Penaponi

tiistai 3. toukokuuta 2016

Mukavuusrajojen venyttämistä

Kävi niin, että tänään oli koulussa aika kiirus päivä ja ykkösratsu piti liikuttaa nopeasti. Saatiin seuraa, päätettiin mennä maastoon ja tarkemmin sanoen hiittiradalle. Hyvä pohja, kilometrejä riittää, palauttelulenkkiä löytyy. Kevät on kaunis tähän aikaan vuodesta, vetohevonen oli vauhdikas ja vetohevosen ratsastaja minua kymmenen vuotta nuorempi hurjapää. Eikä minunkaan ratsuani patistaa tarvitse. Treenimuodoksi valikoitui nopeat vedot ja palauttelut. Ja laukassa mentiin muuten lujaa, ihan juuri niin lujaa kuin hevosista lähti.

Sellainen urku auki kiitolaukkaa laskettaminen ei ole ollenkaan minun mukavuusrajoissani, olen iän myötä näköjään tullut nössömmäksi. Pelkään että mennään nurin, tulee pikkulintu, kuoppa tai maailmanloppu. Mutta luotan ykkösratsuuni valtavasti (se on edelleen se kultaisen luonteen ruuna joka tuli etsimään minua tippumiseni jälkeen maneesin hiekasta) ja toisaalta kun edessämenijä lähtee, niin perässätulijalla ei ihan kamalasti ole enää sanavaltaa. Toisella kiitolaukkavedolla en enää edes pyrkinyt pitämään käsijarrua hollilla vaan annoin mennä.

En tiedä voiko olla tyytyväisempää olentoa kuin menevä ja pyrkivä hevonen joka saa kerrankin mennä ihan niin paljon kuin kintuista lähtee. Ja kyllä minullakin vetojen jälkeen oli hymy herkässä.

Kävi myös niin, että olin saanut kunnian esittää nelivuotiaan tuittupäätamman suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa. Ja kävi niin, että mokoma äkäpussi meni ja sijoittui omassa luokassaan, vastoin kaikkien ennakko-olettamuksia. Sanotaanko näin, että kykyä tässä tammassa saattaisi ollakin, mutta luonne on kauniistikin ilmaistuna haasteellinen. Omistajansa lohduttivat minua ennakkoon että ovat jo tosi tyytyväisiä jos saan hevosen tuotua maneesiin sisään, kaikki siitä eteenpäin on vain plussaa. Nyt osui kuitenkin planeetat kohdilleen ja tämä äkäpussi onnistui väläyttämään sitä mihin siitä hyvänä päivänä on.

En tiedä miksi mulla synkkaa näiden punaisten paholaisten kanssa aina vaan!

8 kommenttia

  1. kertoisitko tästä tuittupäätammasta lisää? Millainen hän sitten oikein on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En viitsi tämän enempää kertoa koska hevonen ei ole omani, vaan se on vain koulutuksessa oppilaitoksessani ja minä olen sitä opintoihini liittyen ratsastanut.

      Poista
  2. Hienoja onnistumisia etenkin silloin kun on luonteikas hevonen alla ja saa sen esittämään parhaansa. Silloin tietää, että itse on tehnyt asiat oikein ja hevosen kannalta miellyttävällä tavalla.

    VastaaPoista
  3. Hiittisuora on tuttu sennumeetistä kahden vuoden takaa. Siellä mentiin tosiaan lujaa. Lähdin mukaan laukkamaastoon, johon sai tulla mukaan, kunhan ei ulise :) Ratsuna oli kiva Urre. Kura lensi.
    Onnittelut mahtavasta onnistumisesta tuittutamman kanssa! Kerrassaan hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että Urre on tikannut menemään lujaa, sillä meinaa olla sitä kaasua ihan maneesissakin enemmän kuin riittävästi :)
      Irtohypytyksessä oli tämän tamman tähtihetket, mutta askellajipuoli yllätti myös. Pidettiin hyvin todennäköisenä ettei se suostu edes esittämään kaikkia askellajeja (ihan vaan siksi ei kun ei), mutta toisin kävi. Kilpahevosainesta, tiukan paikan tullen toimitaan ja arjessa voi sitten olla ihan sikapossu.

      Poista
  4. Bongasinkin nimesi laatarien lähtölistoista, kun tarkastin tuttujen hevosten lähtöaikoja. Olisin halunnut lähteä katsomaan, kun siellä oli melko paljon tuttuja heppoja ja myös ihmisiä, mutta työt painoi pahasti päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tapahtuma! Jouduin toimimaan ilman apukäsiä koska meidän luokkalaiset olivat kaikki toimihenkilöhommissa, mutta suokkiväki oli kovin ystävällistä ja sain moneen kertaan apuja kun kysyin milloin kelloa ja milloin lähtövuoron tarkistusta kansliasta. Ensi viikolla sitten kuuluttelen kolmivuotiaita ;)

      Poista