Penaponi

tiistai 21. marraskuuta 2017

Marraspuuhia

Marraskuusta alkaa olla jo aika tukeva niskalenkki. Kuran ja pimeän marmatusta riittää mutta ne nyt vain syövät jaksamista. Plits pläts vaan.

Meidän kuulumiset ovat aika vähäiset. Pena alkoi ilmoitella että olisi aika psylliumille, ja sitähän sitten syötiin. Olen oppinut lukemaan sen oireita: kun suolistossa on jotain ylimääräistä, se käy levottomaksi kun harjaan sitä oikealta kyljeltä ja etujaloista. Se nostelee etujalkojaan kun harjaan niitä, ja "äärimmäinen" vinkki on heilauttaa häntää kun harja käy mahan alla. Ratsailta se tulee hiukan nihkeäksi liikkumaan eteenpäin laukassa. Pieniä merkkejä, mutta ne häviävät aina kuurin jälkeen. Nyt tällä kerralla oli lisänä myös satunnaiset löysät lannat jotka sotkivat vähän häntää. Todella epätyypillistä Penalle, sillä on yleensä aivan kiinteää lantaa. Nyt on taas häntä siisti ja kakkapallerot kunnollisia. Syötin kahdeksan päivän kuurin jauhemaista psylliumia (n. tuplat siitä grammamäärästä mitä purkin kylki ohjeistaa), se upposi hyvin löysän mash-vellin mukana.

Olen koittanut päästä ratsastamaan kahdesti viikossa. Paras pitää tavoitteet tarpeeksi matalalla, silloin niihin voi yltää! Lisäksi Pena on liikunut talutuksessa ja vapaana kentällä. Treenit ovat olleet maltillista perusratsastusta, hyvää eteen-alas -verryttelyä, temponmuutoksia ja hiukan avoja ja väistöjä. En juuri ole koonnut Penaa vaan koittanut ratsastaa sen matalla niskalla isoon, letkeään liikkeeseen. Tarha on niin märkä ettei se liiku siellä mihinkään, siksikin on tärkeää koittaa nyt vain pitää sen keho notkeana.

Kerran olen mennyt puomeja ja pientä ristikkoa, ja se oli taas yksi leipää ja sirkushuveja -ohjelmanumero. Pena kielsi armottomasti tuolle 40 cm korkealle ristikolle. Ensin jäätävä kiihdytys kohti estettä ja kun vähän otin ohjasta ja sanoin hoooo niin liinat täysin kiinni. Tulipa sitten tehtyä aika monta toistoa ennen kuin päästiin tuon hurjan esteen yli muussakin askellajissa kuin käynnissä... En jaksa ymmärtää, mikä siinä pikkuesteen ylittämisessä voi olla niin tunteita kuumentavaa ettei sitä voi suorittaa ilman tällaista sirkuspelleilyä. Itse olin tuon session jälkeen aivan hikimärkä ja pohkeitani kirveli estejalustimien jäljiltä viisi päivää myöhemminkin. Ratsastuskunto: uudelleen rakentumassa!


Koittakaahan jaksaa marraskuu loppuun, ehkä talvi vielä tulee!

4 kommenttia

  1. Mukavaa, että olet päässyt jonkinlaiseen ratsastusrutiiniin Penan kanssa ja hyvä, että teillä helpotti hetkessä mahdolliset hiekkaoireet. Saa nähdä, miten rapakunnossa oma ratsastuskunto on, kunhan nyt jossain vaiheessa säännöllisesti pääsee Vihrua liikuttamaan. Viimeistään Lyylin muuton jälkeen. Tosin meillä kasvattaa sitä kuntoa erityisesti ratsu, joten saan vähän tasoitusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te aloittelette hissuksiin, saatte molemmat armoa toisiltanne! Pena muutenkin arvostaa vapaata elämää, sille sopii parhaiten 3-4 liikutuspäivää per viikko. Kovin pitkään kovin paljon enemmän nuuduttaa sen.

      Poista
  2. Kuinka paljon sillä joskus todettiin röntgenissä hiekkaa? Meillä oli viime viikon kuvauksessa 25x 6cm. Ja psyllium ei mene millään alas, vaikka mihin herkkuveteen laittaisi. Ei auta kuin viedä letkutukseen. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penalla oli aivan järjetön määrä, 40 cm x 8 cm... Sen episodin jälkeen on kuuritettu ensin säännöllisesti keväät ja syksyt ja sittemmin kun oireisto on tullut tutuksi niin tarvittaessa, usein siltikin joka kevät ja syksy. Kuvat on otettu pari kertaa muiden kuvien yhteydessä eikä hiekkaa ole ollut. Vie suosiolla letkuhoitoon niin tulee kuntoon, tsemppiä!!

      Poista