Kaikki on hetken tässä

Kesäpäivä elokuussa. 

Minun sätkäleeni jonka kanssa olen ollut valmis lyömään hanskat tiskiin niin monta kertaa. Ja sitten on tällainen myöhäiskesän lämmin päivä kun voin suurempia miettimättä kiivetä sen kyytiin ilman satulaa, kuolaimettomilla suitsilla ja hölkätä vartin kentällä ristiin rastiin ilman mitään järkevää suunnitelmaa tai tavoitetta. Ja tulla niin onnelliseksi, niin onnelliseksi. 

Ei se ehkä ole kilpaponi eikä siitä ehkä sellaista tulekaan, mutta onko sen sitten loppuviimein niin väliä. Meillä on jo paljon kilometrejä takana, kaks eteen ja yks taakse -tekniikalla. Nämä pienet molemminpuolisen luottamuksen hetket ovat niitä jolloin tajuan että kaikessa on kuitenkin ollut jokin järki. Minä olen kasvanut hevosihmisenä aimo harppauksen Penan myötä, ja uskon ja toivon että se kasvu on vasta alussa. 

Video jossa on heinäsirkan siritystä ja paljon silittämistä eikä sit juuri muuta.



Joskus vaan vähemmän on enemmän.