Penaponi

maanantai 28. joulukuuta 2015

You stupid thing

Kylläpä voi ihminen tuntea itsensä tyhmäksi, kun tajuaa unohtaneensa peruspalikan ja yrittää sitten koota huojuvaa tornia epävakaalle alustalle ja ihmettelee, miksei onnistu.

Kelien tuomassa käyntitauossa on siis jotain hyvääkin: harjoituksia suunnitellessani välähti päähäni ykskaks tieto siitä, että Pena on taas vino. Eikä vain vino, vaan kiero! Koko viime syksy ja talvi me hinkattiin aika hissunkissun koska halusin Penan muodon auki ja rintakehän ylös. Siinä tohinassa tulin myös suoristaneeksi ponia melkoisesti. Kahlasin Science of Motion -asioita läpi ja keskityin tuntemaan.

Nyt olen innolla vain lisännyt ja lisännyt juttuja ja unohtanut sen peruspilarin: suoruuden. Toiminnallisen suoruuden, jos tarkkoja ollaan.

Minä en yritä tästä kirjoittaa sen enempää, Niina on tehnyt sen jo, käy kurkkaamassa TÄÄLTÄ. Pena tosin kiertää rintarankaansa koko ajan vasemmalle mikä ilmeisesti on hieman epätyypillisempi suunta, mutta juuri tästä syystä se satula killii siellä vasemmalla edessä, ponin perä huitelee vasemmalla ja minulla on olo ettei vasemman istuinluun alla ole kuin tyhjää. Sitten kun tällä tavoin kiertynyttä hevosta yrittää asettaa tai taivuttaa oikealle, luiskahdan minä ihan tyhjän päälle vasempaan, satula kippaa sinne eikä asetusta vain yksinkertaisesti saa aikaiseksi oikeasta kohdasta. Voisin laittaa ruksin jokaiseen Niinan listaamaan tunnusmerkkiin, paitsi että meillä suunta on toinen.

Palaamme perusteisiin. Hiipimään etenemään hidasta aktiivista, hakemaan ponia sinne vasemmankin kankun alle. Tänään jo hiivittiin mentiin hidasta aktiivista käyntiä ja vähän mummoraviakin (vaikka asvalttia se kenttä edelleen on) ja kun keskityn tuntemiseen, löydän sen mitä haen. Se on Penalle taas supervaikeaa, lihasmuisti on vahva, poni hakee, huojuu, yrittää, pyytää miettimistaukoa. Väärä kierto palaa uudestaan ja uudestaan, mutta kun saan oikaistua ponin rintarangan alleni suoraan, poni levenee, vasen lapa tulee samaan tasaan oikean kanssa ja poni oikein puhaltaa ja pärskii. Tuntuu vissiin mukavalta olla vähän vähemmän kierossa ainakin hetken.

Keskittynyttä hiippailua


10 kommenttia

  1. Kiitos tästä muistuttamisesta! Kävin kurkkaamassa tuota Niina tekstiä ja kappas, miten liian moni kohta tuosta listasta tuntuukin tutulta. Ehkäpä mekin yritetään hyödyntää näitä pakkaskelejä "hiippailuun", jos tuo hevonen nyt suostuu edes kävelemään laukkailun sijaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on jännä miten vähän muistetaan ajatella vinouden tunteen alkusyitä. On helppo sanoa että hevonen on vino miettimättä MISTÄ ja MITEN se on vino. Sama toki ratsastajalla.

      Suosittelen kokeilemaan silmät kiinni ratsastamista. Minua auttaa se että kuvittelen Penan okahaarakkeet esiin tai jopa sarven sen säkään. Sitten silmät kiinni tunnustelen, mihin okahaarakkeet tai se sarvi kallistuu, ja yritän luoda reisilläni kujan jonka välissä ponin ranka pysyisi "pystyssä" tai myötärotaatiossa.

      Poista
  2. Hauska sattuma, itse tulin juurikin samanlaiseen päätelmään tässä hetki sitten ja tänään ratsastinkin vuokrapollella sitten hidastaen. Yllättävän hyvin se meni ottaen huomioon, että jos en säätele hevosen rytmiä niin se juoksee melkoisessa ylitemmossa.

    Meillä on kenttä ihmeen hyvässä jamassa, toki kovanpuoleinen mutta päällä on kuitenkin jostain syystä pari senttiä sulan hiekan ja lumen sekoitusta. Herneprinsessaponikin juoksenteli siinä mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, onnea hyvästä kentänpohjasta! Paremmat salaojat tai vähemmän savinen (paremmin vettä läpäisevä) alue, veikkaan ma :)

      Niinan blogissa on muissakin postauksissa kerrottu, että usein hevoset tykkäävät "hidastelusta" kunhan hoksaavat, että liikkuminen helpottuu vaikka tempoa otetaankin aluksi pois.

      Poista
  3. Kiitos omastakin puolesta... Ehkä meilläkin on huomenna kentällä näpräystä käynnissä.. Rippe on taas sairasloman jäljiltä tajuttoman vino, mutta jotenkin en ole jaksanut tehdä asialle mitään. Nyt olisi hyvää aikaa. ;)

    Nyt tiedän muuten, mikä on mättänyt sen ensimmäisen oman ponin kanssa... Aina mietin, miten satulan toinen siipi voi olla edempänä. Heh. Ei silloin vaan tiedetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkiviisaus, jälkiviisaus... :) Toivon tuloksekasta näpertelyä! Penalla usein toinen päivä on helpompi, se on oikea asioiden pureskelija ja oppii yön aikana paljon. Innolla odotan, miten saan sitä huomenna oiottua.

      Poista
    2. Nonniin, kiitos tästä! Tuli todella tarpeeseen palata kaiken alkuun. Miten olikaan erituntuinen hevonen, kun hetken maltoin oikein ajatella ja tunnustella.. Ja mikä suorittamisvimma minuun iskikään ennenkun taas muistin, ettei nykimällä saa mitään. huoh. On tämä vaikea laji.

      Poista
  4. Niin mielenkiintoista pohdiskelua. On kyllä tosi mielenkiintoista, miten erilaisia ohjeita saa eri valmentajilta, miten erilaisia suuntauksia sitä on olemassa. Olen käynyt pitkään yhden valmentajan tunnilla, joka korostaa hitautta. Mä olen periaatteessa ihan samaa mieltä, mutta nykyisen ratsun kanssa se ei vaan oikein ole toiminut. Se on huomattavasti mukavampi, jos aluksi mennään hiukan reippaammin ja saan sen "imemään" kohti kuolainta ja siten saan siihen ohjailtavuutta ja kyljet suoremmiksi. Käynnissä kiemurtelee, huiskii häntää ja on pottuuntunut, jos ei aluksi saa mennä hiukan reippaammin. Sitten kun se on enemmän kahdella ohjalla, voidaan hidastaa vaikka kuinka. No, kävin sitten yhden uuden valmentajan tunnilla, joka sanoikin että reippaampaa ravia, vielä reippaampaa...luulin että puhuu jollekin toiselle enkä voinut uskoa että mun pitäis mennä reippaammin kun aina sanotaan että hitaammin. Siitä tulikin sitten yksi mun elämän parhaista tunneista, hevonen liikkui koko kropallaan ja liike kulki selän läpi, olin aivan liekeissä. Olin tunnin jälkeen ihan sekaisin, mutta aika varma siitä, että näin haluan jatkaa. En halua sammuttaa ravia (siltä se on tuntunut), enkä kutistaa laukkaa ennen kuin se on alkanutkaan.
    Olen yrittänyt tavata noita SOM:n periaatteita, ymmärrän ehkä osan, mutta kovin vaikeaselkoista se on. Jollain toisella hevosella vannoisin kyllä sen hitauden nimiin, mutta hevosetkin on niin erilaisia. Huomaan myös itse helposti muuttuvani nykiväksi ja nalkuttavaksi, kovakätiseksi ratsastajaksi jos täytyy mennä nöpöhöllkkää liian pitkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, on erilaisia hevosia ja tavoitteita ja tapoja saavuttaa ne! Penalla taas reippaammassa aloituksessa häviää helposti se vähäinenkin halu tulla tuntumalle ja se vaan lähtee kipittämään nopeasti. Hitaan ja aktiivisen pyytäminen tuo siihen, miten sen sanoisin, massaa - tuntuu siltä että se poni ON SIINÄ eikä luiki ohuena liuruna altani karkuun. Tästä syystä teen yleensä itsekseni aika kauan käyntiä treenien alussa, kun taas openi aloittaa tunnit usein "ohjat tuntumalle ja kevyttä ravia" -tyyppisesti.

      Poista
    2. Aivan, ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Siksi onkin niin hassua, että tän nykyisen kanssa juuri se keventely reippaasti kohti tuntumaa saa sen kuulolle. On muutenkin melko erilainen hevonen ratsastaa kuin aikaisemmat, niin valtavan herkkä, touhukas ja yritteliäs, että teen koko ajan itse ihan liikaa...

      Poista