perjantai 22. tammikuuta 2016

Heinä ponin tiellä pitää

Katsaus Penan ruokaympyrään.

Hevonen on korsirehunsyöjä. Meillä syödään aina ensisijaisesti heinää. Kaiken muun koitan pitää minimissä. En tahdo syöttää "huvikseni" väkirehuja jos hevonen ei niitä todellisuudessa tarvitse.

Heinä on esikuivattua säilöheinää, paitsi aivan kesän alussa ja lopussa kuivaa heinää (säilyvyyden vuoksi, iso säilöpaali ei säily pienellä hevosmäärällä hyvänä jos on lämmin keli). Kesällä laidunnetaan pääasiassa ympäri vuorokauden, mutta pahaa keliä, ötököitä ja hellettä suojaan tullaan talliin, ja silloin eväänä on kuiva heinä (se säilyvyys taas).

Minulla ei ole heinästä analyysia. Heinä on ostoheinää, emme viljele itse. Tiedän koulutukseni myötä analyysien epävarmuuden ja tuloksien sattumanvaraisuuden, joten perusterveille hevosille katson riittäväksi sen, että osaan valvoa heinän hygieenistä laatua ja katsoa silmilläni, kuinka hevoset voivat. Tämänvuotinen heinämme on todennäköisesti melko valkuaisköyhää - heinäntekopoudat tulivat myöhään, jolloin sokeri nousee ja valkuainen laskee, kun heinä pääsee vanhaksi. Sokeria en jaksa hysterisoida, koska edelleen minulla on syötettävänä hevosia joilla ei ole sokerien suhteen erityistarpeita. Kohtuullinen sokeri tekee heinästä maistuvaa, joten mielestäni sokerista on tehty vähän turhan iso peikko jota terveidenkin hevosten omistajat pelkäävät. Korostan ja alleviivaan, että puhun koko ajan perusterveistä hevosista, erikoistapaukset ovat aina erikoistapauksia.



Meidän tämänvuotista heinää voi pihan paksukainenkin syödä ihan mukavia määriä ilman että ihra kertyy niskaan tai maha ottaa ovenpieliin - tällainen heinä on mielestäni kevyttä harrasteratsuhommaa tekevälle hevoselle aivan riittävää. Lypsylehmäheinän korkeat valkuaispitoisuudet eivät ole hyvän hevosheinän merkki, ja ruokinnassa ylipäätään on helpompaa korjata liian vähäistä valkuaisensaantia kuin liian runsasta. Hevosen kun kuuluu saada syödä korsirehua. Laiduntava hevonen käyttää peräti 16 tuntia vuorokaudestaan syöden. Kovin niukankokoisilla, mutta supervahvoilla annoksilla jäädään aivan liian kauas siitä mikä olisi lajityypillistä ja terveellistä hevoselle.

Penan kohdalla heinäruokinta on hiukan haasteellista siitä syystä, että laumassa on hyvin ahne ja ruokadominantti Emmi, joka ei tykkää Penasta noin muutenkaan ja vielä vähemmän ruoka-aikaan. Tarkoitus olisi, että hevoset tarhailevat aamusta iltaan ja söisivät siten kolme tai neljä heinäateriaa ulkona laumassa ja vain iltaheinät sisällä omissa karsinoissaan. Tarhaan en voi mättää määrättömästi heinää, koska suurin osa siitä päätyy Emmin kitusiin. Lauman pohjimmaista Penaa on ruokittava yöksi reilulla heinällä, mutta koska Pena on aivan järjetön sotkija karsinassaan, ei sinnekään huvita paljon ylimääräistä laittaa tallottavaksi. Penan hammaskalusto on sellainen että ruoka olisi syytä tarjota maasta -> oikea syömisasento mahdollistaa oikean purennan ja säästää pitkässä juoksussa hampaita. Tämän vuoksi en verkota karsinaheinää vaikka se sotkuun auttaisikin. Ulkona meillä on heinälaatikoissa verkonkiinnitysmahdollisuus, mutta olen aika laiska verkontäyttäjä - jos on mahdollista, jaan mieluummin heinää kerran-pari useammin päivän aikana kuin tappelen verkkojen täytön kanssa. Pääsääntöisesti heinää tarjoillaan neljästi päivässä, toisinaan useamminkin. Jos aikataulusyistä joutuu ruokkimaan vain 3 krt/vrk, laitan päiväheinät aina verkkoon.

