Penaponi

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Kutina, mutina ja ruokinta

Excelin äärestä iltaa, ties kuinka monennetta.

Iso ruokintapyörä on pyörähdellyt vinhasti ja laskukone ja Google laulanut. Kaikki alkoi siitä, kun huomasin muutama viikko sitten Penan hanganneen häntäänsä kaljun laikun. Ok, ajattelin, öttiäiset ja äkillinen helle varmaan tekivät syyhyä. Häntää oli hinkutettu muutamina öinä, mutta Solhedsin seerumi rauhoitti kutinan. Häntäruoto ei kuitenkaan ollut kädellä raapien kutiseva, mitä sen luulisi olevan jos hinkaamisen syy olisi ötököissä. Epätyypillistä tuollainen kyhnääminen Penalta, ja sitten oli se fiilikseni että onko se kuiva kropastaan eikä karvakaan oikein vaihtunut. Nämä jälkimmäiset murheet olivat jo jääneet taakse, kunnes sitten muutama päivä tuon häntäkaljun jälkeen huomasin, että Pena oli hangannut myös harjaansa kaljun alueen. Noin viidentoista sentin matkalla töröttää jouhia yks risti kaks ja muutoin nahka paistaa. Iho on ehjä ja rauhallinen, ei kutise kun hiplaan sitä. Vetelin seerumia nahkaan, hyperventiloin että nyt sillä on kesäihottuma, niskasidemato, puutostila... Ja sitten istuin alas ja aloin ajatella.

Häntäkalju

Missä tukka?

Kalju

Miksi minun ei-kutiseva hevoseni on hangannut jouhensa pois? Mitä sen kehosta puuttuu? Mikä sitä kutittaa? Onko syy ulkoinen vai sisäinen tekijä?

Hankin ulkoiseen hoitamiseen tököttejä Solhedsilta, mutta koska tämä tämmöinen kutiseminen ei ole tyypillistä Penaa, aloin kallistua vaihtoehtoon että syy on kirjaimellisesti pintaa syvemmällä.

Meillä on syöty talvikausi kelpo heinää + rypsi Krono + Racing Mash + Speedex Mineral + merisuola. Olen sitä mieltä että yksinkertainen on kaunista, mutta perustan pitää olla kunnossa. Nyt täytyy häpeäkseni tunnustaa, että jossain on menty metsään.

Racingin rehuista on liikkunut huhuja että ovat aiheuttaneet iho-oireita. Ei kai tätä ole missään todistettu, mutta jos useampi kertoo että oudot ruvet ja kutkat hävisivät kun vaihtoi Racingista pois niin kai siinä jotain perää on. Jotenkin kai laiskuuttani olen kiertänyt arvokkaammista ja työläämmin hankittavista mash-rehuista tuohon Racingiin, joka on edukas ja helposti saatavilla. Muutos nro 1: Mash vaihtoon.

Sitten tuo kivennäisasia. On jännä juttu että jokainen merkki myy kivennäistä joka täydentää hevosesi kivennäis- ja hivenaineiden sekä vitamiinien tarpeen ja muuta sitten ei tarvitakaan, mutta kun nämä tuotteet laittaa rinnakkain, erot ovat huimia. Siis todella. Tottakai, heinät ovat erilaisia, etenkin eri puolilla Eurooppaa, ja heinän puutteita kivennäislisällä pyritään korvaamaan. Olin silti aika ällistynyt, kun ladoin Exceliin 7 eri kivennäismerkkiä rinnakkain.



Ja sitten olin pettynyt itseeni. Minun käyttämässäni kivennäisessä on hevosen tarpeisiin nähden aika roimasti alakanttiin lähes kaikki pitoisuudet, mutta erityisesti -tadaa- juuri ne jotka vaikuttavat ihon ja karvapeitteen kuntoon; sinkki ja A-vitamiini ainakin. ADE-lisää Pena tosin söi talvikauden, mutta tuon sinkin todella minimaalinen osuus kivennäisessä pisti erityisesti silmään.

Harmittaa, että olen ollut laiska ja mennyt kivennäisruokinnan suhteen siitä missä aita on matalin. Luottanut siihen että kotimainen kivennäisrehu sopii kotimaiseen heinään. Olettanut, että on suht sama mitä merkkiä syöttää.

Muutos numero 2 on siis: kivennäinen vaihtoon.

