Penaponi

maanantai 31. joulukuuta 2018

Mä katon tän loppuun asti


Heippa sit, vuosi 2018.

Olit ihan hyvä vuosi. Vuonna 2018 minua on puhututtanut blogissa ainakin hevosen karies, arkielämän ehtiminen ja jaksaminen, Penan fiksuuntuminen maastoilun ja jotenkin vähän kaiken muunkin suhteen, laumanlisäys Sulo joka muutti meille vappuna, hevosen laihduttaminen, lisäravinteet, varustevalinnat ja ajolle opettaminen.

Olin asettanut tavoitteeksi laihtua raskauden ja imetyksen jäljiltä takaisin omiin mittoihini (FAIL, vielä roikkuu sinnikkäät 4 ylikiloa mukana), käydä Penalla yksin maastossa (CHECK!) ja startata Penalla heA (CHECK, jos harkkakisat lasketaan). Ikuisuustavoitteena oli tänäkin vuonna hyppäämiseen lisää varmuutta ja ratsastettavuutta esteille, ja vaikka hyppykausi näin maneesittomana on aika lyhyt, koen että hyppäämisen suhteen on hyvä mieli nyt.




Nyt joulukuussa oli sellainen merkkipäivä että minulla napsahti 19 vuotta hevosenomistajuutta plakkariin. Ensi vuonna juhlitaan siis pyöreitä. Jos muistetaan.

Minulla taitaa olla taipumus katsoa loppuun saakka kääntämäni kortit näissä hevoshommeleissa. Kun sitoudun, sitoudun. Nyt tuntuu siltä, että tämä hevoskattaus on sellainen, jonka kanssa mennään rinta rinnan niin kauan kuin elon päiviä riittää. Ihan niin kuin mentiin Immun ja Mikunkin kanssa aikanaan, toisen kanssa yhteisiä päiviä riitti 15 vuoden ajan ja toisenkin kanssa yli 13 vuoden ajan. Olen siis omistanut hevosia 19 vuoden ajan ja myynyt niitä 0 kpl. Ylläpidossa minulla on ollut kaksi hevosta ja niihin olen suhtautunut niin kuin ylläpitohevoseen minusta on turvallista suhtautua: ne ovat lainassa vain. Enkä tarkoita että myymisessä olisi mitään pahaa: on parempi vanheta sellaisessa seurassa jossa viihtyy, ja joskus vain elämä heittelee niin ettei ole valinnanvaraa.

Olen onnellinen näiden nimenomaisten hevosteni kanssa ja haluan kerryttää yhteisiä vuosia. Monta, monta, toivottavasti.





Näin vuodenvaihteen kunniaksi ajattelin koostaa pienen videokollaasin siitä, miten Pena on ratsun taipaleellaan kehittynyt. Kun aloin selata vanhoja videoita, silmämunani kärvistyivät kuoppiinsa ja tajusin, että se mikä tässä kelkassa on kehittynyt, on minun ratsastustaitoni. Penassa on ollut koko ajan ihan kaikki se (rajallinen) potentiaali mikä siinä on, minä vain olen... Joo. Ja tässä kohtaa en tunne niin suurta arvostusta omaa kehitystäni kohtaan, vaan lähinnä häpeää siitä miten köppöisesti olen vaikkapa vielä 6 vuotta sitten ratsastanut. Vai mitä sanotte tästä kökötyksestä, ihan justsilleensä 6 vuotta sitten:




Eikä se nyt niin kummoisesti suju tässäkään:



Sivuhuomautuksena mainittakoon, että näissä ylläolevissa videoissa olen nykyistä olomuotoani liki 10 kg kevyempi. Toppavaatteet eivät anna kovin hyvää vertailupohjaa, mutta ehkä voidaan todeta Penan miehistyneen ja täyttyneen lihaksistoltaan melkoisesti näiden 6 v aikana, koska eivät meidän keskinäiset mittasuhteet nyt merkittävästi ole huonommaksi menneet. Vaikka aina toivonkin, että Pena voisi kasvaa vielä ihan vaikkapa 10 cm eikä olisi yhtään liian suuri.