Minulla on "näppivaaka", eli tunnen hevoseni, niiden ruokailutavat ja seuraan niiden vointia jatkuvasti omassa pihassa, joten heinän määrää en mittaa kiloissa vaan silmällä ja kädellä. Arvioisin, että Pena syö n. 14-15 kg esikuivattua säilöheinää/vrk. Kuiva-ainekiloina tämä tekee ehkäpä jotain 11-12 kg.

Nyt on kuitenkin ollut sellainen kausi, että lisäevästä on tarvittu. Olen kaivannut Penaan vähän energiaa ja lihasta, siispä väkirehupuolelle on lisätty öljyä ja valkuaista.

Penan illan väkirehusatsi koostuu seuraavasti:
(aamuisin ei syödä väkirehuja lainkaan)


  • puolisen litraa St. Hippolytin Pre Alpin viherrehupellettiä (kuivamitta tuo 0,5 l, turpoaa reilusti)
  • pari dl St. Hippolytin mashia
  • pari litraa St. Hippolytin lusern-haketta
  • St. Hippolytin kivennäinen
  • puoli desiä rypsiöljyä
  • BE-vitamiinia


Pointtina näissä valinnoissa on ruokkia mahdollisimman mahaystävällisesti - sinimailainen on hyvä valkuaisen lähde, joten sitä menee sekä kortena että pellettinä. Jälkimmäisenä lähinnä siksi, että tulisi syötettyä nurkissa pyörinyt säkki pois. Mash on vähän sellainen täyterehu, sen alkuperäinen funktio oli saada kivennäiset alas ennen kuin ruokintaan tuli nuo lusernit, enkä ole sittemmin osannut jättää sitä poiskaan. Rehumerkin valintaan vaikuttaa hyvien käyttökokemusten lisäksi erinomainen diili maahantuojan kanssa. Öljy taas on mahaystävällinen energiarehu, joskin vaatii useita viikkoja ennen kuin hevosen elimistö oppii kunnolla hyödyntämään rasvaa.  Hevosten rasvaruokinnasta on kirjoitettu hyvin esim. täällä. Öljyn vuoksi menee E-vitamiinilisä, ja sen kyljessä vesiliukoinen B josta ei ole haittaakaan.

Tosin tällä hetkellä olen hieman huolissani siitä, miksi Penaan pitää työntää "noin paljon" väkirehua, kun ennen se on pysynyt hieman pulleana käytännössä ilman mitään extraa. Syyskaudella on kyllä tehty lisää lihasta, mutta en osaa siltikään ajatella meidän treenejä niin rankkoina että niiden vuoksi vaadittaisiin hirveästi lisää sapuskaa. Voi olla että heinä on vieläkin köyhempää kuin mitä ajattelen sen olevan, tai sitten suolistossa on jotain joka estää ravinnon normaalin imeytymisen. Vanha tuttumme hiekka on tietenkin listalla ykkösepäilynä. Pena on myös kakkinut hiukan epänormaalisti, usein ja vähän kerrallaan, käytävällekin toisinaan kahdesti ennen ratsastusta ja kerran jälkeen. Muutaman kerran on myös etujalka käynyt levottomaksi kun olen harjannut mahan alta. Nyt kun (kopkop) maa näyttäisi menneen hetkeksi jäähän, syötän kuurin psylliumia ja katson, tuleeko muutosta.


TILANNEPÄIVITYS
Ylläoleva teksti ruokinnasta on kirjoitettu n. kuukausi sitten. Pena söi viikon verran psylliumia ja nyt tuntuu siltä että eväs tarttuu taas kylkiin kiinni ja kakkimiskäytös on normalisoitunut. Etujalka tosin vispaa satunnaisesti vieläkin, mutta myös silloin kolme vuotta sitten jolloin hiekan kanssa käytiin edellistä kamppailua, jatkui jalalla reagointi pitkään sen jälkeen kun suolisto oli jo kuvattu puhtaaksi. Toinen olennainen muutos on ollut loimituksessa: palelun jälkeen aloin loimittaa Penaa vieläkin huolellisemmin, ja kylminä öinä kevyesti myös talliin siitä huolimatta, että meillä on tallissa pahoillakin pakkasilla n. 5 astetta lämmintä. Ehkä nyt syöty energia on mennyt laardin lihaksen tekemiseen eikä lämpimänä pysyttelyyn?

Nyt ankaran pakkasjakson aikaan väkirehut on korvattu vellillä joka koostuu viherrehusta, mashista ja merisuolasta. Teen kolmelle hevoselle vellipohjan reilusta puolesta litrasta viherrehua ja samansuuruisesta määrästä mashia, turvotan nämä pariin-kolmeen vesilitraan, lisään ruokalusikallisen suolaa jokaisen hevosen ämpäriin, jaan vellipohjan tasan kaikille (n. litra turvonnutta kamaa) ja lasken ämpärit täyteen haaleaa vettä. Lopputuloksena on liemi jota tyypit odottavat iltaisin turvat rullalla. Vellin tarkoitus on yksinkertaisesti pitää huoli siitä, että nestettä menee tarpeeksi. Lisäksi juotan Penan haalealla melassivedellä aina liikutuksen jälkeen. Ja tarhassa on aina vettä tarjolla.

14 kommenttia:

  1. Meillä myös hevosten ravinto koostuu valtaosin heinästä ja laidunkaudella ruohosta. Väkirehuja saa kumpikin melko vähän, suhteessa Elviira enemmän kuin äitinsä tarvitessaan ravintoa kasvamiseen. Varsinkin nyt, kun olen itse telakalla, on taas Vihrun pientä väkirehumäärää vähennetty. Kokonaan ei jätetä pois, kun väkkäreitten kanssa saa kätevästi syötyä kivennäiset jne

    Kaikkein kovimpana pakkasaikana meillä heitettiin kokonaiset pienet pyöröpaalit tallikaverin hevoselle, sekä Elviiralle ja ponille yhteinen. Näillä kaikilla kolmella on se yhteistä, että ne malttaa tehdä muutakin kuin vaan syödä, vaikka heinää olisikin koko ajan tarjolla. Vihrusta tiedetään se, että siistinä heinänkuluttajana se tosiaankin syö niin kauan kuin heinää piisaa... joten sille ei kokonaisia pikkupyöröpaaleja laiteta vaan heinää annostellaan. Kenenkään heiniä ei myöskään meidän tallilla punnita vaan samalla tavalla hevosta ja sen heinänkäyttöä tarkastellen mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi arvokas taito osata arvioida heinäntarvetta ja määrää ilman vaa'an apua ja nähdä muutosten tarve ajoissa! En minäkään ihan sokkona heinää annostele vaan käytän sellaisia 60 litran saaveja ja ikeakasseja apuvälineinä, ja tiedän suunnilleen paljonko painaa täysi säkki/pöntöllinen jne.

      Pena veteli nuorempana pihatossa vapaalla heinällä kuivaa heinää 30 kg/vrk... Ei siis vapaata heinää sillekään enää :D

      Poista
  2. Minun hevoseni kadehtisi kovasti Penan heinä annoksia! Se on kuitenkiin noin 165 cm korkea ihan "oikeaa duunia" 5x viikossa paahtava puokki, mutta sen heinämäärät jäävät hyvin visusti rajoitettuun 9-10 kiloon vuorokaudessa, neljään rukintakertaan jaettuna. Ja valitettavasti tälläkin säännöstelyllä mahaa on pikkasen enemmän mitä kisaradalla haluaisin esitellä... (Esikuivattua meilläkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tiukka dieetti, ja kun tosiaan vielä tietää kuvista katsoneena ettei kyseessä ole mikään luikku rimpula. Joko teillä on tosi ravinteikas heinä tai tosi hyvä rehunkäyttäjä :D

      Poista
    2. Aika stydiä taitaa heinä olla jos Ruuna ei tuon enempää kestä sitä! Minusta tämä on juuri se vaikea asia, kun arvostan niin korkealle sitä että hevosella olisi sitä kortta pureksittavana pitkiä aikoja vuorokaudesta. "Liian vahvaa" heinää ei voi urheiluhevoselle syöttää suuria määriä koska ei se läski ole toivottava ominaisuus (niin kuin ei tietty ole harrastehevosellekaan, mutta täällä puskissa ei ole niin kilon päälle tarkkaa miltä näyttää).

      Poista
    3. Meillä on vähän eli siis aivan liian hyvää heinää, mutta myös erittäin hyvä rehunkäyttäjä. Mutta eipä ole yksikään hevonen tallissa koskaan laihana pysynyt vaikka välillä jokunen kuivakka sinne onkin tullut....

      Poista
  3. Olisiko tarhausajoilla ja -tavoilla sitten sen verran suuri merkitys, että lyhyemmän aikaa yksin tarhaava ja todella pitkään ryhmässä tarhaava kuluttaisivat energiaa eri määrän ja toinen kestää enemmän heinää lihomista kuin toinen?

    Mun hevonen on lähestulkoon vapaalla heinällä ja vaikka on lihomaan taipuvaista kylmäverityyppiä, niin on talvikaudella saatu jopa laihtumaan kun tarhailee isolla alalla kaverin kanssa ja tarpoo siellä hangessa 16h menemään. Liikutus on jokapäiväistä, mutta pääosin kevyehköä harrastelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään tarhaavalla menee eri tavalla energiaa lämpimänä pysymiseen - meillä ainakaan ei tarhassa harrasteta mitenkään kovin tehokasta liikuntaa vaikka hevoset laumana ovatkin n. 12-14 h vuorokaudesta. Isomman painoarvon laittaisin itse heinän ravintoarvoille: isommat urheiluhevostallit haluavat hankkia "hyvää" heinää, jota ei sitten lihomisen pelossa voikaan syöttää kovin suuria määriä. Lisäksi näillä talleilla hevoset tarhaavat yleensä rajoitetumman ajan, usein yksin, ovat loimitettuja aina ja tallissa on mukavan lämpöistä. Kaikkien summana hevonen ei tarvitse energiaa muuta kuin työhönsä (1-2 h/vrk) ja peruselintoimintoihin.

      Poista
  4. Hyvää tekstiä ja olen kyllä kovin samaa mieltä, vaikkakin itse tykkään että heinästä on analyysi. Vaikka sitä ei tietenkään voi orjallisesti tuijottaa niin kyllä se vähän osviittaa antaa.

    Mutta muuten itsekin haluaisin, että pureskeltavaa olisi paljon. Nimenomaan siis kortta. Syksyllä, kun ponin pihatossa ei ollut vähään aikaan olkea ja heinämäärä oli rajoitettu, huomasi, että hevoset pureskelivat hulluna heinälaatikkoa. Kun oljet tulivat, laatikot ovat sen jälkeen saaneet olla rauhassa. Itse kyllä mieluummin syöttäisin heinää vapaasti, koska molemmat hevoset reagoivat olkipölyyn...

    Aika paljon nykyisinkin vielä törmää käsitykseen, että heinästä tulee heinämaha ja lihaksia varten pitää syöttää väkirehua. Toki se pitääkin paikkansa, jos heinä on köyhää.

    Meillä on melko vahvaa heinää, mutta Ruusa kun on enemmän laihtumiseen taipuvainen (ja pihatossa) niin sille tämä sopii. On tallissa sellaisiakin, joiden ravinnonsaantia pitää vahvasti rajoittaa, mutta ne saavatkin osan heinästä melko kortisena kuivaheinänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Analyysi on varmaan sellainen juttu johon tottuu. Minä en ole niitä tavannut teettää enkä siten ole osannut kaivatakaan, mutta mielessä on ollut joka vuosi, pitäisikö nyt.

      Heinän arvot vaihtelevat lohkollakin todella huimasti (maastonmuoto, varjot, maan rakenne, kosteuserot jne vaikuttavat) saati sitten eri lohkojen välillä. Kärjistäen, monelle tallin seinään lsyksyllä yöty lappu on koko totuus heinästä, mutta sitten ei osata enää kysyä, onko kaikki tallille tuleva heinä siltä lohkolta mistä analyysitulokset on vai vaihtuiko kenties lohko jossain vaiheessa ;) Joskus toivoisin että pahimmat analyysin perään vouhottajat kävisivät itse ottamassa ne näytteet sieltä 5-25 hehtaarin alalta ja miettisivät sitten, kuinka tarkasti se kilon-kahden tupsukka kokonaisuutta kuvaa. En siis kiistä, etteikö analyysi olisi hyvä apulainen ja hyvä suunnannäyttäjä, mutta se, että tehdään exceliin ruokintasuunnitelmat analyysituloksiin nojaten ja annostellaan muita rehuja heinän täydennykseksi pipettimitalla on aivan höpöhöpöä ja tarpeetonta hommaa.

