vähitellen. Kun minä vaihdoin tallissa pari kertaa paikkaa, se hiukan hätääntyi ja liikahteli perääni. Hieroja sanoi sen olevan hyvin samanoloinen kuin Pena. Kumma juttu, mitenkä minä tuollaisen ponin...

Lihaksistoa enemmän meitä puhututti kuitenkin Sulon lihavuus. Sillä on kovaa, paksua ihraa mahassa, kyljissä ja selässä paljon, niin paljon, ettei sieltä alta paikoin löytynyt lihasrajoja. Selän kuoppienkin suurin aiheuttaja on järjettömän kireät lihaskalvot, joita ei nyt päästy kunnolla käsittelemään koska ihraa on pakkautunut niin paljon sen lihasrajan päälle josta pitäisi päästä vähän lihaksen "alle" manipuloimaan. Sulon ulkomuoto on perin kummallinen siihen nähden, että se on edellisessä kodissaan syönyt minulle annetun tiedon mukaan 6 kg säilöheinää vuorokaudessa eikä väkirehuja. Sulon ihrat ovat sen näköiset, että otin riskin kun laitoin sen laitumeen, ja jos nyt joskus saadaan sadetta ja laidunruohon sokerit ampaisevat ylös, täytyy tosissaan harkita, pitääkö Sulo hetkeksi ottaa laitumelta pois. Se ei ole oireillut kaviokuumeisesti, olen sitä haukan lailla vahdannut, mutta jotain häikkää sillä aineenvaihdunnassa on.

Se on edellisessä kodissaan siis ollut aika niukalla heinäruokinnalla, ja etenkin yön ruokintaväli on ollut pitkä, ainakin jos ahneella ponilla on edessään 2 kg säilöheinää jonka se imaisee hetkessä. Sulo syö ahneesti ja tarkasti, ja luulen/uskon/toivon että ruokailutottumukset muuttuvat, kun se tajuaa että ruokaa on ja ruokaa tulee eikä tarvitse ahnehtia kaikkea heti. On toki hevosia jotka eivät opi koskaan ja voi myös olla, että Sulo on niitä joiden kylläisyyskeskus ei vain toimi niin kuin pitäisi. Voi myös olla että tuo laidunhomma on väärä valinta, mutta puntarissa on myös ponin henkinen hyvinvointi, mahdolliset mahahaavamuutokset ja omaehtoisen liikunnan lisääminen ja aineenvaihdunnan virkistäminen, joihin taas laidunnus on oiva resepti.

Entisellä tuntiponilla on myös hankala kunto - se jaksaa mennä itseään kuluttamatta sen kaksi tuntia nöpöhölkkää noin vain, mutta minun pitäisi nyt keksiä keinot liikuttaa sitä niin että se joutuu oikeasti töihin ja rasittuu (ja laihtuu). Hieroja suositteli mahdollisuuksien mukaan liikuttamaan sitä kahdesti päivässä - Sulo on nyt käynyt n. kerran viikossa isännän kanssa juoksulenkillä hikoilemassa, ja esimerkiksi tällaisinä päivinä voisin vielä aamulla/illalla liikuttaa ponin itsekin. Hän kehotti myös tekemään liikuntasuunnitelmat niin, että poni joutuu ponnistamaan ja ponnistelemaan. Yhtäjaksoinen tasainen meno ei ole niin tehokasta, sillä kun massan saa liikkeelle, se vyöryy siinä ns. omalla painollaan eteenpäin. Rasittavan liikunnan keksiminen ponille jolla ei voi itse ratsastaa onkin yllättävän haasteellista. Ohjasajo on yksi varteenotettava vaihtoehto jota ollaan harrastettu jo, mutta minulla on sillä saralla paljon opittavaa jotta siitä tulisi tehokasta liikuntaa.

Nyt ajattelen, että tämä kesä hoidetaan mieltä ja kehoa ja yritetään pitää paino edes näissä lukemissa joissa se on nyt. Syksyn tullen alkaa sitten ruokavaliolla laihdutus. Paljon on kiinni siitä, millaista heinää saadaan. Ja miten sitä sitten onnistuisi syöttämään niin että ruokaa olisi edessä niin tihein välein ettei tule ahdistusta ja siitä johtuvaa ahmimista. Hieroja kertoi tutustaan joka oli kellottanut hevosen heinäannoksen syöntiin käyttämän ajan ilman verkkoa vs. tiheäsilmäisen verkon kanssa. Ilman verkkoa 18 minuuttia, verkon kanssa 25 minuuttia. Joten verkkoasiat eivät taida olla oikotie onneen, vaikka jotainhan sitä on yritettävä syömisen hidastamiseksi.

