Penaponi

lauantai 5. marraskuuta 2016

Oodi opetusmestarille



Hän se on. Puhtaasti estesukuinen kouluhevonen, viisitoistavuotias herrasmies jonka bravuuri on takaosakäännökset ja laukasta käyntiin siirtymiset - kunhan kuski osaa valmistella. Hän on tehnyt opetushevosen töitä kymmenen vuotta ja silti hän on sellainen että lähtee mielellään töihinsä ja on yritteliäs, motivoitunut, keskittynyt. Hän kuitenkin tuntee myös arvonsa eikä viitsi ihan kaikkeen ryhtyä jos ratsastaja on puolivillainen avuissaan. Ei oo yks eikä kaks kertaa kun ollaan rojahdettu kesken laukan hirviraviin kun minä olen "koonnut" hevosta pelkällä ohjalla. Eikä oo yks eikä kaks kertaa kun olen yrittänyt "nostaa laukkaa" valmistelematta tai hutiloiden, ja hevonen on todennut että en aio arvata mitä tarkoitat, ja sitten ei tapahdukaan yhtään mitään.

Tämä hevonen osaa kouluohjelman kuin kouluohjelman ulkoa, sitä on liki mahdoton ratsastaa pituushalkaisijan läpi ilman että pysähtyy tervehdykseen, ja kun sille näyttää pitkän diagonaalin, se kyllä tietää mitä pitää tehdä. Sillä on ollut nuoruusvuosinaan taipumusta viedä ratsastajiaan häntä suorana kouluaidoissa vaikka reeneissä se on ihan kiltti. Nyt se on jo tyyntynyt mutta kyllähän sillä alkoi kone kohista ihan eri malliin kun oli tukka nutturoilla ja valkoista aitaa näkösällä.

Voltilla

Avotaivutus

Keskilaukkaa

Tällaisia hevosia tarvitaan. Tällaiset opettavat ratsastamaan - opettavat ne hankalammatkin, vastahakoiset ja jäykät, mutta ratsastajat tarvitsevat myös onnistumisen kokemuksia. Ratsastajien täytyy saada joskus kokea, miltä tuntuu kun hevonen tulee todella ratsastajan jalan eteen ja on siinä, kevyellä tap-tap -pohkeella siirrettävissä ihan mihin vaan. Ratsastajien tulee saada fiilis oikeasti tasapainoisesta hevosesta, jolle ei ole mikään ongelma mitkään sivuttaisliikkeet, ja joka todella nostaa laukan käynnistä ja tulee laukasta takaisin käyntiin. Ratsastajat tarvitsevat tunteen siitä, millainen hevonen on kun se todella vertyy ja tulee niin kevyeksi avuille ettei voimankäytölle kerta kaikkiaan ole mitään syytä.

Tällä hevosella on aivan kammottava rakenne, suorat kintereet ja painunut selkä, eivätkä ikävä kyllä vuodet opetuskäytössä ole mitenkään kaunistaneet sitä. Sen raviliike on työläs istua vaikka ei näytä kovin kummoiselta, mutta sen hieno, herkkä, työteliäs luonne korvaa paljon sen fyysisiä puutteita. Olen saanut nyt joitain viikkoja puuhata sen kanssa ja niin monta kertaa olen ollut yhtä hymyä sen selässä - se tunne kun hevonen todella kohottaa rintakehänsä ylös, kantaa kroppansa ja liikkuu, ja tarvitaan vain ajatus tuosta, tuosta tai tuosta, ja se sujuu.

Tässä on minun ratsastuksenohjaajan loppunäyttöni kouluratsastuksessa (ohjelma on FEI kenttäkilpailuohjelma cci** 1998). Ei edelleenkään ollenkaan virheetöntä menoa, ja ohjelman loppua kohden tahti kiihtyy ja sensitiivisyys laimenee, mutta verrattuna siihen epätoivon tunteeseen jonka vallassa ensi kertaa tämän ison pojan kyytiin kiipesin, ollaan tässä jo aika kivalla mallilla. Silloin hevonen tuntui hallitsemattomalta valtamerialukselta joka seilasi sinne minne nokka näytti ja minä poukkoilin kyydissä aivan vailla holttia enkä selvinnyt kunnialla edes yksinkertaisista siirtymisistä.



Nyt on kaikki ratsastusnäytöt tehty, eikä opettamisen näytöistäkään ole jäljellä enää kuin esteopettamisen näyttö. Tarkoittaa sitä että opinnot on ihan justiinsa taputeltu! Huikeaa ja haikeaa yhtä aikaa.

8 kommenttia

  1. Hienon näköistä ja hevonen kuulostaa niin symppikseltä. Onnittelut sulle opintojen valmistumisesta. Harmi, että olet niin kaukana, ottaisin sulta mielellään tunteja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä mielelläni opettaisin! :) Aina tuntuu että asuu väärällä suunnalla, asuu sitten missä vaan!

      Poista
  2. Onnittelut täältäkin ratsastusnäyttöjen suorituksesta! Hauskan oloinen hevonen, oikea konkari selvästi. Taisi tuolla lyhyessä päädyssä koittaa jossain vaiheessa ennakoidakin joko käyntiä tai pysähdystä. Äkkiä ne oppii ohjelmat ulkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ennakoi! Kun sitä hiukan kokoaa kohti kulmaa niin se meinaa istahtaa siirtymiseen. Ja tuo hännän viuhtominenkin tapahtuu vain radalla (ja kun oli tukka leteillä), ikuna aiemmin tunneilla en ole kuullut että sen häntä huiskaisi vaikka se olisi vähän lämmennytkin jostain harjoituksesta. Harmittaa että ohjelmassa laukanvaihto käynnin kautta meni rumasti kun hevonen tuli pitkänä ja vahvana siirtymiseen ja kompastui käyntiin ja ennakoi tulevaa nostoa. Se kun oikeasti osaa tuon aika hienosti.

      Poista
  3. Hyvältä näyttää! Mikähän siinä muuten on, että usein monesta tilanteesta ajattelee, että kunhan tämä nyt loppuisi jne ja sitten kun sen aika oikeasti tulee, niin mieli onkin haikea?
    Tsempit viimeisiin koitoksiin opiskelussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa on tuntunut siltä ettei vuosi lopu ikinä, ja nyt jo toivon ettei joulukuu koittaisi lainkaan :) Niin paljon olisi vielä opittavaa ja opeteltavaa.

      Poista
  4. Hyvältä näyttää, Sanna! Meidän suunnalle saisi myös tulla opettamaan, eikä ole niin hirveän kaukanakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palataan tähän muutaman viikon päästä! :)

      Poista