Penaponi

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Eräs torstai

6.42 Vauva herättää. Se on nukkunut erityisen kiltisti tämän yön (herännyt vain neljästi syömään tai hääräämään) mutta minä olen silti nukkunut huonosti. Mies ja esikoinen (4 v.) nukkuvat vielä joten nousen pukemaan vauvaa. Toimitus on tuollaisen melkein-kävelevän yhdeksänkuisen touhon kanssa yhtä iisiä kuin ankeriaan työntäminen sukkahousuihin. Päästän koirat ulos.

7.14 Esikoinen herää ja haluaa tapansa mukaan katsoa muutaman My Little Pony -jakson. Mies nousee myös ja minä saan mennä aamutorkuille paikkaamaan kehnoja yöuniani.

8.47 Esikoinen tulee kertomaan että aikoo lähteä isin kanssa kauppaan. Aamupala. Mies lykkää vauvan vaunuissa päivän ensimmäisille päiväunille.




9.20 Haen Penan. Tallissa tajuan että ratsastuskamppeeni ovat Volvossa jolla mies ja esikoinen juuri lähtivät kylille. Kaivan vanhan kypäräni paikkaushommiin.

10 - 10.36 Ratsastan tehokkaan 35 minuuttia ja mikä uskomaton tuuri, vauva nukkuu koko sen ajan! Pena on taas aloittanut ärsyttävän kotikentän tuijottelun, joka on loistanut poissaolollaan ainakin jo vuoden. Huomaan provosoituvani ja siitäkös kyttääminen vasta ottaakin tuulta alleen. Vasemmalle kaikki tuntuu vaikealta, oikealle sujuu ok. Penan pesu, juotto, varusteiden siivoaminen ja Pena takaisin laitumelle, jossa se heittääntyy heti mutaan piehtaroimaan.

Treenin jälkeen

Painomitan lukema tänään 490 kg

Jälkihuolto

10.45 Vauva herää. Viedään vedet laitumelle. Mies soittaa kyliltä ja kertoo löytäneensä romurautaa myyvästä liikkeestä rautaputkea kentän valotolppia varten hintaan 70 snt/kg. Mietitään, paljonko 2x6 metriä mahtaa painaa. Siivoan karsinoista eilisen sisähuilaamisen aikana tehdyt kakat. Laitan kivennäiset valmiiksi ja mashin turpoamaan. Lykkäilen vauvaa mukana vaunuissa ja morjenstelen ja virnuilen sille viihdytykseksi mennen tullen.

Perillä kohteessa

Jokaiselle jotakin

11.35 Sisälle. Imetys, vaipanvaihto ja ruuanlaittoon sekä soseentekoon. Vauva killuu lahkeessa koko ajan. Laitan sen syöttötuoliin ja annan sille kurkkua, jonka se heittää lattialle, josta kurkku päätyy koiran kitusiin.



12.20 Ruvetaan syömään. Mies ja esikoinen tulevat kauppareissulta kun ollaan vauvan kanssa syöty. Laitan esikoiselle satsin valmiiksi ja alan pakastaa vauvalle tekemääni sosetta. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen. Tyhjennän kuivausrummun ja vien pyykit kaappeihin. Nukuttaa niin että silmäluomet lupsahtelee. Lapset leikkivät Duploilla, tai esikoinen leikkii ja vauva heiluu mukana.

13.30 Kirjoitan tätä. Otan vauvan syliin torkuille ja esikoinen katsoo Areenasta Ryhmä Hau. Vauva suostuu nukahtamaan vasta klo 14 ja nukkuu 45 min. Seikkailen sen aikaa netissä ja harkitsen torkahtamista, mutta vauva herää ennen kuin minä ehdin uneen.

15.00 Kahvi- ja välipala-aika.



15.50 Imetän vauvan ja lähden esikoisen kanssa ulos. Tarkoitukseni on ajaa siimaleikkurilla kentän aitojenaluset siistiksi, mutta se helvetinperkeleen rakkine lakkaa toimimasta. Seuraa marssimista edestakaisin pihalla, tankkaamista ja toivottomaksi osoittautuvaa käynnistysjohdosta rempomista. Mykkä mikä mykkä. Kiukkuvimmalla otan viikatteen ja menen käsipelillä huiskimaan aitojenalusia. Pääsen pari tolpanväliä kunnes on liian kuuma, liikaa paarmoja ja liikaa vit... harmitusta. Luovutan. Viemme esikoisen kanssa hevosille kivennäiset laitumelle ja tsekkaamme vedet. Koitan vielä rempoa siimuria käyntiin, turhaan. Käsken esikoisen sisälle ja lämmitän sille ruokaa. Syön itse vähän rääppeitä. Soitan äidilleni kuulumiset. Mies on ulkohommissa vauvan kanssa ja laittaa sen unille vaunuihin.

