Penaponi

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Uusia kotiläksyjä, unelmia ja talveen varautumista

Tällä viikolla tiistaina olin toista kertaa meidän uuden valmentajan, Eerikan silmän alla. Penaa täytyy ihan ekaksi kehua siitä, että entinen keulin-reuhdon-huudan-hikoan-paskon -tyyppi on tätä nykyä sellainen matkamies, että teen sen kanssa reissut yksinäni luottavaisin mielin. Se menee kyytiin lähettämällä kyselemättä, matkustaa siivosti (no niin se on kyllä aina matkustanut mutta lastautuminen on toisinaan ollut vähän säätöä - aina sen on autoon saanut, mutta välillä hommaan on kuulunut pystyynhyppelyä, vinoonmenoa, pään kolhimista traikun kattoon ja ylipäätään mullittelua sillalla) ja perillä varsinkin käyttäytyy niin, että sen voi varustaa trailerin vieressä ilman että oma kiukkusuoni pullistelee.

Kesäillat!

Tällä kertaa oltiin valmentajan kotikentällä, ja parkkeerasin yhdistelmän n. 500 metrin päähän hiekkaparkkikselle, jossa oli paremmin tilaa operoida kuin Eerikan omassa pihassa. Parkkikselta kulkee metsäpolku pihaan, ja mennessä talutin Penan perille. Itse valmennukseen olen tyytyväinen. Ensimmäisellä kerralla puututtiin vain ja ainoastaan siihen, että Penan on oltava pohkeen edessä koko ajan ja keskityttävä minuun. Myös asentoani rukattiin niin että pääsisin eroon vaivihkaa ilmaantuneesta turvakyyrystä. Näitä juttuja olen harjoitellut vastalihakset armoa anellen nämä reilut pari viikkoa valmennusten välissä, ja hetkellisen epämukavuusalueen jälkeen olen huomannut että tulosta tulee. Ja Eerikalta saatiin samansuuntainen palaute, jahuu! Pena tuntui ihan super paljon paremmalta kuin ensimmäisellä kerralla - se kyttäsi ja jännitti, mutta reagoi nyt huomattavasti sähäkämmin pohkeeseeni ja palasi pohjeavusta kuulolle eteeni. Askellajien laatu paranee heti kun se pysyy edessäni = kuulolla ja rentona.

Kentänlaidalla oli haastavia pelokkeita kuten paalipiikit ja yksi kanto, joten aika monta toistoa saatiin taas siihen, kun Pena jähmettyy ja meinaa jättäytyä jäykäksi apujeni taakse. Nyt päästiin ratsastamaan kaikki askellajit läpi, pääsin istumaan alas ravissa ja silti vaikuttamaan. Kotiläksyt muistiin itselle:

  • vaadi enemmän takajalkoja liikkeeseen mukaan, älä tyydy vähän sinnepäin. Pena kykenee, minä kykenen
  • hae fiilistä keinuvasta selästä harjoitusravissa. Jos selkä jäykistyy, koita perusistunnassa vähän keinauttaa selkää taas liikkeelle ja rennoksi. Pena jännittää ensin selän, sitten vasta alkaa silmä pullottaa ja korva killittää väärään suuntaan. Koita päästä vaikuttamaan jo silloin kun selkä jännittyy.
  • kädet!! Etenkin vasempaan kierrokseen vasen käteni jää taaemmas. Ongelma tulee selkeiten esiin vasemmassa laukassa, jolloin jään kantamaan Penaa vasemmalla ohjalla. Oli ihan aivohiki kun piti oikeasti työntää vasen käsi eteen, ratsastaa vasen pohje läpi ns. kohti oikeaa ohjaa ja kääntää kunnolla ulkoavuista. Tämä on juuri sitä mitä toitotan omille oppilailleni koko ajan, ja sitten vedän itse siitä sisäohjasta. Hyi häpeä!
  • sama ajatus vasemmassa kierroksessa kun Pena pullistuu pois pelottavasta kohteesta: avaa vasen käsivarsi ja ratsasta vasen pohje. Pena ei saa nojata vasempaan jalkaani vaan sen täytyy kantaa itse itsensä
  • siirtymiset. Oijoi. Olen tiedostanut hyvän tovin että siirtymisemme ovat retuperällä. Pena vastaa viiveellä ja nousee pois tuntumalta. On korjattava joka ikinen siirtyminen eteen. Hevosen on oltava pohkeen edessä läpi siirtymisen. Etenkin laukannostoissa Pena jännittyy kun alan valmistella, ja lopulta nostaa laukan myöhässä apuun nähden eikä ole enää peräänannossa noston hetkellä. Olen itse auttamatta liian hidas korjaamaan sitä. Näitä aletaan työstää seuraavaksi.

Hikisen valmennuksen päätteeksi ratsastin Penan takaisin autolle. Siis kyllä vaan, maastoilin vieraissa metsissä! Huikeaa.

Videolta kaapattu kuva eräästä kevätillan valssista

Otsikon mukaiseen unelmointiin liittyy tällä kertaa suitset. Olen muutaman vuoden ajan haaveillut Täydellisistä Suitsista jotka täyttäisivät kaikki korkeat vaatimukseni, mutta sellaisia ei ole tullut vastaan. Pena on kulkenut osista kootuissa remonttisuitsissa jotka alkavat olla todella venähtäneet ja kulahtaneet. Haaveideni suitsissa on kunnolla muotoiltu, leveä niskahihna sekä sellainen turpahihna joka jättää posket vapaaksi. Menin pitkään kokonaan ilman turpahihnaa, mutta Pena on topakka ravistelemaan päätään jos on vaikkapa kärpäsiä, ja kun suitset pari kertaa putosivat sen päästä kesken treenin, totesin että joku turpahihna on oltava, vaikka en halua sulkemalla sulkea hevoseni suuta. Käytännössä remonttiturpis on ainoa joka jättää posket vapaaksi, mutta remonttiturpahihnat eivät oikein istu Penan pään ja lyhyen suun anatomiaan. Jotta remonttiturpis kulkisi oikealla kohdalla kuolaimeen nähden, tulee turvan päältä kulkeva hihna liian alas. Ja jos säädän korkeuden turvanpäällishihnan mukaan, tulee leuan alle menevä osuus kuolaimen päältä.

No sitten kävi niin että törmäsin unelmasuitsiini... Ja niiden hintalappuun.

PS of Sweden Pioneer -suitset

PS of Sweden Pioneer -suitset kolahtivat ja kovasti. Remonttiturpiksen kaltainen turpahihna, mutta ei niin alaslaskettu kuin perinteinen versio. Turpahihnan paikassa säätövaraa. Niskahihna sellainen kuin haluan ja posket jää kivasti vapaaksi. Turpahihna ei painu silmän lähelle. Ja kuolainkiinnityksessä on poskihihnojen päissä bonuksena kuminauhaa joka tuo pehmeyttä siihen kuinka kuolain suuhun asettuu. Leukahihnan kanssa nämä ovat myös FEI:n hyväksymät koulukisoissa, josko sillä nyt on meidän tapauksessa mitään merkitystä. Minä haluan!! Mutta nämä mokomat kustantavat 245 euroa, ja näin kun juuri siirtyy äitiyspäivärahalta kotihoidontuelle joka on sen kolmisen sataa kuussa, niin ei oikein olisi varaa tuonhintaisiin suitsiin. Mutta kun minä haluan! Ja Penakin haluaa! Ja sillä oli synttäritkin! Millä muulla epä-järkisyyllä voin vielä perustella nämä itselleni?