Taidan tehdä syväsukelluksen Elinan blogiin. Hän on tehnyt hienon työn hoikistaessaan Rippeään ihraniskasta terveellisempään ruumiinmuotoon, ja todella perehtynyt aiheeseen. Josko sieltä tarttuisi mukaan uusia ajatuksia... Minulla ei ole aiemmin ollut käsissäni tällaista ihraantuvaa yksilöä, joten joudun (tai saan!) sukeltaa ihan uuteen maailmaan.

Loppuun vielä kuvapari nyt - kuukausi sitten. Jos vaikka oppisi ottamaan kuvat aina samasta kuvakulmasta niin saattaisi olla helpompi arvioida, onko jotain tapahtunut... Mittanauha täytyy ottaa käyttöön myös, jotta tuo vatsa ei nyt tuosta pääsisi enää pullistumaan!

3.6.2018

2.5.2018

Luota vaistoon

Tänään kävi hieroja kopeloimassa Penan läpi. Olin kutsunut hänet siksi, että halusin ammattilaisen näppiarvion siitä, onko Pena lantiosta vinossa ja vaatisiko se "kovemman luokan hoitoja" eli kiropraktikkoa tai osteopaattia.

Tämän kevään teema on ollut huononeva vasen puoli. Takaosa on vähän vasemmalla koko ajan, vasemman istuinluun alle on vaikea löytää hevosta ja jotenkin se vasen kylki ei ole siinä, ei kanna, ei kuljeta eteenpäin. Tämä heijastuu myös käteen, vasen suupieli ei tunnu ohjaan samalla lailla kuin oikea. Vasen laukka on ollut heikompaa, tosin Penalla laukkojen heikkous ja vahvuus vaihtaa puolta aika ajoin, mutta nyt vasemmassa on ollut eri tavalla hankaluutta ja kulmikkuutta. Myös vapaana ollessaan Pena on laukannut pääsääntöisesti oikeaa laukkaa, tai ristilaukkaa niin että takaosa pysyy oikeassa laukassa vaikka etuosa vaihtaisi vasemmaksi.

Mietin, aiheutanko minä vinouden ratsastuksellani, mutta kun katsoin Penaa lainakuski-Roosan alla ja kysyin, miltä vasen tuntuu, niin Roosa sanoi että tuntee ettei hän saa vasemmalta mitään. Kentänlaidalta näin myös sen että vasen kankku oli ajoittain alempana kuin oikea. Ja kun näitä havaintojani listasin hierojalle tänään ääneen, totesin vielä senkin ettei Pena koskaan seiso takajalat tasan. Ja muistin että se kaatuikin talvella kerran liinassa kesselöidessään.

Loppuviimein oirelista oli aika pitkä, vaikka samaan aikaan Pena on suorittanut hyvin eikä ole ollut kipeän tai haluttoman oloinen. Hieroja vahvisti havaintoni - hän katsoi Penaa liikkeessä kun kävelytin sen laitumelta talliin ja sanoi, että periaatteessa lantio keinuu normaalisti mutta välissä on askeleita jolloin tapahtuu jotain mikä ei ole ihan säännöllistä. Samoin käsittelyn yhteydessä Pena kyllä käänsi lantiotaan molemmille yhtä paljon, mutta käytti eri lihasryhmiä kääntäessään oikeaan tai vasempaan. Kaikki löydetyt kireydet olivat selitettävissä lantion alueen ongelmilla, ja mikä mielenkiintoisinta, kireä vasen puoli etuosasta (lavat, kaulan liittymä) pehmeni kun lantion alueen sai hierottua auki. Hieroja siis ensin tunnusteli Penan pintapuolisesti läpi, sitten työsti sen kireimmän alueen eli vasemmalta lantion seudulta, kun sitten meni työstämään etuosaa, olikin se auennut jo siitä lantion käsittelystä. Mutta eri tavalla nyt sai käyttää voimaa ja työtä ennen kuin hieroja sai lihakset pehmeäksi, ja hän muistelikin että kun Pena on aiemmin aina ollut superhyvässä kunnossa niin nyt joutui jo oikeasti vähän hieromaan.

Positiivista oli se, että Pena ei ollut kipeä hierottaessa eli se otti kyllä hoidon vastaan. Mutta negatiivista oli se, että kun lihaskireydet saatiin auki, huononi lantion kääntyminen. Jokin jostain ei ole kohdillaan, ja Pena kompensoi sitä kannattelemalla lantiotaan lihasvoimalla.

Kysyin, onko se vain tapa seistä ettei Pena aseta takajalkojaan koskaan rinnakkain. Nyt sellaista asentoa haettiin hoidon aikana moneen kertaan, koska tarkasteltiin takaapäin, miten lantio liikkuu ja kääntyy, ja joka kerta oli todella hankalaa saada Penaa asettamaan jalkansa tasan. Hieroja vastasi, että hänelle on koulutuksessaan painotettu, että hevosen täytyy pystyä seisomaan tasajaloin. Syitä kyvyttömyyteen/haluttomuuteen sen sijaan on miljoona joten diagnoosia ei tämän oireen perustella saa kiinni, mutta että oireeksi se tulee lukea.

