lauantai 11. helmikuuta 2012

Kuka ja mitä

Blogin päätähti on kuusivuotiaaksi kääntynyt welsh part bred -ruuna Donellis Paladin, tuttavallisemmin Pena. Pena on Projekti isolla peellä, kolmivuotiaaksi asti lähes vapaasti kasvanut poninkutale, jonka ratsuntavoille opettaminen on ollut monivaiheinen ja hidas prosessi. Koulutuksellisesti Pena on huomattavasti ikäisiään jäljessä, sitä on ratsastettu edes hiukan säännöllisesti vasta vuoden ajan.



Pena on minulla leasingissa, "toistaiseksi". Tähän tilanteeseen päädyttiin monen vaiheen kautta - alunperin olen tutustunut Penaan ja Penan omistajaan Mariin tullessani tälle tallille töihin ja avuksi Penan kouluttamisessa. Käytännössä opin tuntemaan Penan aivoituksia toimimalla ankkurina liinan päässä, kun Mari ratsasti. Puoli vuotta mentiin tällä kuviolla, Pena edistyi ja jäi ansaitulle kesälevolle. Sitten kävi niin, että Mari laittoi koko tilan myyntiin ja heitti minulle puolitosissaan, että ostatko. Ja minä ostin. Niin minusta tuli talliyrittäjä.

Myös Pena meni myyntiin, mutta sopivaa ostajaa ei osunut kohdalle. Pena laidunsi meillä lähes koko kesän, kunnes lähti syksyksi "naapuriin" hakemaan lisäoppia ratsuna toimimisesta. Alkutalvesta Pena ei enää sopinutkaan naapuriin, joten se palasi takaisin meille, sillä ajatuksella, että täältä se sitten myydään tai Mari ottaa sen takaisin itselleen, kunhan saa uuden tallinsa valmiiksi. Tarjouduin liikuttamaan Penaa muutamana päivänä viikossa. Näin toimittiin.

Olihan Mari tarjonnut Penaa minulle ennenkin, ja sitkeästi olin aina sanonut ei. Minulla on kaksi seniorihevosta, shetlanninponiruuna Miku 26 v. ja lämminverinen ruuna Immu 23 v., ja olen vannonut, että seuraavan hevosen aika on vasta kun näistä jommasta kummasta aika jättää. Ja että se hevonen on suunnitelmallisen hankinnan tulos, varsa tai korkeintaan parivuotias "oikea ratsuhevonen", josta muovaan mieleiseni. Kuinkas sitten kävikään... Oikeastaan vasta kun Penalla kävi ostajaehdokas koeratsastuksella, tajusin kuinka sydäntäni kylmäsi ajatus siitä että Pentti-poika lähtisi jonkun muun matkaan. Ja niin sitten päästiin diiliin siitä, että Pena jää nyt toistaiseksi minun ruokakuntaani ja murheekseni.






Pena onkin aikamoinen tyyppi. Sen kanssa on tehty huikeasti töitä sen jälkeen, kun se on kolmivuotiaana lassottu kiinni ja ruunattu, alkaen ihan käytöstapojen opettamisesta. Pena on koktaili ponimaista jääräpäisyyttä ja sukutaulunsa arabien ja täykkärien tulisuutta, reaktiivisuutta ja herkkyyttä. Se on kovin varsamainen ja toisinaan koettelee hermoja terhaakkaalla osallistumisellaan. Pena tahtoo olla mukana kaikessa, sille mitkään asiat eivät ole neutraaleja.

Uskon, että Penasta voi tulla vielä vaikka mitä. Minä lähden työstämään sitä ratsuna ja katsotaan, mihin päädytään. Tämän kevään tavoitteet ovat ihan simppeleitä: perusratsastus ja tasapainoiset askellajit haltuun, lihaskuntoa ylöspäin ja kaikenlaisia kokemuksia alle, maastoilusta irtohypytykseen ja ohjasajoon. Olen innoissani tästä projektista, uskon että Penasta tulee vielä hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti