tiistai 18. joulukuuta 2018

Kohtauksia eräästä kavioliitosta







Sulon sitkeä väsytystaistelu alkaa tuottaa tulosta: Pena on vähitellen ruvennut leikkimään sen kanssa. Voi olla että jossain vaiheessa vielä manaan tätä hetkeä kun iloitsen nujuavista ja painivista hevosistani, mutta juuri nyt pidän tätä vain ja ainoastaan positiivisena ilmiönä. Pena eli monta vuotta totisten tammojen kanssa (ensin Emmin, sitten Sissen) ja siitä itsestäänkin tuli jotenkin epätyypillisen vakava. Se on luontaisesti sellainen lähellä olija ja lähelle tulija, mutta pomotammat pitivät sen aina tarkasti etäämmällä, eivätkä to-del-la-kaan edes harkinneet mitään leikkejä. Nyt Pena on vähitellen ruvennut vastaamaan Sulon leikkiinkutsuihin. Minun läsnäoloni selvästi häiritsee leikkiä, ja parhaimmat painit olen nähnytkin ollessani itse etäämmällä.

Toki olen iloinen myös siitä että Sulo leikkii - se on tarhattu yksin edellisessä kodissa viimeiset kolme vuotta, ja sitä ennen se on ollut ori ja oletettavasti silloinkin ollut yksinään, varsa-aikoja lukuunottamatta. Tunnen iloa siitä että sosiaalinen poni löytää kaverin jonka kanssa voi toteuttaa kanssakäymisen tarpeitaan. Meillä on kestänyt reilun puoli vuotta että nämä ruunat ovat päässeet pääsemässä samalle aaltopituudelle. Toimeen ne ovat tulleet koko ajan, mutta vasta nyt alkaa tuntua siltä että ne hitsaantuvat yhteen.

Tämä joulukuu on ollut harmautta, töiden puskemista ja joulubreikin odottelua. Kohta on talvipäivänseisaus ja sitten alkaa taas valo voittaa. Jaksaa jaksaa!

8 kommenttia:

  1. On kyllä ihan mahtavaa, kun poneilla synkkaa. Ja leikkiä on aina hauska seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Toistaiseksi nämä tyypit leikkivät vain kentällä, eivät kai ole tajunneet että tarhassakin voisi nujuta :D

      Poista
  2. Tulee kyllä hyvä mieli kun näkee hevosten leikkivän yhdessä! Niin monet hevoset seisovat nykyään tarhassa yksin, ilman kaveria jonka kanssa touhuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, leikkisä hevonen ansaitsee leikkikaverin. Kaikki ei tietenkään arvosta ystävän leikkiinkutsuja, ja ymmärrän senkin että rikkirevityt loimet voi aiheuttaa närää pidemmän päälle, mutta en siltikään haluaisi sulkea kanssakäymisen mahdollisuutta pois.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ruunat on siitä niin mainioita että niitä aina vähän lapsettaa. Olen iloinen että Penan turha vakavuus on karisemassa.

      Poista