Emmi ehti asua meillä kolme vuotta - se tuli alunperin yritykseeni toimimaan opetuskäytössä, ja tekikin hommansa erinomaisesti, oli luotettava ja supertykätty hevonen. Itse kävin sillä kerran kesässä kisoissa ja tulin aina ruusukkeen kanssa kotiin.
Nyt kun yritykseni poislaitosta on jo yli vuosi, on Emmi ollut tässä vähän turhanpanttina. Aikani ja energiani ei millään tahdo riittää opiskeluun, hevoseen ja perheeseen, puhumattakaan useammasta liikuntaa kaipaavasta hevosesta. Ja kun rahat on piukalla muutenkin niin on melko turhaa maksaa yhden ei-mitenkään-pieniruokaisen ja erikoiskengitystä vaativan joutohevosen eloa, kun ei itse ehdi siitä nauttia. Hyvä hevonen myös "menee hukkaan" tekemättömänä. Niinpä piti tehdä järkipäätöksiä, vaikka olenkin todella surkea luopumaan.
Nyt jatkamme eloa kotosalla kahden hevosen voimin - Penan kaveriksi jäi vielä ystäväni Sisse-tamma, joka muuten tänään täyttää pyöreät 20 vuotta! Minä olen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2001 siinä tilanteessa että minulla on vain yksi oma (tai omaksi luokiteltava) hevonen. Ehkä ikä myös tuo viisautta näissä asioissa: rakkautta riittäisi useammallekin yksilölle, mutta aikaa ja resursseja juuri nyt ei. Huonoa omatuntoa saa tässä arjen mosaiikkipelissä potea muutenkin mennen tullen ja palatessa, niin ehkä oli oikein toimia järki edellä. Mutta ikävä silti tulee tuota lohikärmestammaa.
Emmille siis kiitti ja moi ja kaikkea hyvää uusiin käsiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti