Vakavamielinen kouluratsastelu vaihtui eilen illalla siihen, että riisuin hevosen varusteista ja laskin sen kentälle irti. Siellä se meni kuin heikkopäinen perää heitellen ja sieraimet suurina ja häntä tötterönä. Taisi olla molempien kannalta ihan hyvä vaihtoehto.
Hetken ajan yritin ja teinkin pientä koulutreeniä, kokeilin poikkeuksellisesti ottaa heti alkukäyntien jälkeen laukkaa verryttelyksi puoli kenttää kattavalla neliöllä. En tiedä oliko hiukan vallattomaan mielentilaan syynä alkulaukkailu vai kokonaan hiekalle kuivunut kenttä vai kevyemmät hokittomat popot jalassa vai tuulinen ja aurinkoinen kevätilta vai kaikki tämä yhteensä, Pena oli melko mahdoton saada kulkemaan mitenkään päin kun aina vaan tuli köyrypukkihyppy kun hetkeksi luulin saaneeni ponin vähän rauhoittumaan. Positiivista sinällään, eteenpäin ei tarvinnut maanitella yhtään!
Tein laukkaverryttelyn (ja noin kymmenen linjalta karkaamis-pukkiloikkayritelmän) jälkeen väistöjä diagonaalilla siten, että aloitin käynnissä, väistätin pituushalkaisijalle asti jossa lyhyt suoristus, raviinsiirtyminen ja taas raviväistössä diagonaali loppuun. Väistöt vasemmalle oli ihan mahtavat, todella toteutui "potkukelkkaefekti" eli annoin alussa avut ja väistö jatkui kunnes pyysin jotain muuta. Väistöt oikealle ovat pitkään olleet selvästi heikommat ja vaikeammat, mutta Penan virkeys teki niidenkin ratsastamisen melko helpoksi. Vaikeutin harjoitusta siten että raviinsiirtyminen tuli väistön sisällä ja tämäkin onnistui. Sitten otin vielä kerran molemmat suunnat kokonaan ravissa ja Pena todella selvisi siitä, väistö säilyi koko pitkän diagonaalin ajan tosi kivasti. Vaikeamman suunnan onnistuttua hyppäsin alas ja otin varusteet pois ja päästin ponin irti.
Vauhdista päätellen tällainen palkinto oli varsin toivottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti