Penaponi

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Tuhma, tuhmempi, Pena

Eipä ollut Penan päivä tänään ei. Ilmankosteus jossain 85 %, auringonpaiste ja heinäkuu tarkoittaa paarmarallia laitumella, josta kävin juoksujalkaa niin nopeasti kuin 32-viikon raskausmahaltani kykenin hakemassa nelipäisen lauman sisään ja suihkun kautta karsinoihinsa turvaan.

Oli vaan sovittu Roosan kanssa estetreenit sille kellonlyömälle, joten Pena joutui tämän alkusuihkun ja varustamisen kautta harmikseen takaisin ulos paarmasyötiksi. Penalla ei ole tapana harmejaan peitellä vaan sehän ilmoitti ensin ettei kävele vaan piffaa, ja kun sanottiin että okei ravataan sitten, niin se heitti liinat kiinni eikä mennyt enää mihinkään. Alkoi olla aistittavissa sellaista totaalinaksahdusta jossa rynnätään silmittömästi johonkin suuntaan ja pyritään ratsastajasta eroon, joten kävin auttamassa ratsukon maastakäsin liikkeelle. Vähemmän nätisti sanottuna, kävin hutaisemassa jäkittävää Penaa raipalla hanuriin jolloin järjen valo hetkellisesti syttyi ja se kykeni taas liikkumaan eteenpäin.

Loppuratsastus ei edennyt sen sulavammin. Kun Pena päättää että nyt ei ole hänen olosuhteensa, se ei kerta kaikkiaan tee ratsastajan kanssa yhteistyötä. Tehtäväthän olivat niin vaativia kuin laukassa yli maapuomista ja laukassa yli 40 cm korkeasta ristikosta ympyrällä. Ja nämä siis aivan erillisinä tehtävinä, ei mitenkään ketjutettuna. Kaikki kunnianhimoisemmat suunnitelmat hautasimme jo kun sille maapuomille ei meinattu päästä etu- eikä takaperin, ja kaikkeen käskemiseen reaktiona oli mullipotkuja taaksepäin.

Hävetti. Hevoseni on 11-vuotias ja sitä pitää kouluttaa kuin varsaa taluttamalla ja maasta avustamalla, koska on kuuma ilma ja paarmoja ja ei vaan tahdo. Todellakaan olosuhteet eivät olleet mahdottomat, tuuli ja oli välillä pilvistäkin ja lämpötila alle hellelukemien, mutta Pena oli päättänyt ettei se aio tehdä yhteistyötä. Ja sehän ei sitten tee kun se niin päättää. "Aika äkäisesti tää lähtee sitten kun se lähtee", sanoi Roosakin selästä kun Pena jäkityksen jälkeen löysikin jalkansa, suunta ei vain useinkaan ollut se toivottu.

Lopulta oli hiki hevosella, ratsastajalla ja maasta seuranneella omistajalla. Lopulta myös Pena meni yli siitä halutusta ristikosta muutamia kertoja halutussa askellajissa - esteratsastuksen kanssa sillä menolla ei ollut mitään tekemistä, vaan se oli nimenomaan sitä nelivuotiaan varsan opettamista, eteenpäin ja tolppien väliin kun ratsastaja niin käskee.

Nämä ovat niitä päiviä jotka pitävät jalat maassa. Pena on ollut oikein hieno ja etenkin kiropraktikon käsittelyn jälkeen liikkunut niin makeasti että olen suu auki sitä ihastellut. Olen ehtinyt ajatella siitä vaikka ja mitä korkealentoista ja ollut siitä älyttömän ylpeä. Mutta aina tulee se hetki joka tipauttaa takaisin maan pinnalle. Kuka niksauttaisi Penalle vähän palvelevampaa luonnetta korvien väliin...?

8 kommenttia

  1. Anteeksi kauheasti, mutta mua hihitytti täällä kovasti...voi tuhmista, on se niin omanlaisensa! Ei käy elämä yksitoikkoiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei käy ei :D Sanoin Roosalle, että nyt viimeistään ymmärrät, miksei tämän hevosen kohdalla laiteta ht.nettiin ilmoitusta että etsitään vuokraajaa omistajan raskausajaksi... Olin eilen kyllä aika valmis pakkaamaan Penan ensimmäisen pihaantulijan takaluukkuun, sen verran sen pällittely otti päähän. Mutta tuleehan niitä toisenlaisiakin päiviä taas. Toivottavasti :D

      Poista
  2. Eipä ainakaan voi Penaa persoonattomaksi moittia! :D Ei käy elämä tylsäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pena on yllätyksiä täynnä... Tosin tämä paarmaraivo on seurannut sitä ihan junnuvuosista asti. Koulutusvaiheessa sen kanssa ei käytännössä tehty koko heinäkuuna mitään, se olisi ollut pelkkää painia.

