Miniloma

Maanantaina oli tarkoitus ratsastaa hyvin kevyesti ja nopeasti askellajit läpi rennolla ja pitkällä hevosella. Tätä edeltäneet kaksi ratsastuskertaa olivat olleet erinomaisen hyviä, ei lainkaan pukkeja laukassa, laukka jopa eteni ja hetkittäin liike tuli selän läpi niin kuin kuuluukin. Sunnuntaina kentällä oli samaan aikaan toinenkin hevonen eikä se haitannut Penan menoa eikä keskittymistä millään lailla.

No, maanantain rentoilu ei sitten mennyt ihan niin kuin ajattelin. Menin selkään vasta iltahämärissä ja kenttä oli jo jäätynyt aurinkoisen päivän jälkeen hiukan rapsakaksi. Jätin raipankin kokonaan pois koska sille ei ollut ollut käyttöä edellisillä kerroilla. Pena oli jotenkin äkäisen oloinen heti alusta lähtien, jäykisteli ja jännittyi, ja laukassa pukitteli varsin tomerasti. Luulen että pukittelu olisi jäänyt yhteen testipukkiin jos olisi ollut raippa mukana, mutta kun pukittamisesta ei tullutkaan tiukkaa palautetta, pukkeja alkoi tulla useampia. Pidin kuitenkin kiinni ajatuksesta ratsastaa vain nopeasti, ja kun saatiin molempiin suuntiin yhdet laukannostot ilman peränheittoa, ravasin lyhet loppuravit ja lopetin siihen.

Pohdin sitten itsekseni, missä vika. Liikaa kenttätyötä? Kenties, vaikka olen yrittänytkin rytmittää ratsastuskertoja siten ettei samanlaista hinkkaamista tule kahtena päivänä peräkkäin. Haluaisin kovasti päästä maastoon, mutta ensin pitäisi vähän saada kuivaharjoitella omalla ajoradalla muutakin kuin käyntiä. Rata vain on ihan tukossa lumesta eikä meidän pienessä traktorissa riitä yty avaamaan sitä. Ja nyt kun lämpötilat vaihtelevat hurjasti yön ja päivän välillä, hangen pinta on todella repivän terävä hevosen tipahtaa siitä läpi. Ehkä parin viikon päästä tilanne on jo parempi!

Ehkä tylsistymistä ennemmin kallistuisin kuitenkin siihen, että jostain syystä työskentely tuntui Penasta epämukavalta. Enää en usko häntäremmin aiheuttavan protestia, sen kanssa on kyetty olemaan ihan rennosti jo monen monta treeniä. Pääsyylliseksi epäilen Penan kengättömyyttä: sen takakaviot ovat kuluneet aika pieniksi ja vinoiksi, ja pohjistaan se on ollut arka kai ihan aina. Maanantain ratsastus tapahtui niin myöhään, että kentän pinta oli jo eri lailla kova ja "terävä" kuin normaalisti päiväaikaan ratsastaessa.

Eilen tiistaina pidin Penalla kokonaan vapaan, ja tänään keskiviikkona kävi eläinlääkäri rokottamassa, joten tänäänkään ohjelmassa ei ole mitään liikuntaa. Huomenna ajattelin korkeintaan opetella ohjasajon saloja, joten Pena on saanut tässä pienen miniloman. 

Kengittäjä tulee ensi viikolla ja laittaa Penalle kengät. Toivon että takajalkoihin saadaan kenkä kiinni ilman paikkaamista! Ostin varmuuden vuoksi eläinlääkäriltä limakalvolle laitettavan rauhoitteen, jos Pena päättää ryhtyä hankalaksi kengityksessä. Sen vuoleminenkin tahtoo toisinaan olla vähän työlästä, ja nyt se on ollut kengättömänä pitkään, minun tietoni mukaan ainakin vuoden.

Olen toiveikas että kengät helpottaisivat treenaamista monella tapaa: liukastelua ei tarvitsisi pelätä, Pena voisi liikkua rohkeammin ja rennommin kun jalat pitäisivät aina ja varmasti, ja kuluneet kaviot saisivat tarvitsemansa suojan. Taidan ruveta kenkäämisen jälkeen suojittamaan Penan jalkoja kunnolla ainakin aluksi, ettei se tottumattomuuttaan polje hokeilla itseään rikki. Nyt Penalla on liikutuksessa etusissa bootsit ja viime aikoina olen lisännyt sille taakse matalat hivutussuojat, kun katsoin että se helposti laukassa lyö takajalkojaan yhteen etenkin ympyrällä. Saattaa tosin olla, että kengittäminen korjaa jalan liikettä paremmaksi kun kavion vinous saadaan pois.