Penaponi

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Monessa asiassa voi olla tuhma

... mutta sitten joissain asioissa voi olla lungimpi kuin moni muu.

En väsy ihmettelemään Penan mielenliikkeitä. Tänään illalla päätin että käyn vähän pyöräyttämässä sitä liinassa, jotta huomenna ei tarvitsisi (ehkä!) aloittaa ihan niin pinkeällä hevosella treenejä. Peltoilun jälkeen oli yksi kokovapaa ja nyt tämä liinaurheiluvapaa.

Meillä on tilanne se, että kentällä ei ole valoja. Ne piti purkaa kesällä latoremontin yhteydessä pois ja hups nyt on tammikuu eikä niitä ole "ehditty" virittää takaisin. Tosin enpä minä niitä juuri tarvitsekaan, koska olen illat aina lapsen kanssa kaksin eikä ratsastamisesta oikein tule mitään jos täytyy toisella silmällä valvoa uhmaikäistä. Ja vaikka lapsi olisikin kiltisti ja viihtyisi, niin vähintään sille iskee pissahätä juuri kun on itse päässyt laukkatyöhön. Joten, ratsastan aamuisin kun on toinenkin käsipari kotona. Mikä tarkoittaa sitä, että pimeässä ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan.

Nyt iltainnostuksessani puin lapsen, virittelin sille otsalampun päähän ja vedin jatkoroikan avulla yhden työmaavalon kentän aitatolppaan. Hain hevosen kentälle, ripustin ulkoloimen toiseen aitatolppaan, puin suojat, kävelytin ja hölkkyytin liinassa. Eikä mitään! Ei niin kerta kaikkiaan mitään. Työmaavalo paistaa sopivasti silmään siitä aidannokasta, lapsi vilahtelee otsalamppunsa kanssa estevarastoon ja pois ja aidan ali ja pois, heittelee lapiolla hiekkaa ja lunta ja Pena vaan jolkottaa. Normisirkus, hoh hoijaa, olisi voinut laittaa puhekuplaan. Kyllähän se meni köyrylaukkaakin, mutta se johtui ihan vaan siitä että köyrylaukkaaminen nyt vaan on paljon siistimpää kuin mikään sivistynyt laukkaaminen. Mutta ei mitään häntä soihtuna pakoon -efektiä, johon totta puhuakseni olisi ollut kaikki edellytykset.

Osaa se joskus.

8 kommenttia

  1. Kyllä ne hevoset osaa aina yllättää!
    Mulla on muuten kotona yksi tuollainen "ei ole ehtinyt" valo-ongelma ja tilanteeseen on jo sopeuduttu täydellisesti. Eteisen energiansäästölamppu katosta pimeni ja hetki ihmeteltiin pimeyttä, nyt sujuvasti sytytellään valoja pikkueteiseen ja keittiöön eteisessä puuhailun ajaksi. Ja valo tosiaan pimeni alkusyksystä ja uusi piti ostaa seuraavalla kauppareissulla, mutta unohtui. Ja seuraavallakin kerralla... ja seuraavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtoiko johtua kommentistasi, mutta tänään laitettiin hösseliksi ja vaihdettiin talosta sisältä KOLME iänkaiken pimeänä ollutta lamppua ;)

      Poista
  2. Jepjep. Yleensä yllättävät juuri silloin, kun osaat vähiten odottaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella. Eikä ollut juoksutuksesta mitään iloa noin pinkeyden kannalta, alkuratsastus meni taas tänään hyvin konfliktinhakuisen ponin huijaamiseen jotta se tekisi töitä eikä pokkuroisi häntä tuubilla olemattomia rahinoita pakoon.

      Poista
  3. Varmin tapa saada Ruuna kesyksi on pistää lapsi kentänlaidalle tai vaikka keskelle kenttää leikkimään pallolla/millä ikinä. Siihen loppuu kyyläys kuin seinään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä onkin vinkeää se, että päivänvalolla Pena voi ihan surutta pelästyä ipanan ryntäilyä, joka halvatun kierroksella :D Tänään se yritti ottaa ritolat kun mies lykkäsi kottikärryjä kohti lantalaa ja ipana käveli siinä vieressä. Onhan se nyt päivänvalossa melko epäilyttävää toimintaa...

      Poista
  4. Nostan hattua. Ipana pyörii mukana ja sää liikutat hevosta. Kunnioitettavaa! (Tai sitten kaikkien lapset eivät vaan ole energiatasoltaan ja käytökseltään samanlaisia kuin omani. :D :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ipana on kyllä saanut melko maltillisen luonteen, ja kun keskittyy johonkin niin yleensä piipertää sitä samaa juttua aika kauan. Mutta siltikin hevosen liikuttaminen ja lapsenpaimennus ovat yhdistettynä aika läkähdyttävä kokemus :D Meille ei suotu edes vauvaikäisenä sitä "no se nukkuu ainakin 3 h vaunuissa niin hyvin ehdin ratsastaa". Kilinkellit, kantorepussa nukkui ja siinäkin pätkissä. Eipä paljon ratsasteltu.

      Poista