Joskus vielä opin ratsastamaan
ja löydän sen mistä kiikastaa, että toisinaan mennään mielellään eteenpäin ja kaikki on helppoa ja kevyttä, ja toisinaan on niin kuin tänään, että mitä enemmän pusken sitä vähemmän liikettä löytyy, ja jos lakkaan puskemasta niin Pena pysähtyy niille sijoilleen (tai siltä se ainakin tuntuu).
Oli tunti ja kaikki oli vaikeaa ja hankalaa ja sitkeää ja tahmeaa
minä pusken yhteen suuntaan ja Pena toiseen
ja lopputulos on jotakuinkin paikalleen jääviä väistöjä, tuhat väärän laukan nostoa (koska kuski könöttää vinossa väärään suuntaan), rikkoja, puskemista, työntämistä, krampissa puristamista ja semmoista ratsastusta josta noin niinku kaikkinensa on ilo ja tasapaino kaukana
Jotenkin Pena ei vaan jaksa
se tuntuu ihan siltä että se ei vain kykene
Olen nostanut sen rehumäärää reilulla kädellä eikä mitään
pitää siis ruveta muihin toimenpiteisiin
Ensi viikolla tulee hammashuolto ja taidan sopia hieronnan taas
ja pitäisköhän tälle mun könötyskriisillekin tehdä jotain
jos joku vaikka katsois ihan silmä kädessä, että estänkö minä hevosta ja millä tavalla
Joskus vielä opin tämän lajin
vaikka siihen menis toiset kaksikymmentä harrastusvuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti