Taas kengitellään

Seitsemän viikkoa vierähti kengityksestä ja nyt taas tuli kengittäjä katsastamaan, mikä oli meidän vinokavion tilanne tänään.

Pena oli helpottanut kengittäjän hommaa jo keskiviikkona nakkaamalla toisen etukenkänsä sänkipellolle, jossa kävin ratsastamassa. Kaikki kengät oli vähän löysän oloiset ja kilisivät, ja mietinkin ennen pellolle menoa, että olisi varmaan viisasta vain kävellä, jotta kengät pysyy jalassa. En raaskinut kuitenkaan, ja niinhän siinä ravatessa tuli loikka josta arvasin, että nyt lähti joku kenkä. Pena alkaa heti takoa, kun sen kaviot kasvaa pitkäksi. Tälläkin kertaa viimeinen kasvu tuli tosi nopeasti: puolitoista viikkoa sitten yksi asiakkaani kyseli, onko meillä kengitystarvetta kun hän oli pyytämässä kengittäjää omalleen, ja sanoin että ei meillä vielä ole, menee pari viikkoa ainakin. No, sitten tuli kasvuspurtti ja nyt tuntui siltä että oli ihan viimeinen aika laittaa kaviot uuteen kuosiin. Etujalkojen kengityksestä oli 7 viikkoa ja takasten 6 viikkoa, kun silloin viimeksi jouduttiin odottamaan levikekenkiä hiukan ylimääräistä.

Positiivinen uutinen on, että takakavioiden tilanne näytti nyt vuolun jälkeen paremmalta. Kannat olivat levinneet mukavasti eikä vinous ollut enää ihan niin silmiinpistävää. Kengät eivät olleet niin eriparisesti kuluneet kuin aiemmin, ja muutenkin takakengät olivat sen oloiset, että ne periaatteessa olisi voinut laittaa vielä toiseksi kengitysväliksi alle. Päädyttiin kuitenkin laittamaan uudet levikekengät, ihan siltä varalta ettei vanhat sitten pääse kulumaan ja pyöristymään liikaa, jolloin niiden hyöty olisi menetetty melko lailla kokonaan. Tämä seuraava kengitysväli näyttää melko pitkälti sen, onko kavioiden virheasento saatu korjattua niin että kaviot alkavat nyt taas kasvaa suorempaan ja myös pysyä suoremmassa.

Oikea takakavio ennen kengitystä

Oikea takakavio ennen kengitystä

Oikea takakavio kengityksen jälkeen

Oikea takakavio kengityksen jälkeen

Vertailun vuoksi oikea takakavio silloin 6 viikkoa sitten, edellisen kengityksen jälkeen, aika paljon pikkuisempana kuin nyt!

Vasen ennen kengitystä

Vasen kengityksen jälkeen

Yksi ylläri koettiin, kun Penan vasemmasta takakaviosta paljastui vuolun yhteydessä vanha paiseonkalo! Kengittäjä oli ällistynyt löydöksestään, ja niin olin minäkin. Penahan ei ole kertaakaan ontunut mitään jalkaa... Miten kummassa sillä voi olla siellä onkalo, kyllähän hevonen nyt paisetta ontuu! Mutta kaviossa ei ole ollut kerta kaikkiaan mitään paiseeseen viittaavaa oireilua.

Juttelin kengittäjän kanssa Penan hankaluudesta seistä kengityksessä - olin ostanut sille omenanmakuisen nuolukiven ajanvietteeksi, mutta ei siitä ollut kamalasti iloa. Etujalat saatiin hyvin laitettua, takasten kanssa alkoi tuttu rempominen, joka asettui kun hain Penalle heinää eteen. Pena reuhtoo selvästi enemmän oikeaa takajalkaa, ja arvailtiin siinä sitten, onko se a) vain sitä sen normaalia en-osaa-en-pysty-seistä-paikallani, vai b) kipeä oikeasta takajalasta jota nostetaan kengitysasentoon vai c) kipeä vasemmasta takajalasta, jonka päällä sen pitäisi seistä. Kengittäjä sanoi, että hän ei huomaa eroa reuhtomisessa, vaikka pitäisi jalkaa suorempana tai jyrkemmin taivutettuna, mutta yleensä rempomista esiintyy eniten kun oikeaa takasta joutuu nostamaan oikein ylös. Eli oikea takajalka on jyrkästi taipuneena kaikista nivelistä, mutta silloin myös eniten painoa "kaatuu" vasemman takajalan päälle. Toisaalta Pena tekee nämä sirkustemppunsa ihan pokkanaamalla ja korvat hörössä, ei se näytä siltä että siihen sattuisi. Ja sen kipu/epämukavuusviestit on tullut ikävän tutuksi silloin maha- ja satulaongelmien aikaan, silloin ei hörökorvahevostesta ole tietoakaan.

Ehkä meidän täytyy vain mennä klinikalle ja ottaa mielenrauhani vuoksi kuvat sen takajalkojen kaikista nivelistä.

Lopuksi vielä muutama kuva alkusyksyisistä tunnelmista. Penan lauma on kutistunut viiteen hevoseen, ne ovat olleet jo joitain viikkoja yöt sisällä, mutta pääsevät vielä päiviksi nyppimään laidunta. Heinää kyllä tarjoillaan jo aamulla ja päivälläkin pari kertaa tarhan puolelle, sinne ne tulevat vihellyksestäni syömään ja palaavat sitten kujaa myöden takaisin laitumelle.

Päiväheinillä. Vielä olisi vähän kesämahaa karistettavana...

Ahmatti pää laarissa

Vielä olen hetken kolmen hevosen omistaja. Miku, Immu ja Pena