Summa summarum, sain mitä hain eikä vaistoni pettänyt tässä asiassa. Hieroja sanoi, että jos olisi hänen hevosensa, niin hoidattaisi kiropraktikolla tai osteopaatilla. Kuulemma molemmat hoitavat samaa asiaa mutta lähestyvät hieman eri näkökulmista. Sain suositukset, ketä kysyä, joten nyt sitten vain tuumasta toimeen. Ovatko nämä nyt sitten hyviä vai huonoja uutisia, en osaa sanoa, mutta tämmöisiä uutisia kuitenkin.

"Käyn nopeesti ratsastamassa"

Ja sitten vastassa on tämännäköinen kaveri:

Eipä mennyt ihan putkeen minun poikkeuksellisen ruhtinaalliset 4 päivän vapaat, jotka oli tarkoitus hyödyntää huolellisesti Penaa liikuttaen. Eka vapaa meni suunnitellusti veljen kemuissa, sitten tokana ehdin vähän ratsastella (mutta auts, en keventää - pääsin hyppäämään maastoesteitä koulussa ensimmäistä kertaa ikinä ja ne viisi reikää normaalia lyhyemmät jalustimet ja takapuoli ei maastoradalla koske satulaa kertaakaan!!! -ohje vetivät pohkeet melko tanakkaan kramppiin), ja sen tokan päivän iltana talliin tallusteli kolmikenkäinen poni. Jippii.

Sitten oli hierontapäivä - Pena oli "sopivasti kireä", ei mitään mikä ei olisi iisisti lähtenyt sulamaan käsittelyssä, ja nekin kireydet olivat siellä missä piti tai missä aavistelin. Lähinnä siis lonkankoukistajissa, sillä kokoamista on harjoiteltu, ja lavassa vasemmalla puolella, kun sitä jouduin aika tavalla työstämään menoon mukaan edeltävänä päivänä. Marraskuiset satulan aiheuttamat toispuoleiset kipupaikat olivat kokonaan kadonneet. "Täällä ei oo mitään, ei yhtään mitään hoidettavaa", sanoi hieroja ja vellasi Penan satulansijaa. Mahtihomma! Pena myös otti hoitoa vastaan hyvin, se jopa haukotteli! Saattoi olla myös vahinko. Saatiin ohjeeksi että hyvin menee, hevonen on hyvässä lihassa ja lihaksiston puolesta sopii vääntää taas pykälää kireämmälle kokoamistreenien vaativuus. Hyvä, tämän halusin tietää sillä minulle koittaa ihan pian kesäloma jolloin olisi ajallisesti hyvä mahdollisuus ratsastaa vähän enemmän.

Hierontapäivän jälkeen ihana kengittäjä pääsi kuin pääsikin lyömään irtokengän takaisin. Hän tosin totesi, että nyt on edellisestä kengityksestä mennyt neljä viikkoa ja kaviot olivat kasvaneet enemmän kuin talvella kahdeksassa viikossa. Voipi siis olla että kohta lentää seuraava kenkä ja sitten kannattaakin jo laittaa koko poni ympäri vaikka kalenteri sanoisi mitä.

Irtokengän jälkeen piti mennä leppeästi hölkkäämään, mutta poni näytti kengitykseen tullessaan tuolta kuin kuvassa, niin eipä siihen märkään mutaan saanut satulalle puhdasta paikkaa vaikka kuinka harjasi ja kampasi. Päädyin juoksuttamaan (mitä en muuten edelleenkään ole tehnyt kuin ehkä kerran sen jälkeen kun viime syksynä pohdin koko juoksutuksen mielekkyyttä ja päätin yrittää elellä ilman) ja käymään kävelyllä ja sekin oli ihan mukavaa.

Huomenna aion rakentaa pieniä hyvänmielen hyppyjä kentälle! Ja juu, kohta on loma! Täytyy ratsastaa vimmaisesti omaa (ja jos joku haluaa että vieraitakin niin niillekin olen avoin!) jotta pysyy koulussa saavutettu hyvä tatsi yllä koko neljän viikon opintopaussin.

Hyvää mieltä ja hiukan huolta - hierojan visiitti

Pää kohisee vähäsen mutta yritän saada ajatukset ylös tuoreeltaan.

Penalla kävi tänään hieroja. Ja olikin hyvä hieroja! Pena ei tapansa mukaan ollut kovin hoitomyönteinen, mutta hieroja vakuutteli että ei tämä ole vielä huonoa käytöstä kun ei Pena selvästikään koita satuttaa ihmistä vaan lähinnä ei vain malta olla. Ja reagoi isosti kun jostain löytyi kireä paikka, kuulemma moni muu hevonen ei juuri edes ilmettä vaihtaisi vastaanvanlaisen kireyden hieromisesta. Pena sen sijaan seilasi käsien alta pois, kuopi, viuhtoi häntää ja koitti purra.