Tältä näytti meidän ravailu nykyhetkessä 29.12.2018:



Vuoden viimeisenä työpäivänä sain hieman kyseenalaisen kunnian ratsastaa Penan veljellä, koska se oli tuhma ja nakkasi pikkuratsastajansa kaaressa ketoon. Taitaa olla sukuvika ettei suksi aina luista, niin on samanoloinen tuo miniPena. Tuntui kuin olisi kotiinsa mennyt. Luulen että Pena olisi täsmälleen samanlainen jos sitä yritettäisiin ratsastuskoulukäyttöön: se oppisi hyvin äkkiä, miten saa karistettua kuljettajan kyydistään jos ja kun ei huvita suorittaa annettuja tehtäviä. Kuulemma tämä miniPena olisi jo Black Fridayn aikaan lähtenyt tarjoushinnalla minun talliini. Harmi että nyt on tuhmien ponien kiintiö täynnä!




Uusi alkava vuosi tuo mukanaan monenlaista muutosta ja myllerrystä elämään, ainakin toivottavasti! Kovin suureellisia tavoitteita en uskalla asettaa, kun vuorokaudessa on oletettavasti myös v. 2019 vain 24 tuntia, ja ne tuntuvat näissä ruuhkavuosissa olevan aika usein liian vähän. Haluaisin panostaa omaan kehitykseeni ratsastajana ja opettajana entistä enemmän, mutta vielä en ole onnistunut ratkaisemaan ajan- ja rahankäytön yhtälöä joka mahdollistaisi valmentautumisen ja kurssittautumisen. Sulon ajo-opetuksen haluaisin valmiiksi niin että ensi vuonna tähän aikaan minulla olisi kärrykelpoinen pikkuponi. Ja Penan kanssa minulla on ollut jo jonkin aikaa salainen haave opettaa sille laukanvaihdot, joten kehtaisiko vaihdot julistaa Penan ensi vuoden tavoitteeksi...? Itselleni laitan tavoitteeksi kirjata hevosiini liittyvät kulut ylös ensi vuodelta ja julkistaa laskelman vuoden päätteeksi.

Minun ylläpitämiseni ainakin on ihan ilmaista, ettäs tiedät! Pelkkää iloa ja plussaa! Enkä muuten ole yhtään karvainen, ite oot!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille blogin lukijoille, toivottavasti jaksette pysyä matkassa ja kommentoida ahkerasti myös ensi vuonna!

10 kommenttia

  1. Ensimmäinen ajatus tuosta temppuilevasta velipojasta oli, että sen on pakko olla Harri, ja piti tarkistaa, kyllä taisin olla oikeassa :D

    On teidän molempien meno muuttunut hurjasti, siis sinun ja Penan!

    Hyvää uutta vuotta teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, Harrihan se. Mä katselin sitä pari ekaa opetuskuukautta ja mietin, että onpa Penan oloinen poni. Kunnes sitten pengoin sukujuuria ja kas kun olikin sama sukupuu, ja lakkasin ihmettelemästä sen metkuja :D

      Poista
  2. Hyvää uuttavuotta! Kyllä te olette molemmat Penan kanssa kehittyneet. Ja hyvä niin. Ajattele, miten kauheaa olisi katsoa 6 vuotta vanhoja videoita ja tajuta, että on ratsastanut silloin paremmin!

    Minä olen myös sellainen, että sitoudun omiini. En koskaan lupaisi loppuelämän kotia, koska ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Mutta käytännössä kiinnyn poneihini niin paljon, että en myisi ellei rahatilanteen takia olisi aivan pakko. Ja Ruusa on sen verran perussairas, että sitä en myisi lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Tosin hyppäämisen suhteen tilanne on kutakuinkin se, että 2 vuotta sitten hyppäsin paaaaljon paremmin kuin nyt. Mutta silloin olinkin kahdesti viikossa esteopetuksessa osaavilla hevosilla. Penan kanssa kehittyminen on pääasiassa saatu aikaan turaamalla yksin; yrittämällä ja erehtymällä. Toki ohjaajakoulutuksen jälkeen on tapahtunut ihan selkeä harppaus eteenpäin ihan kaikessa tekemisessäni. Minä en siis allekirjoita puheita siitä että hevoskoulu olisi pelkkä pitkä heppaleiri - aikuiskoulutuksena ainakin ohjaajakoulu oli minun ratsastustaidolleni käänteentekevä ajanjakso.