Tässä rinnalla on kulkenut huoli Sulosta ja sen kropasta, ja olen kaivellut tietoa tuollaisen metabolisen oireyhtymän näköisen ihran sulattamisesta. Löysin yhden lähteen jossa sivuttiin stressin ja metabolian yhteyttä, täytyy haeskella vielä lisää infoa. Mutta joka tapauksessa haluan rakentaa Sulon ruokinnan niin että se varmasti saa tarvitsemansa kivennäis- ja hivenaineet sekä vitamiinit, jotta aineenvaihdunnalla olisi edellytykset toimia. Kesä boostataan aineenvaihduntaa liikunnalla ja toivottavasti stressittömällä elämällä, ja syksyllä sitten ruvetaan laihduttamaan heinäruokinnan muutoksilla. Toivottavasti löydän Sulolle dieettiruuaksi myös olkea.

Nyt eletään jännityksessä, millaista heinää saadaan talveksi ja kuinka paljon siitä pitää pulittaa, kun kuivuus on tehnyt ainakin ensimmäisestä sadosta todella niukan. Katsotaan heinän myötä sitten mitä valkuaisen kanssa tehdään, mutta muut palikat taitavat nyt olla kasassa. Toivon että tästä laskemisesta on hyötyä joka näkyisi hevosteni habituksessa kuluvien kuukausien myötä. Tähän näpertelyyn kuului myös päivähintojen laskeminen ja vertaaminen, vaikka hinta ei nyt se ensisijainen määräävä tekijä valinnassa ollutkaan. Pääsuuntaus oli kuitenkin se, että kallis säkkihinta, pieni syöttömäärä ja täten edullinen annoshinta kulkivat rinnakkain.




Jatkossa meillä syödään kivennäinen Marstallilta ja mash St.Hippolytilta. Lisäksi mukaan tulee Tallipron Hiveplex, jolla saan sinkin, kuparin, mangaanin ja seleenin täydennettyä. Myös hamppuöljyä syötän nyt ainakin kuuriluontoisesti. Voi toki olla, että kutinoiden syy on jossain muualla kuin kivennäis- ja hivenaineiden saannissa, mutta tällä korjatulla ruokinnalla nyt joka tapauksessa jatketaan.

9 kommenttia

  1. Sinkin puute kyllä varmaan voi aiheuttaa tuollaista. Mutta minulle tulee kyllä edelleen mieleen myös madot. Jäi siihen Penan kuivuusjuttuun kommentoimatta, että minä kokeilisin ensimmäisenä madottaa.

    Tiedän, että pitäisi luottaa madonmunamäärityksiin, mutta en vain pysty luottamaan. Tiedän niin monta hevosta, joilla madonmunamääritys on aina näyttänyt nollaa ja sitten yhtäkkiä tuleekin matoähky.

    Mutta minäkään en oikein tykkää Racingin rehuista. Greenlineä kyllä olen syöttänyt, mutta merkin muut kokeilemani tuotteet eivät ole mielestäni olleet kovin laadukkaita. Tosin nyt mentiin yli talven ilman mitään täysrehua, annoin vain greenlineä ja soijaa, lisänä tietysti kivennäiset ja vitamiinit.

    Meillä on ollut Pavon kivennäinen käytössä ja olen ollut siihen kyllä tosi tyytyväinen. Pavon rehuja voin muutenkin suositella, mutta saatavuus niillä on kyllä äärimmäisen kehno. En tajua, miten Pavon myyntiketju voikin toimia niin huonosti. Jos tilaa rehua niin sitä ei välttämättä tulekaan seuraavassa tai edes sitä seuraavassa lastissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen madottanut aikuiset hevoset kerta vuoteen -periaatteella (syksyisin), ja jossain vaiheessa väsyin keväisin keräämään lantanäytteitä kun olivat aina nollaa. Pena tosin on nuorempana ollut se tyyppi jolla on lantanäytteessä madonmunia, yleensä juuri siinä +- madotustarvearvon.

      Tuo Pavo oli yksi yllättäjä kun vertailin noita kivennäisiä: siinä ei ole a-vitamiinia nimeksikään, mutta tästä ei ole sen kummemmin mainintaa missään? Onko Pavon muut rehut sitten kovasti a-vitamiinipitoisia, en tiedä, mutta saanti jäi alle kymmenesosaan päivätarpeesta. Mielestäni myöskään a-vitamiinin esiasteista ei tuoteselosteessa mainittu. Magnesium oli myös tosi pienellä arvolla.

      Poista
  2. Minä taas en ole koskaan huomannut hevosissa mitään sen kummempaa Racingin rehuilla (jos nyt Taavia ei lasketa, joka sai kaikista rehuista jotain mahakipuja). Välillä tuntuu, että monista ihmisistä rehu on parempi jos se tulee ulkomailta. Sitten, kun katsoo sisällysluetteloa niin ne kivennäiset on ihan samassa muodossa, samoin ainesosat.
    Ja joku sen hyvin sanoikin : racingia syö sen verran moni hevonen, että pakostikin siitä kuulee suhteessa enemmän huonoa, kun näistä pienemmistä merkeistä.

    Mutta ei sillä - ei munkaan hevonen syö Racingia tai muutakaan kotimaista. Juurikin mainitsemastasi syystä; niissä on ihan onnettomat pitoisuudet.

    Minä luulen, että Rippe siirtyy ensitalvena Amequn rehuun, koska markkinoille on _viimeinkin_ tulossa rehu meidän tarpeeseen eli ilman rautaa ja ilman sinimailasta, jossa syöttömäärä kohtuullinen (150g/100kg). Nytkin Ripellä on kyseisen merkin heinäpelletti, merilevä ja magnesium. Heillä on myös ihan pätevän oloinen kivennäinen Metavital, jossa ei ole lisättyä rautaa, mutta hivenet on kelaattimuodossa.

    Hiveplexiä meilläkin on syöty syksystä asti, kätevä lisä ja suhteet oikein. Ja niistähän heinässä usein isoimmat puutteet on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tossa raudassa jokin erityinen juttu aineenvaihduntasairailla? Se on Marstallin kivennäisessä ikävän korkea kun rautaa tosiaan tulee heinästäkin yli tarpeen.

      Haluaisin periaatteen tasolla syöttää kotimaisia rehuja, mutta se tuntuu olevan ihan mahdotonta :/

      Toi Metavital mun täytyykin vielä tsekata, kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Minustakin olisi kivaa syöttää kotimaista, mut en millään pyörityksellä saa niitä sopimaan.

      Rautaöverillä on monilla eläinlajeilla havaittu yhteyttä insuliiniresistenssiin ja insuliinin nousuun. Tästä löytyy joitakin artikkeleita kyllä ja tähän on myös jotkut rehuvalmistajat jo heränneet onneksi. Rippe ei ole saanut rautaa lisänä enää viime syksyn jälkeen. Toki sitä voi rehuissa olla raaka-aineista riippuen, mutta välttelen nimenomaan lisättyä rautaa.

      https://thehorse.com/115369/researchers-identify-link-between-insulin-resistance-iron-overload/

      http://forageplustalk.co.uk/iron-overload-in-horses-by-dr-kellon/

      Poista
  3. Meillä kutistiin yhtäkkiä talvella/keväällä ilmeisesti sinkin ja rasvahappojen puutteessa. Hinkkasi häntää/harjaa ja päästänsä karvaa pois. Korjaantui pellavaöljykuurilla, joka muuttui pellavapuuroksi sinkkilisällä. Nyt on hieno kesäkarva ja tukka tuntuu paksuuntuvan silmissä yhä, otsatukkaa on tullut huikeat ~4cm lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jotain tämänsuuntaista mäkin tuumailen tässä olevan taustalla. Lähden nyt korjaamaan kivennäismuutoksilla ja hamppuöljyllä, raportoin tuloksia myöhemmin. Tosin tuo laiduntaminen tekee kanssa hyvää habitukselle, varsinkin kun Pena on pääsääntöisesti helppo ruokittava ja ns. easy keeper.

      Poista
  4. Oon ollut Pavo Vitaliin tyytyväinen. :) siinähän ei rautaa ole lisätty. Saa sen lisänä vain Vetcare e vitamiinia. Ja pellavarouhetta.

    VastaaPoista
  5. Ihmisillä huono nukkuminen lihottaa, ja lihavilla on narkolepsiaa. Suolistobakteerit kuulemma myös retuperällä lihavilla. Hyvää kesää niin kutiaville kuin kutiamattomille! Luokki ja satula -blogin kirjoittaja Maiju hoiti vuosi (?) sitten yrteillä Selman kutinaa.

    VastaaPoista