Päällimmäisenä käynnistä jäi mieleen tämä: hieroja sanoi, että Pena on lihaksistoltaan parhaiten rakennettu ratsu jota hän on vähään aikaan hoitanut. Että sille on ratsastettu oikeat ratsun lihakset oikeisiin paikkoihin. Työn tekemisestä johtuvia kireyksiä kyllä oli, mutta oikeissa kohdissa.

Tämä oli minulle kuin iso synninpäästö - olen tehnyt paljon töitä Penan muodon ja liikkumistavan kanssa ja ollut koko ajan järjettömän itsekriittinen, jopa armoton itseäni kohtaan. Koko ajan kyseenalaistanut, olenko oikeilla jäljillä ja teenkö oikeita asioita.


Satulan istuvuuden suhteen olen ollut jyvällä siitä mikä mättää. Penan säänympärys oli hieman paksuuntunut, satula siis tulee vähän turhan matalalle edestä. Samoin satula keikkaa vasemmalle, minkä olen huomannutkin, ja koska satula makaa vähän vasemman lavan päällä, alan korjata sitä vaistomaisesti viemällä omaa painoani oikealle taakse. Näistä kohdista löytyi kireyttä lihaksissa. Ei paljon eikä pahasti, mutta sen verran että erottui.

Se huolta aiheuttanut osio liittyy tähän satulan vinoon hakeutumiseen. Uusimman Hippoksen eläinlääkäriartikkelista oli nostettu esiin seuraava toteamus: Jos satula menee vinoon, on syy 95 prosentissa tapauksista takajalan ontumassa eikä satulassa tai sen päällä.

Penan vasen kinner oli hierojan käteen hieman lämmin ja vasemman lonkkakyhmyn päällinen kaikista kipein paikka (siitä tietämiltä rangan syrjästä löytyi myös kova alue joka saattaa olla vain ärhäkämpi jumitus tai sitten vanha kaatumavamma jota lihakset suojaavat). Myös ristikkäisen jalan eli oikean etujalan koukistajalihakset olivat kireät (mikä pitkittyessään rasittaa koukistajajännettä, koska jos lihas ei veny, joutuu jänne venymään enemmän). Kaikki tyypillisiä paikkoja kipeytymään kun hevonen säästelee toista takajalkaa, ei käytä sitä kunnolla ja liike ikään kuin tyssää siihen ristin alueelle eikä mene koko selän läpi. Epäsymmetria takana ajaa painon vasemmalle etuselle, lapa jää alas, satula alkaa hakeutua vasemmalle alas. Ja kun satula makaa siinä vasemmalla, ei Pena ainakaan halua nousta sieltä, sitten minä keikun takaoikealla muka tasapainottamassa ja kohta lopputuloksena on solmu ja niin monta sekundäärisesti arkaa kohtaa että vyyhdin purkaminen vaatisi selvänäkijän kykyjä.

Mikä aiheuttaa mitä? Onko takajalan liikerata sen verran pielessä että se aiheuttaa satulan kallistumisen ja toppausten lässähtämisen? Vai onko satula länässä ja aiheuttaa kivun ja pakottaa etsimään toisenlaisen tavan liikkua?

Penan kintereet kuvattiin Viikissä aika tarkkaan vuosi sitten eikä niissä ollut varsinaisesti mitään muutoksia, kuulemma normaalit (silloin) kahdeksanvuotiaan hevosen kintereet. Ehkä hieman kinnerpattiin viittaavaa alkusuhrua mutta lähinnä minun annettiin ymmärtää että olen vähän hysteerinen jos nyt alan ajatella että hevoseni kintereissä on jotain vikaa. Toki tilanne on voinut vuodessa kehittyä johonkin suuntaan, TAI vikaa olla ylempänä polvessa (koska polvi on kintereen pari), TAI tämä kaikki voi johtua myös kengityksestä ja korjausliikkeistä joita on sen suhteen tehty -> pieni rasitus / tulehdus kintereessä -> muuttuva liikerata -> vino satula -> kipeät lihakset.

Korostan edelleen että hierojan havainnot olivat hänen mukaansa pieniä juttuja. Mutta pienistä puroista kasvaa helposti suuri virta jos ei asioita ala korjata. Nyt toimintasuunnitelmaan lisätään vasemman kintereen kylmäämistä ja seuraamista - väheneekö lämpöisyys, tuleeko liikkumiseen muutosta. Satula viedään syyniin ja pyritään ratsastamaan molemmat takaset yhtä aktiivisiksi. Lämmitetään ja omin käsin veivataan niitä eniten kireitä paikkoja.

Taas olen saman jännän äärellä kuin monesti aiemminkin. Hevoset ovat sitten kiehtovia eläimiä! Miten paljon ne voivatkaan peittää, korjata ja kompensoida, miten nöyränä osa tekee vaikka sattuisi, ja miten suurta herkkyyttä ja halua vaatiikaan nähdä, tuntea ja hyväksyä hevosensa antamat viestit.


