Penaponi

torstai 24. maaliskuuta 2016

Ilolla ja itsevarmuudella

Oivalsin jokin aika sitten, että voin maastoilla Penalla - jalkaisin. Ja että on ajattelun rajoittuneisuutta kuvitella, etteikö talutusmaasto olisi yhtä hyvästä hevoselle kuin ratsastettu maasto. Koska joka tapauksessa askellaji Penan kanssa olisi käynti, vielä hyvän aikaa, niin aivan turhaan uskottelin itselleni ettei me päästä maastoon. Päästään, kun minäkin kävelen.

Tunnin rinksa, 4,5 km, jonain päivänä männä viikolla

50 minuuttia, reilut 3,5 km (sisälsi siksakkia umpipöpelikössä oikeaa metsäkoneenuraa etsien)


Ja sitä me on nyt koitettu tehdä. Maastoilla. En sano "kerran viikossa" tai "kahdesti viikossa", kun tämä meidän liikutuskalenterimme elää nyt ihan muiden vaikuttimien kuin minun haluni mukaan. Sanon vain että on maastoiltu.

Ja taas voin vain ällistyä, miten nopeasti Pena oppii. Tänään oikein havahduin siihen, kun tultiin kotiinpäin ja Penan askel oli iso ja vetävä. Niin iso ja vetävä että se halusi kulkea vähän edelläni. Minulla on maastovermeinä naruriimu ja kolmimetrinen koulutusköysi, joka antaa kivasti vapautta vaikuttaa hevosen paikkaan talutuksessa. Annoin Penan siis kulkea hieman edelläni, ja katsoin siinä sen ilmettä. Sitä millaisella ilolla ja itsevarmuudella se askelsi metsätietä eteenpäin, korvat tanassa, koko keho keinuen hyvää käyntiä. Se uskalsi mennä. Ok, sen ilon ja itsevarmuuden särkee vielä ihan pienetkin asiat, kuten aukeat paikat ja tiellä kulkeminen, mutta ei siitä kauaa ole kun sen ilme metsässäkin oli koko ajan tämä:

Huolestunut, jännittynyt naama
Nyt se on metsässä rento ja tyytyväinen. Sen ei mene pasmat sekaisin vaikka minä vähän joutuisin tekemään tonne eiku tonne -tyyppisiä liikkeitä hakiessani oikeaa polkua. Se ei koko ajan meinaa kompastua tai kävellä päältäni, vaan se pystyy keskittymään siihen miten se jalkansa asettelee. Tänään kävi jopa niin että lumen alta löytyikin jokin kuoppa johon Penan etujalka vajosi puoleen sääreen, mutta se ei saanut paniikkia vaan antooi minun ohjata kroppaansa rauhassa niin että jalka tuli ehjänä ylöskin kuopasta.

Voi siis olla, että joskus tulee vielä sekin päivä kun lähdemme keskenämme maastoon satuloituna ja suitsittuna, ja hyvällä hetkellä nousen kyytiin. Mutta en aio nyt yhtään hosua. Olen oikein onnellinen siitä, että voimme ja saamme käydä kävelemässä yhdessä. Se on oikein mukavaa, uskon että meistä molemmista. 

8 kommenttia

  1. Hieno poni sinulla mutta onko hänelle käynyt joskus jotain kun ei voi maastoilla? Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Penalle ei ole varsinaisesti sattunut mitään, paitsi että sillä on ollut aika haastava (lue: villi) luonne. Lisäksi se pääsi kasvamaan melko vanhaksi asti ilman kouluttamista tai ihmisen kanssa tekemistä, minkä jälkeen sitä alettiin ongelmahevoskouluttajien avulla rakentaa hevoseksi. Pena on todella nopea reaktioissaan, säikkyy ja kyttää ja kun saa kimmokkeen pelästyä, on sen pakoreaktio niin vahva ja nopea että sen kanssa ei olisi ollut turvallista maastoilla. Jos sillä on luotettava vetohevonen, se kykenee vähän paremmin toimimaan, mutta meidän elämässä on ollut vain aika lyhyt ajanjakso jolloin hyviä vetureita on ollut käytössä.

      Poista
  2. Näitä onnistumisjuttuja on aina kiva lukea :) Sitten kun aika on, ja Pena on tottunut varusteet päälläkin maastokävelyyn, niin jos saisit jonkun alkuun vaikka taluttajaksi. Olisi Penalla se taluttajaturva vielä rinnalla. Joko niin, että itse talutat tai sitten joku Penan tuttu ihminen taluttaa ratsastaja selässä.
    Nauttikaa mukavista maastoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut että maassa kävelevällä kaverilla on tosi iso merkitys Penan itseluottamukselle. Se saa sellaista "laumavoimaa" jo siitä, jos minulla on koirat vapaana mukana kun käydään radalla kävelemässä. Tosin se myös ottaa lämpöä siitä jos koirille tulee joku hepuli. Olisikin varmaan paras ottaa ensimmäiset "yksin selästä maastoilut" niin että joku lenkkeilisi siinä mukana.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Mä olen ehkä ennenkin tuuminut täällä ääneen, että Pena saattaisi tykätä ihan superpaljon esim. maastoesteistä jos se ei pelkäisi kaikkea niin paljon :D Niin kuin se tuntuu tykkäävän tuosta maastossa liikkumisestakin, kunhan saa olla metsän turvassa eikä tule mitään muuttujia.

      Poista