Hän-joka-ei-sitten-toiminutkaan

Kuvaan pakotetut koirat sekä pari varsin vapaata kanaa


17.30 Lähden taas ulos. Haen minulla ratsutuksessa olevan kolmevuotiaan tamman sisälle ja laitan kuntoon, sillä sen omistaja on tulossa katsomaan miltä näyttää ja missä vaiheessa mennään. Tamma on super niin kuin aina ja omistaja tyytyväinen. Ehditään sopivasti saada tamman kanssa hommat valmiiksi ennen kuin vauva herää. Esikoinen poukkoilee pihalla.

19.00 Palaan sisälle. Imetän. Lapset kylpyyn ja kylvyn jälkeen esikoiselle iltapalaa. Hammaspesut ja iltasadun lukeminen.

20.15 Esikoinen nukahtaa. Teen itselleni iltapalaa. Mies tekee iltapuuron vauvalle ja syöttää sen.

21.30 Vauva nukahtaa-eipäs nukahda-nukahtaa-eipäs.

22.00 Imettämässä sängyssä jotta vauva viimein nukahtaisi oikeasti.

22.30 Päivän toinen jäätelö. Netissä harhailua. Söpöt pinkkireunaiset ponibootsit facen myyntiryhmässä. Hillitsen itseni. Mies käyttää koirat ulkona, tsekkaa että laitumella on väki koossa ja käy ruokkimassa tallikissan.

Keppareillakin kaikki hyvin

23.00 Tämän tekstin viimeiset merkinnät. Koirille ja kissalle ruuat. Pesujen kautta maate. Sängyssä vielä vähän kännykällä Spider-pasianssia ennen kuin uni korjaa.

01.50 Imetys

03.50 Imetys

05.47 Imetys, esikoinen herää vessaan eikä sitten enää nuku kukaan. Uusi päivä alkaa.

Päivän lopuksi puhelimen askelmittariin on kertynyt 12 350 askelta. Muutoin aika tavallinen päivä, paitsi että miehen loman vuoksi ei ollenkaan tavallinen. Moni asia on niin paljon helpompaa kun kotona on koko päivän kaksi aikuista jotka kantavat vastuuta lapsista, eläimistä ja kodinhoidosta. Eikä kesäaika ylipäätään ole lainkaan tavallista, kun hevosenhoito on hyvällä laidunsäällä melkoisen yksinkertaista. Mutta tällainen oli eräs heinäkuinen torstai meillä. Haastan muutkin kertomaan blogeissaan, miltä arki näyttää!

13 kommenttia

  1. Apua, mä hengästyin lukiessani tätä :D Minun päiväohjelmani ei todellakaan olisi näin vauhdikas varsinkaan lomalla, mutta taidan silti tarttua ideaan ja esitellä muulinomistajan kesälomapäivän :)

    VastaaPoista
  2. Teiltä ei tosiaan menoa puutu!

    Nauratti tuo ankeriaan työntäminen sukkahousuihin. En ole koskaan kokeillut enkä ole tainnut edes rimpuilevalle lapselle koskaan pukea sukkahousuja, mutta kuulosti ihan osuvalta. Olen joskus miettinyt, miten lapselliset ihmiset pystyvät olemaan sellaisessa tilanteessa edes jotenkin rauhallisia. Itse olisin aivan raivon vallassa, varsinkin jos unet olisivat noin katkonaisia. (Tiedän kyllä, miltä unen puute tuntuu, koska nukkuisin itsekin vain pari tuntia yössä, jos en tainnuttaisi itseäni joka ilta lääkkeillä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun minulla on lapsia, ihmettelen, mitä oikein tein kaikki päivät silloin kun lapsia ei ollut. Miten paljon aikaa silloin oli käytettävissä, ja täysin kellonajoista riippumatonta! Nyt on jatkuvasti jonkun ruuan tai -palan aika ja unihässäkät varsinkin tällaisen sutinaiässä olevan vauvan kanssa... Huh.

      Mulla on kyllä tosi huono nitinänsieto ja tarvitsen oman aikani, jotta pysyn täysjärkisenä mutsina. Onneksi mulla on mies joka tajuaa tämän ja mahdollistaa mun harrastamisen (ja työnteonkin, kun ollaan nyt yli 4 vuotta sumplittu työmme sillä lailla lomittain ettei esikoista ole tarvinnut viedä vieraalle hoitoon). Unenpuute on raskasta, mutta onneksi tässä vauvavuodessa imetyshormonit auttavat. Nyt aletaan kyllä olla siinä pisteessä, että öitä on saatava toisenlaisiksi, mutta sekin vaatii yhdenlaisen jaksamisen ja muutoksen tuoman nitinän sietämisen. Siksi olen näinkin pitkään mennyt vauvan tahdissa yöt, kun en jaksa hässäkkää jonka yösyömisten lopettaminen aiheuttaa. Meillä ei siis onneksi varsinaisesti valvota öisin, mutta herätään raottamaan paitaa ja siihen sammuu sekä minä että vauva uudestaan. Mutta inhimillisempänä olo pysyisi, kun saisi edes yhden kolmetuntisen nukkua yhtäjaksoista unta.

      Poista
  3. Ihana postaus! Tosi mielenkiintoista jotenkin päästä kurkistamaan toisen arkeen.
    Tekisitkö joskus ns. varustepostauksen? Penan varusteista, sun varusteista? Tai postauksen, jossa esittelisit sun tallia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös, mäkin tykkään vakoilla toisten arkisia juttuja. Tykkään tirkistellä :D
      Varusteista voisin joskus jotain sanailla, vaikka meillä kyllä kamat on valikoitunut pääasiassa istuvuuden ja jonkunlaisen köyhän miehen laatuvaatimuksen mukaan: kun ei ole rahaa tuhlattavaksi asti, pitää ostaa kerralla hyvää ja kestävää. Mutta eräänlainen filosofia sekin.

      Poista
  4. Pakko sanoa, että varsin kateellisena luin noita teidän päiväunijuttuja :D meillä jäppinen 6kk nukkuu nimittäin päiväunia tunnin kerrallaan ehkä kahdesti päivän aikana, hyvänä päivänä saattaa mennä kaksi tuntia mutta sekin yleensä edellyttää väli-imetystä... Siinä ehtii just miettiä mitäs aloittais kun toinen jo herää! 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou jees, meillä oli esikoinen tuota laatua. Hänellä oli myös vaihe jolloin hän nukkui vain kantorepussa. Pussita siinä sitten jotain heiniä... Tämä kakkonen näköjään ei malta päivisin syödä kun on niin kiire liikkua, joten syö yöllä, ja öisin ei kerkee nukkua kun on niin kiire liikkua sekä syödä, joten nukkuu sitten päivällä :D

      Vaiheita, vaiheita vain! Tsempit arkeen mutsikollegalle!

      Poista
  5. Voi kääk, todella tuttua juttua! :D (Tähän melkein voisi sopia sellainen itkuparkuhymiökin.) Olet sää aikas epeli hoitamaan hommat. Nostan kyllä hattua että jaksat ja haluat. Sekä kaiken lisäksi onnistut!

    Mää jaksoin tuota öisin tississä roikkumista liki 10 kuukautta ja sitten läks vauva omaan sänkyyn nukkumaan. Kaksi iltaa ja yötä pikku isäntä protestoi, mutta se oli siinä. Voi hallelujaa miten helpotti sen jälkeen! Pahinta oli tuo mainitsemasi toimeen tarttuminen että saa otettua asiakseen niiden öiden rauhoittamisen nukkumiselle. Olin kans vaan jo niin väsynyt, että tahtotila oli lopulta oikea asian hoitamiselle. Nykyään täällä voi ipanat nukkua jopa yli 8 tuntia putkeen! Mieti! Ihan pikkusen verran luxus! Tarkoittaa myös että sitä uskaltaa lähteä ruokaostoksillekin kauemmas kuin lähimpään kyläkauppaan, ei tarvitse pelätä joka hetki nukkuvansa rattiin.

    Meillä kuopus juhlii ensi viikolla jo ensimmäistä syntymäpäiväänsä!
    (ja tämän kaverin pukeminen on kans kuin yrittäisi keitettyä spaghettia tunkea sukkapuikkopakettiin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, järki seisoo sen verran että tissin tarjoaminen tapahtuu automaationa, ja tämän muuttaminen vaatisi jaksamisrykäysen öihin... Tästä hulinasta huolimatta meillä tämä kakkonen on iisimpi kuin esikoinen, joka kärsi refluksista eikä herättyään todellakaan nukahtanut suosiolla uudestaan.

      Onnea pikkuisännälle etukäteen!

      Poista
  6. Hoidin yhden päivän vuoden ikäistä helpoksi luokiteltavaa lasta ja täytyy sanoa, että hattu nousee kaikille vanhemmille ihan uudella tavalla. Joo lastenhoito ei sinänsä ole vierasta, mutta tässä iässä hevosineen kaikkineen en ymmärrä, miten pitemmän päälle selviäisi päivästä toiseen..Pisteet myös kahdelle jäätelölle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelen väsyneenä usein kaksosten vanhempia ja jaksan taas :D

      Poista
  7. Ihana postaus, hauska päästä kurkistamaan toisten ruuhkavuosiarkeen! :)

    VastaaPoista