      Pena ei ole ollenkaan sellainen hevonen josta haaveilin, kun edelliset hevoseni alkoivat olla elämänsä ehtoopuolella ja mietiskelin, mitäköhän tulee niiden jälkeen. Kiinnyin Penaan vahingossa ja näköjään oikein tiukastikin, kun yhteistä polkua on nyt tallattu n. kahdeksan vuotta. En edes tiedä, mitä haluaisin, jos saisin oikein oikeasti valita millaisen hevosen ostan :D Sulokin hankittiin ns. tarpeeseen, ja siihenkin mokomaan olin jo kiintynyt sen edellisessä kodissa, vaikka se oli ihan sika. Mutta Sulo on sentään sillä lailla suunniteltu hankita, että haettiin Penalle ruunaseuralaista, joka olisi sen kokoinen että siitä riittäisi lapsille ponia useiksi vuosiksi jos heillä hevosintoa piisaa, ja mieluiten myös sellainen jolla ei kapasiteetti tai ikä tökkäisi heti vastaan, kun lapset vähän varttuu. Loppu oli sitten ajoituksen sattumaa, mutta aika hyvä tuuri meillä kävi, vaikka itse sanonkin. Koska Sulo vaan on <3

      Poista
  3. Hyvää uutta vuotta! Melko samoilla linjoilla hevosista luopumisen kanssa - toki Totin emätamman annoin pois hyvään kotiin josta tuttu eläinlääkäri meni takuuseen. Pitkään kannoin huonoa omatuntoa etten pystynyt tarjoamaan loppuelämän kotia (ts. Päätin panostaa täysillä nuorempaan hevossukupolveen). Tänä jouluna kun sain taas viestillä kuvaterveiset, tuli taas parempi mieli kun mammalla on kaikki hyvin.
    Ja olettehan te kehittyneet hienosti Penan kanssa! Sukulaishevosilla on hassusti samoja piirteitä, on tullut huomattua tuosta omastakin kun tuttavapiirissä on sen sukulaisheppoja =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus leikitellyt ajatuksella, millaisen myynti-ilmoituksen Penasta kirjoittaisin, ja todennut, että se olisi juuri sellainen kammoilmoitus joka haukuttaisiin välittömästi ht.netissä :D "Haikein mielin... Ei sovi siihen, tähän, tuohon tai tuohon... Vaatii sitä, tätä ja tuota... Osaa mutta mitään näyttöjä ei ole" jne.

      Poista
  4. Hyvää uutta vuotta! Melkoista kehitystä teillä kyllä siellä tapahtunut! Videot onkin siitä(kin) syystä niin ihania, että huomaa edistystä tapahtuneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videointi on armotonta... Ja hyödyllistä. Toivon, että kun ollaan eletty tästä hetkestä 6 v eteenpäin, tuntisin taas pientä häpeää tästä nykytilasta ja että olisimme jälleen isosti edempänä. Aina voi haaveilla :D

      Poista
  5. Ihanaa, että on muitakin jotka sitoutuu! Minulla tulee tässä kuussa jo 28 vuotta hevosenomistajuutta. Viisi hevosta olen ostanut, kolme kasvattanut itse, enkä yhtäkään myynyt. Kuoleman kautta on kaksi poistunut. Mulle nåmä on perheenjäseniä siinä kuin pienemmätkin lemmikit, vaikka tieyenkin samalla myös harrastus- ja kilpailukavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onkin jo tosi komeat hevosenomistajuusvuodet! Omakasvatin elämän seuraaminen alusta loppuun on mullakin haaveena, tosin noista ruunista on paha saada omaa varsaa :D

      Poista