Tötterökorvan kanssa metsässä

Kovasta tuulesta huolimatta lähdettiin eilen Penan kanssa sovitulle maastoretkelle meidän luottovetohevoskaverin perään. Puin Penalle korvahupun, kun ajattelin että se vaimentaisi vähän tuulen suhinaa, mutta en tiedä oliko siitä mitään hyötyä, tai oliko vaimennukselle oikeastaan tarvettakaan.

Pena oli niin kiltti! Siitä on tullut ihan todella kiltti ja fiksu, en oikein itsekään ymmärrä, miten se osaa käyttäytyä ihan niin kuin normaalit hevoset. Siellä se puksuttaa kaverin hännässä menemään, joskus vähän säpsii jotakin ja pyrähtää pari askelta ravia, mutta eilenkään ei ollut yhtään sellainen olo että istuisi dynamiittipötkön päällä. En voi ehkä tarpeeksi korostaa, miten iloinen tästä olen.

Käytiin tylsännäköinen kolmen vartin metsäkävely, ja siis palattiin kotiin omia jälkiämme pitkin. Metsässä kova tuuli ei haitannut, kuuli mitä kaveri sanoi ja hevoset olivat rauhallisia. Poluilla kävely tekee hyvää Penalle, sen on pakko vähän keskittyä jalkoihinsa, ja on tuolla metsässä pientä nousuakin yhdessä kohtaa, jolloin saa vähän treeniä takapuolen lihaksiin.

Lenkiltä paluun jälkeen kuvasin kännykällä Penan naurettavan tötterökorvalookin:

Tulen vähän lähemmäs

Tuo huppu ei pue sitä ollenkaan, se on aivan liian iso Penan minikorviin ja värikin on ihan totaalisen väärä. Onneksi täällä landella kukaan ei arvostele.

Kiitos kaikille edelliseen maha-aiheiseen kirjoitukseen kommentoineille! Harmillista sinällään, että eniten kommentteja kirvoittaa terveyshuolet, ja että vähän jokaisella tuntuu olevan niistä kokemusta. Yritän keksiä jonkun järkevän ajankäyttöratkaisun Penan tonkimisvimmaa taittamaan - luultavasti se tulee olemaan jonkinlaiset slow feeding -verkot tarhaan, mutta kuten edellisen tekstin kommenteissa avasin, verkkojen käyttö viiden hevosen laumassa ei ole kovin yksioikoista eikä niin halpaakaan puuhaa. Laumassa on monta eritarpeista hevosta, ja ahneimmat ja röyhkeimmät ovat yleensä myös niitä joiden ei enää tarvitsisi yhtään syödä ylimääräistä puuhaheinää. Kunpa olisi pohjaton kukkaro, rahallahan nämäkin ongelmat olisi jokseenkin harmittomasti ratkaistavissa.

Meille on muuten nyt varattu klinikka-aika Viikkiin. Taidan otattaa samalla hiekkakuvan niin tiedän, mikä hoppu psylliumin aloituksella on. Ja kintereitä me nyt lähdetään sinne näyttämään, katsotaan mitä eläinlääkäri sitten haluaa tutkia kun kerron oireet.