Penaponi

lauantai 22. lokakuuta 2016

Mitä kuuluu Pena?

Kaikenlaista muuta jorinaa on ollut blogissa viime aikoina, mutta päätähti Penasta kovin vähän! Tämä selittyy pitkälti sillä että arki vie taas meikäläistä sellaista kyytiä etten juuri ehdi harrastaa. Nyt nautin kuitenkin kolmipäiväisistä vapaista ja olen ehtinyt ratsastaakin.

Työskentely kentällä on keskittynyt avuille tulemiseen ja eteenpäinpyrkimykseen, ja sitä kautta notkealla selällä liikkumiseen. Pena oli ekalla ratsastuskerralla todella konfliktinhakuinen mutta onnistuin olemaan ovelampi ja sain sen huijattua töihin. Vaikeaa on liikkua pohkeen edessä tuntumalla. Ei voi taivuttaa jos ei ole eteenpäinpyrkimystä, eikä varsinkaan voi koota jos ei ole mitään mistä kokoaisi.

Tuntuu siltä että useammassa lukemassani ratsastusblogissa tämä talvikausi on alkamassa back to basics -mentaliteetilla. Askel taaksepäin treeneissä, ei temppuja vaan perusliikkumisen hiomista. Meillä ihan sama homma. Minun on saatava Pena taas rehellisesti apujeni eteen, ajattelemaan itse kaarteissa eteen, suunnanvaihdoksissa eteen, väistöissä ja taivutuksissa eteen. Nyt se taas tarjoaa mielellään jännittynyttä sykkyrää ihan kaikenlaisesta kommunikaatioyrityksestä - saattaa kyllä lisätä vauhtia pohkeesta ja hidastaa istunnasta, mutta fiilis on koko ajan sellainen ettei satulan edessä ole mitään. Hevonen on ihan kirjaimellisesti jossain minun apujeni takana.

Kun saan sen ratsastuksen lopuksi rehdisti alleni ja eteen, ei minun tarvitse mitenkään kikkailla muodon kanssa tai epäröidä, mitä tapahtuu jos pyydänkin vaikka sivulle. Sinällään lohdullista - ne opitut temput ovat siellä kyllä ja tulevat esiin kunhan perusliikkuminen saadaan taas vakiinnutettua.

Eräs varsin mälsä havainto kuitenkin: meidän satula valuu liikkeessä eteen. Olen osannut vähän odottaakin tätä: vuoden takainen vierailu sovittajan luona antoi jo viitteitä siitä että vielä tulee päivä kun satula ei enää istu. Pena tulee selästään koko ajan kaarevammaksi kun ikää tulee lisää, eikä satula jossain vaiheessa enää asetu sinne niin kuin pitäisi. Nyt tilannetta varmasti hankaloittaa sekin, että kesäläski on nitistetty ja vähäinen työskentely näkyy litteämpinä selkäfileinä. Selkä on siis kahdestakin syystä tyhjempi kuin keväällä ja kesällä. Tästä seuraa luonnollisesti huono kierre, kun herkkä hevonen ei halua liikkua notkealla, pyöreällä selällä jos selkää ahdistaa sopimaton satula. Ja jos hevonen käyttää liikkumiseen vääriä lihaksia, ei selkään voi tullakaan uutta lihasta oikeisiin kohtiin. Eikä se kerran epäsopivaksi tullut satula ala uudestaan sopia sinne selkään. Tämänmalliselle hevoselle ei myöskään auta työntää fylliä ja romaania alle, kun muutenkin hevonen on rungoltaan kuin pallokala eikä satulalle ole ihan sitä optimia paikkaa. Mitä kauemmas satulan irrottaa hevosesta, sitä varmemmin se lähtee pyörimään ja seilaamaan. Ja taas ahistaa, hevosta ja ratsastajaa.

Hetkinen, mikäs miniratsastaja se sieltä pilkistää?
Jep. Yritin mahdollisimman pitkään pitää jälkikasvuni ei-hevostyttönä. Tyyppi täyttää seuraavaksi kolme ja tässä sitä ollaan. "Onko nyt minun vuoro ratsastaa?", ja tarraa sitten itse ohjista kiinni. Penalle kaikki kunnia, se vie kallista lastiaan hyvin keskittyneenä ja kilttinä!
PS. Tuonne sivupalkkiin ilmestyi yhteydenottolomake, jos on sydämellä jotain sellaista jota ei halua kommentteihin kirjoittaa. Joulukuusta alkaen olen myös töitä vailla, joten jos kaipaat opettajaa/ratsastajaa tai valvovaa silmää kentänlaidalle kohtuullisella etäisyydellä lounaisesta Hämeestä niin pistä lomakkeen kautta viestiä ja pohditaan ratkaisuja!

6 kommenttia

  1. Satulaongelmat on kyllä ihan hanurista, toivottavasti löydätte ratkaisun mikä tyydyttää, jos ei ratsastajaa, niin ainakin ponia.
    Hei, miten sinun pikkuratsastaja voi olla jo kohta kolme vuotta? Niin se aika rientää. Kohta et itse pääse sinne Penan selkään ollenkaan... tai sitten pitää hommata toinen poni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! On ollut niin huoletonta kun satula on ollut hyvä. Ja tykkään itse tuosta satulasta niin paljon, aina huokaisen tyytyväisyydestä kun saan istua siihen. Mutta ei auta, luultavasti on ruvettava katselemaan vaihdokkeja tämän talven aikana.

      Ajan kulumista ihmettelen minäkin. En kyllä valita, mun mielestä elo on paljon helpompaa tuollaisen vähän isomman naperon kanssa kuin ihan pikkuvauvan. Pena on yllättänyt positiivisesti siinä miten tyyni se on kun ipana on läsnä. Antaa harjata ja laittaa suojia eikä liikautakaan jalkojaan, vaikka yleensä on huono seisomaan paikallaan. Ipana on kovin tunnollinen hoitaja, joten on ollut "pakko" katsella vähän myyntiponejakin... ;)

      Poista
  2. Suloinen pikku ratsastaja! Ja hieno Pena, kun osaa olla kiltisti pienen ihmisen kanssa! Ihana ajatus, että sais hankkia ponin ja kaikkia ihania ponivarusteita....mussa asuu vahvasti edelleen sellainen pieni ponityttö.
    Penan profiili on tosiaan niin samanlainen, kuin mun hepalla, että kannattaa miettiä tuota Amerigo Vegaa. Harva satula sopii yhtä hyvin takakorkealle. Ja ihan hyvä satula se on, vaikka sitä yhdessä postauksessa moitinkin. Mandyn selkä on saanut ainakin hurjasti lihaksia sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kävin jo katsomassa eilen että mikäs se teidän satula olikaan ja etsin satula.comista vastaavat :D Vielä en viestinyt sinnepäin mutta jos vaikka pian koittavalle lomaviikolle koittaisi saada sovitukseen.

      Poista
  3. Vinkiksi vielä, että voit varmasti kokeilla 17" Penalle tästä, on superlyhyttä mallia. Ja toi Classic on aika samaa mallia, niitä löytyy käytetympänäkin. Vega on Classicin halpismalli, se on vaan niin hiljattain tullut markkinoille että ei vielä löydy juuri käytettynä.

    VastaaPoista
  4. Miten se aika kuluukaan, vastahan sie olit raskaana! :)

    VastaaPoista