Lilliputtiponi loikkaa

Kun juhannus on ohitettu, voi hyvällä syyllä ruveta valmistautumaan talveen, vai kuinka? Ainakin siltä osin, että heinäntoimittajan kanssa on neuvoteltu tulevasta talvesta ja siitä, pitääkö tässä kehittää heinäpaniikkia vai ei. Kuulemma minun ei vielä kannata, hänellä on luotto toiseen satoon ja että saan siitä tarvitsemani paalit. Tulevana talvena meillä tullaan syömään myös olkea, sikäli mikäli saan hygienistä olkea käyttööni. Olki on uusi musta ja oljesta sekä olkimyyteistä Muuliprojektin Kaisa teki Onnen Rippeiden Elinan avustuksella varsin ansiokkaan selvityksen. Olki tulee ensisijaisesti Sulon laihdutusprojektin tueksi, mutta koska ponit tarhaavat samassa, saa Penakin siitä osansa. Todennäköisesti mennään niin, että öisin Sulo syö enemmän olkea kuin heinää, ja Pena puhtaasti heinää, ja kun ne ovat samassa, on tarjolla jonkinlainen heinän ja oljen kombo. Sulon laihdutusasioista kirjoitan myöhemmin perusteellisemmin, kun ne ovat nyt viime aikoina pyörineet mielessäni stressiin saakka.

Tänään kuitenkin aloitin yhden talveenvalmistautumisprosessin: aloin kuivata kerppuja! Jos onnistun kuivaamaan ja säilömään nämä oksakimput homehtumatta, saavat ponit talvellakin maistella kesän makuja.

Ponipoikien talviherkkuja aitassa kuivumassa

Meillä kävi sattumalta eilen erään asiakkaani matkassa pari ponityttöä, jotka tunsivat Sulon sen ratsastuskouluajoilta. He tuskin tullessaan tiesivät, että Sulo asuu täällä, mutta kun näkivät sen tulevan meitä vastaan laitumella, oli välitön kommentti Voi miten Sulo näyttää niin paljon iloisemmalta kuin ennen! 
Tuli hyvä mieli.

10 kommenttia

  1. Minäkin olen kuolannut tuon saman merkin suitsia. Mutta ei vaan ole järjen hiventäkään panna noin paljon rahaa suitsiin, kun poni on kevyessä käytössä.

    Remonttiturpiksen kanssahan Ruusalla on sama ongelma. Ja ilman turparemmiä suitset ovat luiskahdelleet päästä, mutta ratkaisin ongelman letittämällä niskahihnan yli. Ei lähde enää päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nahan laatu on nettikommenttien mukaan myös varsin kelpoa PS of Swedeneissä. Pena nyt käyttää suitsia kohtuullisen ahkerasti, mutta silti tuo hinta kirvelee. Itse asiassa näin nämä käytettynä ja nyt arvon mitä niistä kehtaisi tarjota...

      Meillä ei lettikonsti auta kun on liukas ja lyhyt ratsutukka :D Koitin joskus pitää Penalla korvahuppua äänenvaimentimena mutta silloinhan suitset lentelivät päästä koko ajan...

      Poista
    2. korvahuppu on myös "valtavan kiva" paksuniskaisella ja -harjaisella suokilla. Onneksi oltiin kotikentällä, olin jo laskeutunut taluttamaan loppukäynnit ja suitset ehtivät vasta toisen korvan yli.. :D Omat lempparisuitset on Dyon Working Collectionin, toki ne on melko perinteisen malliset joissa vaan paksu ja muotoiltu niskahihna. Micklemeitä harkitsin myös ennen Dyonien hankintaa ja sellaiset oli testikäytössä, mutta ratkaisevaa eroa en huomannut. Micklemit voisin kyllä ostaa toisiksi suitsiksi jos tulee sopivasti vastaan, nyt niitäkin on jo käytettynä aika kivasti.
      Ostin muuten juuri kankisuitset kaverilta 15€:lla, nekin ihan perinteiset Eurohunterit. Jos niille tulee enemmän käyttöä, voin sitten joskus harkita kuolaamiani W-Profilen kankia. ;)

      Kannattaa toki iskeä kiinni noihin unelmasuitsiin jos ne vaan on käytettynä liikenteessä! :)

      Poista
    3. Tää on jännä juttu, musta Micklemit on rumat mutta nämä esittelemäni eivät ole. Vaikka eihän niissä oikeasti ole paljon eroa niin silti, en ole edes harkinnut Penalle Micklemeitä ihan vaan ulkonäkösyistä :D

      Dyonin suitsista tykkään tosi paljon, mutta muistelisin että niissä remonttiturpismalleissa on ihan perus niskahihna...? Ja tosiaan siihen normaaliin remonttiturpikseen liittyy istuvuusongelmia niin koitan sitä kiertää.

      Onnea kankien hankinnasta, se on eräänlainen etappi sekin! Meillä saattaa siihen olla vielä matkaa, josko ikinä edes yritän sovittaa kankia Penan pikkuiseen ja herkkään suuhun.

      Poista
  2. Minä hypistelin hevosmessuilla sekä noita PS of Swedeneitä ja W-profilen suitsia ja täytyy sanoa, että W-Profilen nahka kyllä hakkasi nuo PS:t ihan 6-0. Meillä onkin ostoslistalla W-Profilet, jahka saan päätettyä solkien ja tereiden värit :D Näissä houkuttaa myös suomalainen työ, hintaakin on vähemmän kuin PS of Swedeneillä vaikka W-Profileillakin on melkoinen hintalappu, mutta odotan näiden kyllä sitten kestävänkin äidiltä tyttärelle :) Mutta kukin ostaa sitä mikä itseä miellyttää, ehdottomasti kannattaa pitää silmät auki jos tulee hyvät käytetyt PS:t vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, olet oikeassa. Siitä on nyt jo varmaan 2 v aikaa kun täällä blogissakin pyörittelin tätä suitsiasiaa ja harkitisn Wahlstenilta mittatilausvermeitä, koska kotimaisuus ja laadukkuus. Mutta se sitten jäi, koska en halunnut laittaa montaa sataa suitsiin joissa tulee kuitenkin tod.näk. turpahihnan kanssa istuvuusongelma. Itse mitaten tulisi juuri sitä mitä itse mittaisi ja siihen liittyy merkittävä riski :D

      Poista
  3. http://penaponi.blogspot.com/2015/11/aivan-tavallinen-paiva.html
    Tässä postauksessa kuva kahdesta koirasta, minkä rotuisia he ovat? Kauniita!
    Kiva ja mielenkiintoinen tuo postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koirat ovat Igor ja Boris. Igor (musta) on 7-vuotias beauceron ja Boris (ruskea) on 9-vuotias rhodesiankoira. Uroksia siis molemmat.
      Kiitos kommentistasi, pitäisikin tehdä tuollainen minun päiväni -postaus taas :)

      Poista
  4. Hööksillä on samanlaiset suitset myynnissä!! Chester FairField ja maksavat 70e. Hööksillä on myös muitakin hyviä muotoiltuja suitsia, kannattaa katsoa!
    PS of S suitsien laadusta olen kuullut paljon huonoa, ilmeisesti vähän tuuria saatko laadukkaat vai huonot..
    Ostaisin ehdottomasti ennemmin nuo hööksin suitset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, kävin heti katsomassa. Hööks on näköjään petrannut aika lailla suitsissaan (heh, kehitellyt merkkituotekopioita:D) sitten viime näkemän. Aika liki nuo Chester Fair Fieldit olivat, mutta aika liki myös Micklemeitä joisfa taas en tykkää. Ja pitkä miinus messinginvärisistä soljista! Mutta voi olla että kukkaro pakottaa kompromissiin... Pannaan harkintaan.

      Poista