Penaponi

maanantai 9. tammikuuta 2017

Oma on aina oma

On suuri rikkaus saada ratsastaa erilaisia hevosia: nuoria ja vanhempia, toipilaita, projekteja. Olen hyvin otettu jokaisesta uudesta yhteistyökumppanistani, oli se sitten ihminen tai hevonen. Pienessä ajassa olen saanut mukavan määrän kaksi- ja nelijalkaisia asiakkaita, ja aina yhtä innostuneena ja avoimena nousen ensi kertaa uuden ratsun selkään.

Ja sitten vastapainona se kun pääsee kotona Penan selkään. Kun siinä näkyy ja tuntuu minun kädenjälkeni (hyvässä ja pahassa, krhm). Kun tulee fiilis, että joissain asioissa ollaan aika pitkällä. Vaikka senkin kanssa hinkataan perusasioita, niin silti. Pena jo tietää, että etuosan ja takaosan tulisi olla samoilla raiteilla, ja että haluan sen liikkuvan tahdissa, pyrkivänä, voimakkaana mutta kevyenä. Läheskään aina se ei pysty toteuttamaan kaikkia näitä asioita, ei ainakaan yhtä aikaa ja läpi liikkeen tai siirtymisen, mutta se jo muistaa mistä on kyse kun korjaan sitä. Ai niin ulkolapa takaisin linjaan. Ai niin piti odottaa. Enää ei tule niin usein sitä, että pitää ottaa käyntiin asti ja pilkkoa asia murusiksi saakka. On oltava onnellinen pienistä askeleista!

Tänään oli oikein hyvä fiilis. Pena kävi ensin tyhjentämässä itsensä eli juoksemassa vapaana kentällä. Kun sen korvien asento alkoi näyttää kesymmältä, mentiin talliin pukeutumaan ja aloitettiin ratsain.



Pari havaintoa itselle muistiin:
- Oikea takajalka on vähän laiska. Tuntuu tahdissa etenkin kun kone on kylmä. Näkyi tänään erityisesti väistöissä vasempaan. Pena kaatuu vasen lapa edellä ja kiirehtii, sen sijaan että pysyttelisi suorana takaosansa päällä ja työntäisi askeleet loppuun saakka.
- Laukassa nyt vain suoruutta. Suoruutta ja suoruutta! Molempiin suuntiin takaosa heijailee puolelta toiselle ja etuosa "vetää" laukkaa eteenpäin. Moottori taakse, etuosa siihen eteen. Avuksi loivat avot ja jos kenttä vähän paranisi, vastalaukat. Hiukan epämääräisellä pohjalla en halua tehdä vielä vaikeaa asiaa eli vastalaukkaa. Ei edesauta tasapainon löytämistä jos pitää varoa askeleitaan.
- Käynti-ravi -siirtymiset aika kivat! Ravi-laukka-ravi -siirtymiset, yyyyyyyyyyh. On se jännää. Lyhenee, tikittää, jännittyy, ahdistuu kun korjaa, ennakoi, sammuu, menee alta pois. Vasempaan laukannosto parempi, ihan hyvä oikeastaan. Tarttis sietää enemmän valmistelua ilman että ahdistuu.

Töitä siis on, sopivasti. Sekä sellaisia joista saa maallista mammonaa että näitä, jotka vain tuovat iloa ja toisenlaista rikkautta. Onneksi nämä näyttävät osin myös limittyvän keskenään! Ja koska tunnetusti kannattaa takoa silloin kun rauta on kuumaa, hain ja pääsin mukaan SRL:n valmentaja I -koulutukseen. Se kestää tämän kevätkauden ja kattaa etäopiskelun lisäksi kolme lähijaksoa Ypäjällä. Näistä ensimmäinen starttaa jo ensi viikolla. Seuraava lähijakso on sitten helmi-maaliskuun taitteessa ja silloin olisi tarkoitus raahata tuo oma villiratsu hevosten "isolle kirkolle" mukaan! Huihai!

4 kommenttia

  1. Vau! Ihan huippua! :D Onneks olkoon jatkokoulutuspaikasta! Samasta aiheestä vähän kirjotettiin sitten, erilaisten hevosten antoisuudesta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Nyt ehdin käydä jättämässä sulle kommenttini, kirvoitti ajatuksia :)

      Poista
  2. Onneksi olkoon koulutuspaikasta!

    Sulla alkaa olemaan sen verran noita titteleitä että saisitkohan taottua taitoa minunkin päähän. Kuljetkohan kirkkonummen suunnalla? Kaksi blondia kaipaisi uusia näkökulmia vanhojen ongelmien purkamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huihai Jilla, aika isoja saappaita tarjoat! Kirkkonummi menee jo aika pitkälle ohi mun toimintasäteen, mutta kun kevät tästä aukeaa niin kaffikupin ja Torstenin livetapaamisen merkeissä voitaisiin joku kevätretki järjestää ;)

      Poista