PS. Tarkkasilmäiset lukijani voivat kaikki taputtaa itseään selkään - kun kysyin, mitä näkyy edellisen postauksen videoista, sieltä bongattiin epäsymmetriset takajalkojen liikkeet, liikkumaton selkä sekä ratsastajan takanoja. Bingo kaikista! Ootte huippuja!

Ei koskaan saa sanoa ei koskaan

Penalla kävi tänään hieroja.

Kun kerroin esitietoja ja selvitin Penan vinouksia, sanoin hänellekin sen minkä olen sanonut jokaiselle Penaa hoitamaan tulleelle ihmiselle: tämä ei sitten koskaan asetu rauhassa paikoilleen hoidettavaksi, ja jos joku saa sen rentoutumaan niin että sillä silmät lupsuu ja huuli roikkuu niin ostan heti kausikortin kyseisen henkilön palveluihin.

Kuinkas sitten kävikään...

Ensiksi, luota vaistoon.
Vaistoni sanoi että kireys on lanneselän/ristiselän alueella ja heijastuu sieltä lapoihin, vaikka tavallaan tuntuu ratsailta siltä että lavat on ne hankalimmat.

Penan hoitokortti, oranssilla merkitty pahimmat kireydet ja keltaiselle lievemmät

Toiseksi, valitse (vaikka sitten yrityksen ja erehdyksen kautta) oikeat henkilöt hevostasi hoitamaan.

Tämä hieroja aloitti käytävällä, niin että Pena oli yhdellä narulla kiinni. Pena seilaa, heijaa, pureskelee ja touhuaa. Hän pyysi saada hoitaa Penaa vapaana karsinassa. Olin epäileväinen, sillä yleensä karsinassa Pena on vielä levottomampi, etenkin ollessaan tallissa yksin. Hetken aikaa Pena kiersikin rinkiä karsinassa, nyppi hierojaa takinhelmasta ja hihansuista ja käyttäytyi muutenkin hyvin tavoilleen uskollisesti. Tämä hieroja tuntui ymmärtävän kuitenkin Penan tarpeita ja halua osallistua ja näyttää itse kehollaan, mistä hoidetaan ja miten.

Otettiin esiin pieni laser-laite, ja hokkuspokkus. Kun hieroja alkoi käsitellä sen kanssa Penan lanneselkää, tapahtui jotain. Pena vajosi raukeaan nirvanaan, jota tuijotin niin ällistyneenä etten älynnyt ottaa edes valokuvaa sen roikkuvasta alahuulesta ja sylkivanasta joka huulien välistä norui.

Penasta ei löytynyt mitään erikoisen merkittävää kipupaikkaa, päinvastoin hieroja kehui että se on harvinaisen symmetrinen lihaksistoltaan, ja että sillä on kokoonsa ja rotuunsa nähden varsin muhkea, lihaksikas kaula, quarterhevostyyppinen. Mutta lanneselän alueelta saadut hoitoreaktiot viittaisivat siihen, että jossain sormien ulottumattomissa on kuitenkin jokin kipupaikka, jonne laser ylsi. Vika voi kuulemma olla lantion pikkulihaksissa, jotka ovat kireät jalkojen asentovirheiden vuoksi, tai esim. liukastumisvamman takia. Tai todennäköisemmin kireys on lihaskalvoissa, joiden tulkinta ja hoito on tällaiselle tavalliselle pulliaiselle melko mysteeri.

O.T.E-hieronta, jota Penalle käytettiin, hoitaa nimenomaan näitä lihaskalvoja. Hieronta itsessään on pienieleistä ja kevyen näköistä, mutta vaikutukset voivat olla merkittävät. Pena reagoi tuon raukeuden lisäksi maiskuttelemalla suutaan, nuoleskelemalla, haukottelemalla, venyttelemällä itse koko kehoaan sekä lopuksi pissaamalla, mikä on varsin toivottu tulos hierojan mukaan. Hoidon jälkeen Pena pisti pötkölleen karsinaan ja otti torkut sillä välin kun toista hevosta hoidettiin.

Tärkeintä minulle tässä hoitokokemuksessa oli se, että tämä ihminen ymmärsi herkkää hevosta. Hän osasi antaa Penalle aikaa ja tilaa, ja ymmärsi minun huoltani siitä, että herkällä hevosella tuntuu olevan koko ajan meneillään jotain. Että ikinä ei ole tilaa jossa hevonen olisi täysin ilmentämätön. Hän allekirjoitti ajatukseni siitä, että Penalla on vahva kipumuisti, eikä sillä tarvitse olla asioiden isosti pielessä ennen kuin se jo näyttää epämukavuutensa. Hän ei tuntunut pitävän minua hysteerisenä hevosenomistajana jota olisi nyt helppo höynäyttää ja rahastaa sitouttamalla ihminen säännöllisiin hoitoihin. Hän myöskin tuntui ihan aidosti tykkäävän Penasta, sen rehellisyydestä ja herkkyydestä.

