Olin ennen tuntia ratsastanut Alexin, joka on raskas, hidas ja jotenkin vähän etäinen aina, vaikka näennäisesti tekisikin ihan hyvin hommansa. Kun sitten pääsin Penan selkään, niin tuli taas tosi kotoisa olo. Kummasti siellä on jo tottunut olemaan, tuntuu siltä kuin kotiinsa menisi.
Ei tehty kovin ihmeellisiä harjoituksia, asetuksia ulos ja sisään ravissa, sitten lisättiin näihin temponmuutoksia eli pitkillä sivuilla asetus ulos, ravi eteen, ja kulmissa ja lyhyillä sivuilla asetus sisään ja ravin kokoaminen niin lyhyeksi kuin suinkin. Myöhemmin tehtiin vähän raviväistöjä ja lopuksi väistöistä laukannostoja.
Tänään hyvää:
- koitin keskittyä siihen ettei jalka purista ja nouse, ja ehkä onnistuin, koska ainakaan en saanut siitä noottia. Eli pitkä, nopea ja tehokas jalka.
- sitten kun ihan oikeasti keskittyi siihen ratsastamiseen ja vaati avut läpi, alkoi tulla tuloksia. Väistöt oli alkuun semmoista kiemurtelua että aloin vain nauraa, mutta kun keskityin ja tuuppasin pari kertaa reilummin väistättävällä pohkeella, alkoi sujua. Ja kun kootussa ravissa muistin ykskaks ettei jalkoja parane silloinkaan irrottaa hevosesta vaikka sitä haluaa hidastaa, niin yllättäen alkoikin löytyä koottua ravia eikä vaan hidasta.
- laukannostot alkoi napakoitua kun otin hetkeksi ekoraipan eli pajunoksan käteeni. Raippa aiheuttaa jännitystä myös, mutta nyt olin ihan tyytyväinen siihen että sain Penaa vähän enemmän ylös ja hereille, jolloin se nosti laukat tehokkaammin. Ja raippaa ei siis tarvitse käyttää ollenkaan, pelkän 40 cm pitkän pajunoksan piteleminen riittää tuomaan lisää vauhtia.
- loppuverkka oli jeeeees! Kyllä se siitä. Hieno on.
Loppuun vähän kuvia ja pari videopätkää eiliseltä, kun olin laiska ja laskin vain Immun ja Penan kentälle juoksemaan. Aika laiskoja nekin oli, ei yhtään hepulispurttia vaan pelkkää löysää hölköttelyä.
 |
| Pieni pukkiyritelmä |
 |
| Komeasti ravaa kakskytneljävee! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti