Hyp hyp hyp

Vaikka viime päivitykset ovatkin keskittyneet tankkeri-lohikärmekseen niin ei huolta, Penaa ei ole unohdettu. Se on pikkuhiljaa palaillut hommiin vaikka haava edelleen on auki (nyt 35 vrk tapahtuneesta) ja sen suojaaminen on hivenen hankalaa. Olen pitänyt treenit kohtuullisen lyhyinä mutta aina haava hiukan hinkkaantuu pinnastaan auki. Kokonaan bootsittamatta en ole uskaltanut pitää, kompromissiratkaisuilla mennään. 

Pena on koulutreeneissä ollut hieman... hankala. Tai periaatteessa ihan ok, mutta rauhallinen tahti on ollut kovin vaikea löytää. Pena on ikään kuin käpertynyt omaan kuoreensa ja kun sitä on sieltä houkutellut töihin, se on vain mennyt lyhyemmäksi ja tikuttanut pois apujen ulottuvilta. Korjaaminen on aiheuttanut jännittymistä. Olen hieman huolissani myös siitä, että sen takaosa luistaa taas turhan paljon oikealle eikä asetusta oikeaan saa mitenkään rehellisesti läpi. Oireet ovat kovin samankaltaiset kuin viime kesänä & syksynä, jolloin sitten kuvattiin ja syynättiinkin eikä löydetty vikaa, ja jolloin vika oletettavasti oli vinojen kavioiden kipeyttämissä sekundäärisissä paikoissa. Nyt meillä on taas ollut vähän probleemaa tämän kengityksen kanssa kun luottokengittäjä on pitkällä sairaslomalla. Kurja tilanne kaikenkaikkiaan! Kuulostelen ja tarkastelen, mihin suuntaan tämä kehittyy. Tosin myös hammaseläinlääkäri saapuu ensi viikolla, suustakin saattaa löytyä selitys haluttomuuteen tulla tuntumalle. 

Tänään kuitenkin tehtiin rennolla otteella 40 min hyppyjumppaa. Pituushalkaisijalla innarilinja puomeja ja pikkupikkupystyjä, ajatuksena vähän voimistaa ja nopeuttaa takaosaa laukassa. Ollaan ratsastuskoulutunneilla tehty paljon näitä innarilinjoja ja tykkään niistä tosi paljon - kun hevosen saa tuotua hyvin ensimmäiselle puomille/hypylle, loppu sujuu kuin liukuhihnaa pitkin. Hyp hyp hyp. Tällaisessa linjassa voi aivan mainiosti olla lopussa isompikin este, sen lähestyminen on helppoa kun linja ikään kuin imee koko ajan eteenpäin ja riski outoon karhunloikkaan on aika vähäinen, jos vain rytmi pysyy hyvänä. 

Pena oli huippukiva ja hyvä. Ravissa se vähän koitti koheltaa vauhtia lisäämällä vaikeasta paikasta, mutta laukassa kaikki sujui hienosti eikä pudotuksia juuri tullut. Mieleni teki ihan hirveästi nostaa viimeistä estettä kun kaikki meni niin kivasti, mutta maltoin kuitenkin. Meillä on ollut tämä sairastauko takana ja edellisenä päivänä olin tehnyt vähän tehokkaammin koulutreeniä laukassa, joten oli varmasti hyvä valinta pitää tämä hyppytreeni lyhyenä, helppona ja kivana eikä hakea turhaan epäonnistumista. Niinpä linjan viimeinenkin este pysyi viidessäkympissä ja Pena sai kokea olevansa maailman paras estePena kun selvitti kaikki esteet kunnialla.

Videopläjäys:




Pikkaisen on löysän näköistä kun ei noin pienille esteille tarvitse paljon jalkoja nostaa. Jumppahyödyn maksimoimiseksi saisi ainakin osan esteistä nostaa 10-20 cm.

Loppuhölkkä

En varmaan ikinä lakkaa hehkuttamasta sitä miten tyytyväinen olen ratkaisuuni mennä ratsastuskouluun opettelemaan hyppäämistä. Olen todella tehokkaasti päässyt hyppypelostani - ennen tämä tällainenkin miniharjoitus olisi kipristellyt vatsanpohjassa, nyt tajusin vasta esteitä pois kerätessäni etten kokenut minkäänlaista jännitystä hypyistä. Se on ihana tunne, koska hyppääminen on tosi mukavaa, ja etenkin kun ei tarvitse pelätä. On kiva kun voi luottaa omaan osaamiseensa edes hiukan eikä liikaa pelkää virheitä (omiaan eikä hevosen). Nyt olen alkanut haaveilla siitä, että saisin Penan mukaani ratsastuskoulutunneille! Ja estesatulasta haaveilen edelleen. Miksei raha kasva puissa?