Jumppavinkit

Kotihoito-ohjeiksi saimme venytysvinkit sekä muutamia ratsastuksellisia harjoituksia myös. Tavoite on se meidän ikuinen murheenkryyni: Penaa pitäisi saada pidemmälle kaulalle, rehellisesti venyttämään eteenpäin, pyöristämään selkää, käyttämään takajalkojaan, kantamaan itsensä, sen sijaan että se rullaa edestä ylös ja lyhyeksi, pois tuntumalta, ja tiputtaa samalla selkänsä alas. Sen rakenne on sellainen, että se kipeytyy tekemällä noin, sillä sen selkä on melko kaareva jo luonnostaan.

Keskustelustamme poiki myös yksi muutos, jota olen pyöritellyt päässäni pidemmän aikaa. Kyse on kuolainvalinnasta. Olen pähkäillyt ennenkin, mikä olisi Penalle oikea kuolain, ja päädyin silloin Sprengerin RS Dynamic kolmipalaan mahdollisimman ohuena. Päädyin siihen, koska kisoissa pitää olla kuolaimet, ja niille on vielä tiettyjä muitakin vaatimuksia.

Nyt aion kokeilla Penalle kuolaimettomia suitsia. Jos kuolaintuntuman hyväksyminen on herkästä kädestä ja jatkuvasti ammattilaisen hoitamasta purukalustosta huolimatta hankalaa, ja jos tuntuman vältteleminen johtaa (tai on edes osasyyllinen) koko kehon kipeyttäviin jännitystiloihin, on ehkä korkea aika kokeilla ratsastaa kokonaan ilman suuhun tulevaa painetta.

Ongelma on lähinnä minun korvieni välissä: olen kaikki tai ei mitään -henkinen ihminen. Mitä jos Pena on ratkaisevasti parempi kuolaimettomalla? Sitten sen kanssa ei voi kilpailla, jos en enää haluakaan laittaa sille rautaa suuhun. Olen vältellyt kuolaimettomien kokeilemista siinä pelossa, että sitten jäämme ikuisesti käyttämään niitä. En saa omaa ajatusmaailmaani niksautettua niin, että voisimme käyttää sekä että. Nykyään kun vielä suositellaankin vaihtelemaan kuolainta ja myös turparemmityyppiä usein, jotta suuhun kohdistuva paine ei olisi aina samanlainen.

Kuva Päivölän tilan sivuilta

Malttamattomana ihmisenä tein pikaopiskelun kuolaimettomien suitsien maailmaan ja tilasin Penalle tuollaisen star wheel -hackamoren. Päädyin siihen syystä, että a) siinä ei ole perinteisen hackamoren suurta vipuvaikutusta, b) se ei ollut törkeän kallis (vrt. LG bridle 100 e, Orbitless Bridle 80 e) ja c) oletan että tuon kanssa tuntuma hevoseen ja hevoselle on kohtalaisen kuolainmainen verrattuna esim. sidepull-suitsiin EDIT. crossunder-suitsiin, joissa taas pelkään nahkahihnojen "hirttämistä", eli että ne eivät palaudukaan välittömästi ohjasotteen jälkeen vaikuttamattomiksi.

Ei se ota jos ei annakaan.

Olen kaikkineni melko hämmennyksissä nyt. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että Pena todella reagoi hoitoon rentoutumalla. Odotan innolla päästä kokeilemaan sen liikkumista hoidon jälkeen - huomenna voidaan katsoa liikkumista maasta käsin, ja vasta ylihuomenna selkään. Olen huojentunut siitä, ettei ainakaan tällä erää Penan tuomioksi tullut mitään kovin vakavaa, ja myös siitä, ettei satulan alueella ollut mitään moitteita. Odotan kuolaimettomia kuolaimiamme saapuvaksi, tosin toimitusaika voi olla kaksikin viikkoa. Olen iloinen siitä, että saatoin löytää vaistoni ohjaamana asiantuntevan henkilön Penaa huoltamaan myös jatkossa. Eiköhän tässä ole pureskeltavaa yhdelle päivälle.

Virtaa

Tällai mä tosi näppärästi osaan järjestää kaikkia tavaroita ja juttuja!

Tänään on taas ollut mahtavan keväinen auringonpaiste ja plusasteita lähemmäs viisi! Penalle tulee hieroja myöhään iltapäivällä, joten ehdin aamupäivästä liikuttaa sen. 