      Poista
  3. Haha, pieni tuhmis! :D Ripellä on välilä vähän samanlaisia taipumuksia ja se on ihan sika esim. maastossa näin kesäaikaan. Meinaa väkisin repiä ohjat kädestä ja pysähtelee syömätaukoja ehdottelemaan sun muuta. Ja sitten kun komennat, niin sitten heitetään ihan överiksi ja säntäillään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten nyppii juuri se kun ei muka voi yhtään oikaista hänen käytöstään! Miten takoisi sille päähän että kun tekisi kerralla asiat niin kuin pyydetään, pääsisi vähemmällä hikoilulla ja nopeammin pois. Tänään juoksutin ja meno oli vähän samanmoista alkuun, potkiskelua ja maiskautuksesta sitten päänviskontapukkilaukkaan. Koska PAARMA!! Huoh.

      Poista
  4. Jotenkin mun mielestä aika erilaiseen sävyyn kirjoitettu teksti, kuin mitä yleensä oon täältä tottunut lukemaan.
    Eihän hevonen millään tavoin tee päätöksiä esim. siitä, ettei tänään aio tehdä yhteistyötä.
    Ja mulle tuli mieleen, että tuskin hermostunutta ja kierroksilla käyvää hevosta saadaan ainakaan rauhoitettua raipalla hutaisemalla tai käskemällä?

    Voin kyllä samaistua sun fiiliksiin tässä tekstissä. Hevonen jonka kanssa mä työskentelen, on tosi herkkä ja mukavuudenhaluinen. Se tarkoittaa sitä, että sen motivoiminen tekemään erilaisia asioita on haastavampaa ja siihen täytyy käyttää vähän enemmän aikaa ja ajatustyötä. Kokeilla ja etsiä sitä, mikä juuri sitä motivoisi tekemään asioita, joita pyydän.

    Eilen harjoittelimme kolmen viuhkaan asetetun puomin yli menemistä, käynnissä ja ravissa, ensin maastakäsin ja sitten selästäkäsin.
    Loistavana motivaattorina ja palkintona toimi kentän laidalla kasvava ruoho.
    Kun hevonen ymmärsi, että kun se mallikkaasti suorittaa tehtävän, eli halutussa askellajissa liikkuu puomien yli, se pääsee hetkeksi syömään kentän laidalta vihreää, niin johan alkoi sujua! :-D



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tilanteita joissa toimii rauhoittelu ja on tilanteita joissa toimii käskeminen ja ehdottomuus. Ne valinnat tulee tilanteessa selkäytimestä eikä niitä voi jälkikäteen taltioida niin ettei jollekin lukijalle tulisi "paha mieli" tai mielikuva siitä että panikoitunutta hevosta pätkitään piiskalla ihan vaan piiskaamisen ilosta. Blogimaailmassa on tabu sanoa, että käskin hevosta raipalla, sen olen huomannut ennenkin.

      On asioita joista ei Penan kanssa neuvotella, ja tällaiset "voiko kolmen paarman kanssa olla samaan aikaan kentällä" kuuluvat siihen kastiin. En tietentahtoen vie sitä pahimpaan helteeseen töihin, mutta kun sinne joskus on ihmisten aikataulusyistä pakko mennä, niin kyllä siellä huolella ötökkämyrkytettynä sitten vaan pitää käyttäytyä. Niin kuin meillä pitää käyttäytyä myös silloin kun sieltä paarmalaitumelta talutetaan talliin, siinäkään ei rynnitä tai kiilata tai huidota päällä niin että omistajan oma pää on vaarassa vaikka kuinka olisi epämukava olla.

      Jossain määrin olen myös eri mieltä siitä, ettei hevonen tee päätöksiä olla tekemättä yhteistyötä. Ei se sitä suunnittele etukäteen, mutta ainakin tämän omani kohdalla tiedän sen ilmeestä ja "perstuntumasta", koska se on ja pysyy vastahankaisena. Totta kai tässäkin tilanteessa Penaa yritettiin ensin ratsastaa rennoksi, mutta kun se ei ota vastaan sille tarjottua tilaa olla rento ja rauhassa paineelta, niin vaihtoehdoksi jää tietynlainen ehdottomuus kun kyseessä ei ole uuden opetteleminen.

      Poista