Penaponi

torstai 26. marraskuuta 2015

Koko setti

"Nyt mä uskallan sanoa", sanoi kengittäjä kun sai kotkattua jälkimmäisenkin takakavion ja laskettua sen maahan, "että Penahan alkaa käyttäytyä tässä hommassa!"

Totta. Puolisen vuotta se on vaatinut: kengittäjä-hevonen-kengittäjä -yhteyden löytäminen, mutta toden totta, nykyään vähemmän sikailua ja enemmän asiallista käytöstä. Mallioppilas Pentti tienasi yhden tähtitarran lisää reissuvihkoonsa.

(Kyllä se kolme kertaa vähänkeuli etupäätä laitettaessa ja viis-kuus kertaa nyppäisi hankalamman takajalan alas omin luvin, mutta siis verrattuna sellaiseen poukkoiluun jossa suoni pullottaa niin minun, kengittäjän kuin ponin itsensäkin otsassa niin tämä oli jo tosi mallikelpoista käytöstä. Heinää Pena edelleen syö verkosta koko toimituksen ajan ja se on osoittautunut parhaaksi rauhoittavaksi tekijäksi. Ylipäätään tunnelma on rauhallinen läpi koko kengitystapahtuman.)

Takakavioiden asento on parantunut koko ajan. Pienet ne kaviot ovat edelleen mutta ei Roomaakaan päivässä jne. Kokonainen rengaskenkä takajalassa on tuntunut toimivalta joten sillä jatketaan vielä ainakin seuraava kengitysväli. Ja kuten varmaan jokainen hevosenomistaja tähän aikaan vuodesta, minäkin vietin liki unettoman yön miettiessäni, laitetaanko hokit, laitetaanko niitä kaks vai neljä, laitetaanko tilsakumit, uskaltaako jättää laittamatta. Alkuviikosta oli hetken talvi, lunta pikkuinen ripaus, ja kesäkengät eikä tilsakumeja tarkoitti sitä että ristin käteni ja toivon ettei konin koivet katkea tarhassa. Ratsastaa ei voinut kuvitellakaan. Sitten talvi meni pois ja nyt on losottanut kaksi päivää vettä eli kurassa kahlataan taas.

Hokit rassaa jalkoja ja tilsakumit syö anturoita - turhaan käytettynä. Mutta kuka näyttäis kristallipallolla seuraavan kuuden-seitsemän viikon sään?

Päädyttiin laittamaan koko setti kaikilla herkuilla. Eli neljä hokkia joka koipeen sekä tilsakumit. Toki hokit olisin voinut veivata kiinni itsekin sitten kun niitä tarvitaan, mutta näin saatiin pelattua vähän jatkoaikaa melko kuluneille rengaskengille. Tervetuloo koko talven mittainen syksy sitten vaan, me ei ainakaan kurassa nurin mennä!

10 kommenttia

  1. Ihana Pena, teillähän tapahtuu koko ajan edistystä joka saralla!
    Meilläkin laitettiin tosiaan koko talvisetti viimeksi alle ja ehdittiin se muutama päivä hyötyäkin hokeista ja tilsakumeista, mutta olisihan se pitänyt arvata, että lumet sulaa, kun on valmistautunut... Nyt olisi varmaan puoli metriä lunta, jos olisi vaihtanut vaan kesäpopot alle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihme epeli tuo poni, olin tosi iloinen sen käytöksestä etenkin kun sillä on ollut viikon verran vapaitakin alla!

      Ja samaa mieltä, teet niin tai näin hokkivalinnan kanssa niin ei se koskaan osu yksiin kelien kanssa.

      Poista
  2. Mä laitatin vaan minihokit jalkaan, vaihdan ne sitten itse kunnon toriin jos talvi muka tulee ennen tammikuuta. Tilsakumit taisi viime talvena olla yhden kierroksen alla - turhaan silloinkin... Ei nämä etelän kelit ja maneesi enää tunnu vaativan sellaista arsenaalia mitä vielä nelisen vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin laitettiin matalammat hokit. Tilsakumit mä näen turvallisina jo tarhaamisenkin kannalta, JOS sitä lunta on. Viime talvi oli kyllä niin epätalvi kuin vain voi, vissiin yhden kerran meillä aurattiin pihatie, kenttää ei kertaakaan eli lumilinko vietti huilivuoden :D

      Poista
  3. "Ihana" kuulla, että muillakin vähän hankalia kengitettäviä. Meillä kaikki welshit on enemmän tai vähemmän vastustelijoita siinä asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pena ei vain malta. Se parantaa koko ajan, mutta paikallaan seisominen on vain niin tosi vaikeeta. Kahden puolen en uskalla sitä sitoa koska se tykkää myös saada vetopaniikkeja jos on liian jämerästi kiinni, joten sitten se heijailee siinä yhdessä narussaan ja minä olen aina valvomassa, ettei se pure kengittäjää ("Pentti vaan tässä vähän hoitaa kengittäjää... Naps.") tai hirtä itseään naruunsa. Heinänsyöttö on ollut hyvä keino pitää poni rauhallisena. Ja nyt kun meille on askarreltu noita erikoiskenkiä niin Pena on aina mennyt karsinaan välihuilille jos kengittäjä käy työstämässä kenkää.

      Hankalaa tällaisen kanssa on löytää tasapaino siihen, mikä on sikailua ja ratkeaa jämäkällä perkeleellä ja mikä sitten vain sitä "normaalia malttamattomuutta". Kun ei se hevonen huutamalla opi seisomaan kengityksessä, sen sijaan tarttis saada paljon niitä sujuvia positiivisia kertoja alle. Silti kaikkea ei voi sallia ja sietää...

      Poista
  4. Hyvä te! Nappasin muuten sinulta tuon vinkin heinäverkosta kavioiden huollossa. En tiedä, miksen ollut sitä itse tullut ajatelleeksi. Täytyy kiittää vinkistä, sillä Ruusa oli viime vuolussa ihan mallioppilas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas taisin aikanani apinoida tuon vinkin Elinalta (siis Rippe-Elinalta jolla silloin vielä oli Taavi). Meni jonkin aikaa ennen kuin "hyväksyin" sen että hevoseni tarvitsee jotain tällaisia kepulikonsteja jotta malttaa seistä. Ajattelin, että kengityksessä hevosen kuuluu olla käytävällä kahdelta puolen kiinni ja seistä paikallaan ilman mitään, piste. No, siihen ei ehkä koskaan päästä, mutta heinänsyönnillä toimenpide on jo kohtalaisen miellyttävä kaikille osapuolille. Pena muuten söi heinää myös hieronnan aikana, ja silloinkin jotenkin pahoitellen esitin asiani hierojalle joka totesi että ei häntä haittaa yhtään, laita vaan heinää jos se hevosta helpottaa.

      Poista
    2. Joo. Se heinä oli mun foresti-ponin pelastus nuorena.. Taisi olla ihan kengittäjä, joka sitä ehdotti. :) Eipä tästä kauaa ole, kun yhdellä hevosella sitä taas tallilla käytettiin, kun ei malttanut seisoa. Sekin sai sitten kenät ongelmitta alleen.

      Kepulikonstien käyttö on joskus hyvästä, paljon helpompaa, kun tuskastella riehuvan hevosen kanssa. Se on vähän sama, kun oma hieroja sanoi vaihtoehtohoidoista ihmisillä; Ei ole väliä, mihin se perustuu jos siitä saa avun. Sama hevosten kanssa. ;)

      Poista
    3. Totta. Ja taas kerran päästään siihen lopputulemaan että eniten meitä opettaa ne hevoset jotka eivät ole "kaikki käy"-tyyppejä. Oma jäykkä katsantokanta tuntuu hölmöltä sitten kun uskaltaakin ajatella ja kokeilla toisin ja löytää siten vielä avun.

      Poista