Siinä tämänpäiväisen treenin oivallus. Pena on herkkä, huisin herkkä, ja jos se ei ymmärrä jotain, se menee aina vain enemmän mutkalle kun sitä koittaa "ratsastamalla ratsastaa". Poimin oivalluksen erään täykkäriratsastajan blogista ja koin että siinä ollaan asian ytimessä. Tällä ajatuksella sitten ratsastin tänään, alkuverkan jälkeen kahdeksikkoa pysähdyksillä ja käynti-ravi -siirtymillä. Todella vähällä tekemisellä se poni toimii, monesti vain pelkällä ajatuksella.
Laukkatyöskentelyä otettiin tänään hiukan edelliskertoja enemmän. Nostin laukkaa parin raviaskeleen kautta aina pitkän sivun alussa ja otin ravin kautta käyntiin ennen lyhyttä sivua, ja toisella pitkällä sivulla sama kuvio. Note-to-self: en osaa istua laukassa. Puristan, irtoan, jännityn ja nousen. Ei ihme jos poni ei löydä rentoa laukkaa. Tästä syystä mentiin kaikki laukat pyykkinaruohjilla, niin että minä osaisin relata ja sitä kautta ponikin. Laukasta raviin siirtymiset olivat myös aivan karmeita: Pena vetää pään ylös ja selän kivikovaksi ja tiputtaa laukasta kiitoraviin. Töks töks vaan. Lopuksi otin hiukan pidempää pätkää laukkaa ja siinä löydettiin kumpaankin suuntaan hiukan rennompaa askelta, jossa minäkin pääsin istumaan syvälle alas. Mutta erinomainen plussa tälle päivälle: ei lainkaan pukittelua! Laukat myös nousi hyvin.
Penalla on tällä hetkellä suussa oliivikolmipala, mutta en ole ihan varma, onko se sittenkään sille hyvä. Tuntuu, että Penan on vaikea tukeutua kuolaimeen ja että se jää mielellään etenkin käynnissä edestä tyhjäksi. Ehkä laitan huomenna vertailun vuoksi ihan tavallisen kolmipalan sille ja kokeilen, onko nyt kyse vain jostain ratsastuksellisesta ongelmasta vai johtuuko suun tyhjyys kuolaimesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti