sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Vielä vähän esteratsastusta

Muutama viikko sitten hyppäsin ratsastuksenohjaajan esteratsastuksen loppukokeen.

Rata on 18 esteen rata jossa on tekemistä koko ajan: 21,5 m linja joka tullaan perusradalla kuudella laukalla ja uusinnassa viidellä; 13 m pikkupystylinja joka tullaan ensin neljällä ja sitten kolmella laukalla; vesimattoeste jolle pitää esittää "liikkeen takana" -istuntaa; kolmoissarja jonka ensimmäisellä osalla lyhyt myötääminen, toisella automaattinen ja kolmannella pitkä myötääminen; 130 cm pitkä trippeli, kapea pysty ja vinoon hypättävä pysty. Estekorkeus pääasiassa 90 - 105 cm. 

Tein näytön samalla kimoystävällä kuin edellisenkin ja arvosanaksi tuli 2 (asteikolla 1-3). Olin rataan tyytyväinen, vaikka virheitä siihenkin mahtui. Kuitenkin suoritin haastavan ja pitkän radan siten että pystyin ajattelemaan ja pitämään mielessäni saadut ohjeet ja opetukset. Tehtävät eivät olleet minulle helppoja ja tämä loppunäyttörata oli jotenkin ollut kaiken pelkäämiseni kulminoituma, jotain sellaista josta suoriutumista olin koko opintoajan ehtinyt epäillä. Radan jälkeen oli niin voittajafiilis kuin vain olla voi! 

Tässä rata videolla. Videossa on muutaman sekunnin katkos, koska kännykästä loppui muisti ja loppu on kuvattu toiseella laitteella. Hypyistä jää näkemättä kolmoissarjan lähestyminen ja a-osa. 


Parasta on, että koin jännitystä, pientä kutkutusta, mutta en pelkoa. Trippeli oli kammottavan näköinen kun harjoittelimme sitä. Sille tullaan pitkällä lähestymisellä isommalla vaihteella ja siinä ehtii tsuumata ja arpoa, osuuko ponnistus vai eikö osu. Mutta treeneissä esteope onnistui (taas!) sanomaan oikeat sanat: Sun täytyy haluta sen esteen toiselle puolelle. Tällä radalla halusin jokaisen esteen yli.

Vielä käyn hyppäämässä 90 cm kisasuorituksen tämän valkoisen herran kanssa, mutta muuten hän on jo siirtynyt toiselle ratsastajalle. Minulle sen sijaan tuli alle todellinen peli: 15-vuotias jättiläinen joka tekee vaativan asiat jos sitä osaa ratsastaa. Toistaiseksi olen keskittynyt siihen, että osaisin a) keventää, b) istua harjoitusravia (oikeasti, aloitin siitä että istuin alas kaksi askelta, sitten kolme, neljä... Ekalla kerralla pystyin parhaimmillaan kahdeksaan askeleeseen harjoitusravia, sitten hajosi pakka ja alkoi holtiton pomppiminen) ja c) pitämään hevosen laukassa itse määrittämäni ajan ilman että se ylitulkitsee apujani ja töräyttää vaihdon tai siirtyy käyntiin.

Mutta aivan ihana hevonen, joka oppi tuntemaan minut kolmen sokeripalan jälkeen. Nyt se huutohörisee kun näkee minun edes vilahtavan käytävällä... Tämän kanssa kohti kouluratsastuksen loppunäyttöä!

12 kommenttia:

  1. Mulla meni aivot jumiin ja solmuun jo tätä postausta lukiessa! :D Ei oo mikään helppo esterata, ja hyvä huudella, kun on hypännyt esteitä viimeksi suunnilleen 10 vuotta sitten ja silloinkaan mitään rataa ikinä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyppääminen vie ihmeesti mukanaan kun sitä pääsee tekemään hyvällä hevosella :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Alun kavalettisekoilua lukuun ottamatta katson itsekin tätä rataa melko hyvillä mielin.

      Poista
  3. Sujuvaa menoa ja kiva laukka tuolla hevosella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Laukka todella on tämän hevosen paras askellaji ja se pääsee siinä lu-jaa! Nimim. eilen hiittiksellä SportsTracker taskussa 45,2 km/h :O

      Poista
  4. Kivalta näytti ja vaihtoikin näköjään esteillä herkästi suoralla linjalla laukkaa kolmeen otteeseen esteiden jälkeen. Sujuvaa menoa. Kiva heppa. Onnittelut hyvin suoritetusta estekokeesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuossa alun kavaletilla tapahtuvat vaihdot ovat minun mokiani kun en saanut hevosta rehdisti läpi oikealta puolelta, kavaletti tulisi luonnollisesti ylittää ympyrälinjalla koko ajan myötälaukassa ja rytmin muuttumatta. Mutta esteväleissä tämä ratsu vaihtaa sujuvasti :)

      Poista
  5. Hieno rata! Oliko se tuo viimeinen pudotus joka tiputti numeroa vai miten tuota arvioitiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pudotuksilla ei sinällään ole näissä näyttöradoissa väliä, olennaisempaa on osata arvioida, mistä pudotus johtui. Arvostelukohtia ovat mm. rytmi ja tiet, ponnistusalue, ratsastajan asento ja hyppyyn mukautuminen sekä isossa roolissa lopuksi tehtävä itsearviointi. Huonosti sujuneesta radasta voi saada hyvän arvosanan jos on itsearvioinnissaan realistinen ja kartalla siitä mitä ja miksi radalla tapahtui.

      Poista
  6. Voi että ratsastat hienosti! Kamalan kokoisia nuo okserit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! Olen itsekin aika tyytyväinen siihen miltä menoni esteillä näyttää nykyään. Se kun ei ole tullut ollenkaan kivuttomasti tai ilmaiseksi, vaan olen tosi paljon kamppaillut itseni kanssa jotta pääsen irti jännityksestä.

      Ja joo, oksereilla ja trippelillä on ihan kunnolla kokoa, 105 cm ja pituuttakin ihan esteen verran. Radanrakennuksessa ja -kävelyssä olen oppinut ohittamaan ajatuksen esteiden koosta, ja sitten kun olen hevosen selässä, osaan jo keskittyä ratsastamiseen pelkäämisen sijaan eivätkä esteet enää tunnu kamalan isoilta. Toki iso osa on sitä että alla on kyvykäs hevonen joka ei epäröi, ja joka oikeastaan syttyy vasta kun esteet vähän nousee ;)

      Poista