Penaponi

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Pena ratsailta

Olen pälissyt blogissa kaikenlaista, mutta Penan kouluratsastuskuulumiset ovat jääneet päivittämättä. Enkä tiedä onko niissä niin varsinaisesti ollut mitään kerrottavaakaan - syksyn läpi raahauduttiin miten kuten ja ratsastin milloin ratsastin ja tein mitä tein, en mitään kovin pitkäjännitteistä tai tavoitteellista ilmeisesti ainakaan. Ratsastuskuvia on ollut esitettäväksi pyöreä nolla (eikä se korjaudu nytkään, sori).

Penan kanssa on kuitenkin jo aika pitkän aikaa ollut hyvä mieli työskennellä. Ehkä se johtuu siitä että varsinaisia tavoitteita ei ole ollut, mutta suuria pettymyksiä tai turhautumista ei ole tullut. Päinvastoin - viikonloppuna olin hankiratsastuksella radalla, ja Pena oli hulvattoman villi, innokas mutta ei kekkuloinut mitään turmiollisia sivuloikkia tai pukkihyppyjä, vaan pisteli menemään korvat tötteröllä. Nauroin ääneen sen innolle, ja sain tuosta puolivallattomasta ratailottelusta niin paljon hyvää mieltä ja energiaa, että siitä riitti monta päivää uuden viikon puolellekin.

Joulun aikaan tuli kokeiltua myös ilman satulaa ratsastamista pimeässä. Tämä ei ollut suinkaan alkuperäinen suunnitelma, vaan tilapäisvaloni oli mysteerisesti pudonnut tolpannokasta ja hajonnut sillä välin kun laitoin Penaa tallissa ratsastuskuntoon. Koska olin jo valmistautunut ratsastamaan, ajattelin mennä siitä huolimatta, että olin liikkeellä ilman satulaa ja päivänvalon aika oli jo ohitettu. Yllätyksekseni Pena oli aika hyvin kuulolla näinkin haastavissa olosuhteissa, ja minun todella piti keskittyä siihen mitä tunnen! Yhden aistin poissulkeminen terästää toisia. Kun en nähnyt juuri mitään eikä ollut satulaa tukemassa, piti käyttää koko keskittymiskapasiteetti siihen että pysyn tasapainossa ja hevoseni kanssa samassa kurssissa. 

Tänään sain miehen videoimaan meitä hetken, jotta näkisin, miltä kentällä työskentely tällä haavaa näyttää. Siinä on monesti iso ero, mitä tuntee selkään ja mitä todellisuudessa tapahtuu. Ihana flow loisti poissaolollaan ja kentän pohja oli epämääräinen, mutta jotta ei mene virheissä rypemiseksi, palaute ja viime aikojen fiilikset tulee koontina perinteisen hampurilaismallin mukaan: 

+ Pena ravaa kivasti nykyään. Sillä on hyvä tahti ja muoto pääsääntöisesti pysyy tasaisena. Ravissa on joustoa siinä määrin kuin Penan kapasiteetti antaa myöden. Olen ehkä myös oppinut ratsastamaan eteenpäin ravia enkä jää enää niin herkästi nysväämään taaksepäin miniaskeleita. 

- Kun Pena ei ole rehellisesti läpi, sen siirtymiset ovat kammottavia. Tuntuu olevan kuun ja tähtien asennosta kiinni, milloin saan sen ratsastettua niin että siirtymisissä paketti ei leviä. Kun Pena on oikeasti avuilla, aktiivinen ja rento, se kantaa siirtymisten läpi. Jos ei täydellisesti, niin riittävän hyvin. Mutta jos en saa sitä rehellisesti pohkeen eteen, se heittääntyy salamannopeasti siirtymisissä altani pois ja karkaa peräänannosta. Minä jään silloin liikaa ratsastamaan kädellä ja unohdan kokonaan pohkeet. Jos teen siirtymiset alaspäin ääniavuilla, Pena pysyy peräänannossa mutta siirtymisten täsmällisyys kärsii. Tosin hra. Christoph Hess opasti klinikassaan kerran, että siirtymiset eteenpäin on tultava heti avusta, ja siirtymiset alaspäin voidaan tehdä ns. slow motionina, jotta rentous ja aktiivisuus voidaan säilyttää. Pitäisi siis varmaankin minun itseni tarkemmin määrittää, miten ratsastan siirtymiset ja mikä kulloinkin riittää. 