      Korren pureskelun tärkeys jää tosi usein pimentoon! Hevosen kuuluu syödä paljon kortta. Kiroan meidän pitkää heinää, koska se on raskasta käsitellä, mutta hevoselle se on sopivampaa kuin kovin pieneksi silputtu heinä, joten hevosen etu edellä tässäkin. Ja saapahan allit kyytiä kun kiskoo pitkää heinää paalista irti :D

      Poista
  5. Mielenkiintoista pohdintaa. Meidän tallilla (heinät tulee tallinomistajan omilta pelloilta), on tänä vuonna ollut aika kortista heinää. Monet sitä haukkuvat ja hevosetkin jättävät syömättä. Mutta toisaalta se vaikuttaisi siltä, että eivät lihoa niin helposti, kuin viime vuonna, jolloin heinä oli ihanan vihreää, tuoksuvaa ja lehtevää, melkein kuin tuoretta ruohoa, se näytti niin maukkaalta että itsekin melkein teki mieli syödä sitä, saatika odelmaa, toisen sadon mielettömän ihanaa heinää, jota hevoset rrrrakastavat, se taitaa olla parasta tuoreen ruohon jälkeen...mutta viikon sitä syötyään ovat paksuja kuin tankit. Kyllä tämä kortinen on tavallaan hyvää harrastehevoselle, pureksittavaa riittää tosiaan. Analyysejä olen myöskin aina ihmetellyt, se on juurikin noin, että otetaan yksi analyysi ja lyödään se seinälle, ja sitten ajatellaan että kaikki heinä on sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan hattua kaikille heinäntekijöille, erityisesti heille ketkä tekevät itselleen. Ostajana voin aina vaihtaa tuottajaa jos laatu ei miellytä, mutta jos koko oma, omaan talliin saati talliyritykseen tehty sato syystä tai toisesta epäonnistuu, niin siinäpä sitten ollaan.

      Analyyseissa minua vaivaa vielä sekin, kun olen kuullut että sama näyte on analysoitu kahdessa eri firmassa ja saatu aivan erilaiset tulokset. Mitä siitä pitäisi ajatella?

      Poista
  6. Kiitos tästä. Aihe on innoittava, ajatuksia, keskustelua herättävä.
    Jokaisella ehkä hieman erilainen, omanlainen näkemys, kokemus, mielipide. Kuitenkin pyrkimys on ehkä useimmiten sama, se että hevonen voisi mahdollisimman hyvin.
    Itse pidän siitä että on heinä-analyysi, josta katson suuntaa antavasti lähinnä valkuaisen määrän ja ca/p-suhteen.
    Onko muuten tuo St. Hippolytin mash maistunut hyvin sinun hevosille?
    Syötätkö Irish vai Glyx mashia? Käsittääkseni St.hippolytellä on nuo kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokinnasta on kiva keskustella, kunhan molemmat osapuolet osaavat perustella väitteensä ;) Ruokintaan liittyy paljon uskomuksia ja ihan vääriäkin luuloja (esimerkki: törmäsin jossain blogissa siihen, että kirjoittaja haukkui kauran hevosrehuna alimpaan maanrakoon ja kertoi sitten että omansa syö Racing Prixiä koska se on niin hyvä rehu. Ja siis Racing Prix on käytännössä pelkkää kauraa, kypsennettynä, pelletöitynä ja pussitettuna :D) joten joskus tulee olo että ei oikein uskalla kysyä tai kommentoida sitä miten joku toinen tekee, ettei leimahda ilmisota.

      Minua häiritsee blogimaailman ruokintakirjoittelussa se purkkien esittely - tuntuu että lukijakunta on kiinnostunut vain niistä ja että kirjoittajatkin haluavat esitellä vain niitä. Hevonen nyt vaan on korsirehunsyöjä, heinä on aina pääravintoa ja sitä pitäisi osata arvioida. Ihmiset tykkäävät purkeista ja hurahtavat kaikenlaisiin villityksiin jotta kokisivat vaikuttavansa hevosen hyvinvointiin. Ymmärrettävää, yleensähän täysihoidossa ei siihen heinään juuri voikaan vaikuttaa. Mutta peräänkuulutan ymmärrystä heinän päälle! Hevosen hyvinvointi lähtee heinästä, näin väitän. Olet mitä syöt, eikö?

      Meillä on käytössä Irish Mash. Ihan hutuahan se sisällöltään on, mutta maistuu ja avittaa kivennäiset alas. Lisäksi sillä voi maustaa juomavettä. Ei elintärkeä, mutta ihan näpsäkkä tuote.

      Poista