Vyön kiristys

Ja selkään punnertaminen

Käytiin radalla menemässä kuutisen kierrosta, pääasiassa ravia. Takakaarre oli taas kamalan jännä, mutta nyt Pena tuntui rehellisen pelkäämisen sijaan siltä, että sillä taisi vain olla aika tavalla virtaa jota se purki kyttäämiseen. Liike eteenpäin nimittäin säilyi koko ajan, askellaji tosin oli jotain kovin liitäväistä ja ylöspäin suuntautuvaa hipsuttelua! Muutaman kerran ehti tulla sellainen olo, että näinköhän se nyt tästä lähtee ja minä vaan vikisen kyydissä, mutta pyrähdyksistä huolimatta pysyttiin pääasiassa siinä askellajissa jota halusinkin. 

Laukattiin myös vähän kumpaankin kierrokseen. Yllättäen oikeaa laukkaa oli tänään tosi vaikea nostaa! Jouduin ottamaan monta kertaa noston uusiksi kun aina tuli vasen. Omasta mielestäni en edes könöttänyt nyt mitenkään vinossa, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Sitten kun oikea laukka viimein nousi, annoin Penan spurtata siinä hyvän pätkän kotiinpäin palkinnoksi. 

Aurinko lämmittää ihan mahdottomasti, miten siihen taas tottuukaan? Tuntui että olin aivan hiessä kevyen lenkin jälkeen, ja ponillakin oli vähän satulanalunen nihkeänä. Tähän keliin on tosi vaikea loimittaa kun ei varsinaisesti ole kylmä, mutta hiki pitäisi silti saada kuivaksi. Päädyin tänään kompromissiratkaisuun ja laitoin Penalle vain kuivatusfleecen päälle, vein sen ulos syömään, ja kun olin ruokkinut muutkin hevoset ja siivonnut tallista jälkeni, kävin ottamassa fleecen pois kuivuneen ponin päältä. Millään en haluaisi hautoa ponia koko päivää loimen alla jos tarvetta on vain saada hikipaikat kuivumaan!

Kuski säätää ja poni poseeraa

Tukkaan osui fiskars, olisiko sittenkin pitänyt ryhtyä kampaajaksi kun noin hieno tuli

Luin nopeasti muutamia postauksiani vuoden takaa ja oikeastaan yllätyin, kuinka alkeissa silloin vielä oltiin. Tavallaan työn alla on samat asiat, eli laukan parantaminen, mutta vuosi sitten laukan parantaminen tarkoitti sitä, että pääsisin nostamaan laukat ilman a) äänikäskyä ja b) pukittamista. Jouduttiin käyttämään häntäremmiä koska poni oli muodoton pallura ilman lihaksia ja satula pyöri mihin sattui. Jouduin käyttämään raippaa jotta pystyin komentamaan pukittamisesta, jota ilmeni aina kun koitin vaatia jotain mitä Pena ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää. Pena oli kengätön ja arkoi koipiaan niin että liikkeet oli pelkkää hipsimistä ja varomista.

Onhan Pena vieläkin sellainen, että se tavallaan suuttuu minulle omista virheistään - jos se astuu huonosti ja kompastuu ja meinaa mennä vauhdista nenälleen, se yleensä kimmastuu siitä ja pukittaa. Ilmiö on sama myös liinassa, minuun suunnataan kiukkuista palautetta jos poni itse kaahaa niin ettei pysy pystyssä. Tai esteillä, jos Pena osuu puomiin niin minunhan vika se on, voi vetää korvat niskaa pitkin ja heittää perää. Mutta ei se enää työkseen pukittele, ja nyt voidaan jo puhua että sillä on laukka ja siinä voi tehdä juttuja. Edistytty on, ja paljon. Vuosi on kuitenkin aika lyhyt aika hevosten kanssa, etenkin kun lähdetään melkein alkeista rakentamaan nuorta hevosta ratsuksi. 

Mentäis jo!

En ehkä olisi vuosi sitten osannut ajatella, että vuoden kuluttua niistä hetkistä Pena olisi minun omani ja että olisin sen kanssa tuosta vaan lähdössä radalle ratsastamaan kaikkia askellajeja. Mutta niin me vaan tänäänkin tehtiin, eikä se enää ole niin kovin kummallista tai pelottavaa. Hyvä Pena ja hiukan myös hyvä minä!

Hierontaa ja satulavyöongelmia

Penalla kävi keskiviikkona hieroja. Selästä ei enää löytynyt mitään arkovaa paikkaa, tämä hyvä! Toispuoleisuustulkinnoissani olen ollut oikeilla jäljillä, joskaan mitään kovin merkittävän hälyyttävää ei lihaksistosta löytynyt. Mutta joka tapauksessa niin kuin olen ounastellut, oikealta puolelta lavanseutu sekä kaula olivat kireämpiä ja tukkoisempia kuin vastaavat lihakset vasemmalta puolen, ja samoin ristikkäiseltä puolelta eli vasemmalta pyllyn seudulta löytyi kireyttä.

Ratkottiin hierojan kanssa myös Penan vatsanalusongelmaa, eli sen hirmuisen suurta herkkyyttä satulavyön laitoissa ja muutenkin mahan alta / kainaloista kopeloimisessa. Kuten edelliselläkin hierontakerralla, olivat nytkin Penan rintalihakset kireät. Nyt löydettiin myös pieni kuoppa rintalihasten välistä, juuri satulavyön kohdalta (ja karvapyörteen keskeltä, tietenkin). Voisiko kyseessä olla jokin vanha lihasvamma, jota Pena aristaa? Tai jota sen kipumuisti aristaa? Koska satulavyön kiristämistä Pena ei protestoi, mutta laittamista kylläkin, vaikka kuinka hitaasti ja lempeästi yritän.

Satulavyödilemma siis jatkuu. Olen hankkimassa uutta vyötä, mutta kriteeristöni tuntuu mahdottomalta. Vyön pitää olla siis kouluvyö, s-mutkainen, mieluiten nahkaa ja ilman joustoja. Leveä, pehmeä ja hevosta vasten miellyttävä. Olen löytänyt näitä tasan kaksi, toinen Prestigen ja toinen Passierin, ja hintaa iloisesti lähes 150 e. Siis pelkästä satulavyöstä!

Passierin vyö, kuva lainattu satula.com

Penan ongelmat ovat siinä että vyö ahdistaa. Ja satula tahtoo vieläkin toisinaan siirtyä eteenpäin kun tulee tiukka paikka. Eli mutkavyö tarvitaan ja joustoja ei saisi olla, koska nykyisen s-mutkavyön teho tuntuu menevän joustojen myötä hukkaan. Nykyinen vyö on myös aika kapea ja voimakkaasti sisäpinnaltaan tikattu - ei selkeästikään miellytä Penan herkkää vatsanalushipiää.

Haaveilen Wintecin ilmapaneelivyöstä (vaikka siis sekin menee hintaluokassaan tuonne liki 150 e eikä edes ole nahkaa, Batesin nahkaversiosta ei kehtaa edes haaveilla), se on muotoiltu, leveä, kehuttu mukavaksi ja jotenkin sen ominaisuudet kuulostaisivat siltä että kannattaisi kokeilla. Mutta ilmeisesti vyö on kauttaaltaan elastinen. Mites sellainen ominaisuus sitten toimii jos vyö kuitenkin lupaa pitää satulan paikallaan? Saako sen riittävän napakaksi mutta ei viheltävän tiukaksi? Tasaavatko ne ilmapaneelit todella niin paljon että käyttömukavuus säilyy?

Wintec Cair ilmapaneelikouluvyö, kuva lainattu tanjanratsutila.com

Sattuisiko jollan blogissa vierailevalla olla kokemuksia esim. noista wintecin vöistä, tai muuten vaan halua kommentoida tai vinkata jotain liittyen tähän vyödilemmaan?

Hierontaa ja harppomista

Tänään kävi odotettu hieroja käsittelemässä Penan. Pena oli oma eloisa itsensä (lue: ei todellakaan vaipunut nirvanaan niin kuin hevoset tapaavat hierottaessa tehdä. Ei ei. Pena imi posket lommolla kuivunutta kauraa ja pellavalimaa kaltereiden väleistä ja kyttäsi olemattomia haamuja avoimesta ulko-ovesta). Erityisen pahoja jumeja siinä ei ollut, mutta kireyksiä kyllä siellä täällä: vasemmalla puolella rintalihaksessa, oikealla selässä, ja ristiselässä molemmin puolin. Myös pakaralihakset olivat kireät. Uusintakäsittely otetaan parin kolmen viikon päästä, riippuen siitä, miltä Pena seuraavilla kerroilla tuntuu selästä käsin.

Eilen ratsastin Penan nopeasti kentällä. On ihanaa kun kevät tulee, mutta pohjien tilapäinen löysyys ei ilahduta. Kenttä oli loskan ja märän hiekan sekamelska, kovin raskas ja pettävä, joten ratsastaminen meni aikamoiseksi harppomiseksi. Käytiin kuitenkin askellajit läpi ja jäätiin hiukan työstämään laukkaa ja nostoja. Protestipukkeja tuli vain kerran, samoin kuin yksi aivan ilmiömäisen hieno nosto ja pyöreä, pyörivä, koottu laukka! Se oli tulos kun komensin pukittamisesta ja otin seuraavan pätkän tiukemmalla kurilla, voima suuntautui oikein ja laukka oli tosi hyvää!

Nostoissa istunta-apu alkaa hahmottua Penalle ja ravikiihdyttämisen tarve vähenee koko ajan.

Kokeilin nyt uudestaan sitä kolmipala-oliivia, mutta ei, se ei vaan toimi. Ehkä kiinteä rengas on sitten kuitenkin liian kova Penalle. Se on paljon parempi kädelle kun suussa on liikkuvarenkainen kuolain. Palaamme siis peruskolmipalaan, se on ollut paras vaihtoehto tähänastisista.