+ Olen kenties saanut tarpeeksi välähdyksiä siitä, miltä tuntuu kun Pena on oikeasti kanssani ja saan sen jakamattoman huomion. En tyydy siihen että Pena ehkä kohta viitsii keskittyä tai sitten ei. Uskallan vaatia siltä keskittymistä silloin kun tehdään töitä. Suorituksen ei tarvitse olla täydellinen eikä se usein olekaan, mutta haluan joka ratsastuskerralla tunteen, että Pena on läsnä myös henkisesti. Uskon että pitkälti tämän myötä kyttääminen ja säikkyminen kotikentällä on jäänyt käytännössä kokonaan pois.

Ja sitten jotain ennenkuulumatonta. Koostin tänään kuvatut videoklipit yhteen ja kun muksut katsoivat Pikku Kakkosta, hipsin keittiöön ja nauhoitin videoon ääniraidan! Laita siis äänet päälle niin saatan sinut käsi kädessä videon läpi ja kerron, mitä itse havaitsen hevosessani ja sen suorituksissa. 


8 kommenttia

  1. Tosi kiva ja hyödyllinen tuo ääniraita! Ehdottomasti näitä lisää, jos vain joskus ehdit :)

    VastaaPoista
  2. Ei muuta kuin Pikku Kakkosia vaan tallentamaan, jotta voit tehdä näitä myöhemminkin lisää!

    VastaaPoista
  3. Olipa tosi hyvä tuo video ja selkeästi pystyit tuomaan omat ajatukset esiin!

    VastaaPoista
  4. Hei tää oli tosi kiva ja mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
  5. Ehdottomasti lisää ääniraidallisia videoita jos vaan mitenkään ehdit ja pystyt, näistä saa paljon, paljon enemmän irti kuin ilman! Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Voisiko oikeasta laukasta alas siirtymisiin auttaa se, että tekisit ne vastalaukasta vasemmassa kierroksessa? Kaverin ponin kanssa lähdettiin purkamaan vähän vastaavanlaista vyyhtiä näin, kun silläkin vastalaukat oli sen verran hyvällä mallilla että se sinänsä ei ollut "temppu". Sillä tosin ongelma oli molemmissa kierroksissa, mutta jännittyminen hyvin saman näköistä. Jotenkin ratsastajan ja/tai ponin kroppa toimi siinä paremmin, laukan eteenpäinpyrkimys säilyi parempana siirtymiseen asti jolloin myös se itse siirtyminen tuli rennommalla selällä. Kun saatiin poni (ja kuski) hoksaamaan mitä pitää tehdä, tuli jo paljon parempia siirtymisiä myös myötälaukasta.

    Ja lisää näitä tälläisiä videoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos, todellakin kokeilemisen arvoinen vinkki! Menee heti huomenna testiin ja raportoin miltä tuntui! Mä jotenkin itse aiheutan tuon jännittymisen siirtymisissä. Ehkä alan liikaa valmistella siirtymistä kädellä taaksepäin jolloin Pena jää pohkeen taakse, ja sitten kun korjaan jalalla eteen, se hämmentyy kun ensin muka pidätin ja sitten ajankin eteenpäin. Ja tuo selättömäksi livahtaminen tapahtuu niin vikkelästi että olen armottomasti liian hidas korjaamaan... Etenkin kun olen yksin.

      Siirtymiset ovat parhaimmat kun vain livautan Penan askellajista toiseen sen kummemmin tekemättä numeroa siitä. Mutta auta armias kun oikein päätän ratsastaa siirtymisiä (kuten ko. päivänä videolla)...

      Poista
  7. Tosi kiva tällainen komenttiraidalla varustettu video!

    VastaaPoista