tiistai 9. joulukuuta 2014

On hevosia vaan ei sitten kuitenkaan

Tämä nyt ei varsinaisesti Penan blogiin kuulu, mutta koska koskaan ei voi olla varma, mitä kautta kontaktit syntyvät, kerron kuitenkin.

Olen aikeissa hakea opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi. Monimuotokouluttautuminen on ainoa vähääkään järkevä vaihtoehto perheelliselle yrittäjälle, mutta siinäkin on haasteensa. Nimittäin monimuoto-opiskeluihin tarvitaan oma (tai "oma") kurssihevonen, joka suorittaa koulua tasolla he A ja hyppää tasolla 105 cm. Koulupuolen hevonen seisoo tallissa (eikä se ole Pena!), mutta estehevonen puuttuu. Ylipäätään tuo estepuoli vaatii minulta panostusta jotta selviän edes mahdollisista pääsykokeista, ja aikomukseni onkin ensi vuonna ruveta käymään ratsastuskoulussa hyppäämässä. Ratsastuksenohjaajaopintojen pääsykokeet ovat keväällä, ja mahdollinen opiskelu ajoittuu syksystä 2015 kevääseen 2016.

Täytyy tässä nyt viritellä verkkoja sinne tänne, josko vaikka löytäisin hyppyhevosen lainaan silloin kun sellaista tarvitaan. Kirjoitin tämän ajatuksen tännekin JOS vaikka joku tuntisi jonkun joka tuntisi jonkun, ja niin edelleen. Ja minä siis vaikutan lounaisessa Hämeessä ja Ypäjälle olisi tarkoitus hakea. Kaikenlaiset diilit kiinnostaa.


Parantelen edelleen flunssaani ja Pena on viettänyt kevyttä jaksoa sen vuoksi. Sillä on oikein hulluvillikausi, kaipaisi paljon enemmän liikettä kuin mitä olen voinut sille viime päivinä tarjota.

Eilen hölkkäytin sen liinassa, siinä se vielä malttoi olla riehumatta, mutta tämänpäiväinen ohjasajo meinasi kärjistyä kunnon umpisolmuun. Penaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa minun käyntitehtäväni, se halusi poukkoilla, hyppiä ja riehua. En antanut periksi - välillä jouduin aika napakastikin ottamaan sen pienelle ringille ympärilleni ja väistättämään takaosaa alta pois, mutta lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja Pena suostui kulkemaan kahden ohjan välissä, neljällä jalalla, käyntiä ja vain käyntiä, ja jopa hidastamaan ja lisäämään vähän. Kun tämä vaativa harjoitus onnistui, laskin ponin kentälle irti. Se meni kuin järkikulta olisi sen hyljännyt, ja hitto vie, nuohosi sen näköisenä aidanviertä yhdestä kohdasta että harkitsi hyppäävänsä siitä yli... Siinä se ei kyllä saa onnistua, sitten sitä ei pitele enää mikään jos sille tulee mielikuva, että kentältä voi noin vain poistua kun tulee sellainen fiilis.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti